Vismuttisulfidi
Vismuttisulfidi | |
---|---|
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | Bi2S3 |
Moolimassa | 514,17 |
Ulkomuoto | Ruskea kiteinen aine |
Sulamispiste | 850 °C[1] |
Tiheys | 6,78 g/cm3[1] |
Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen[1] |
Vismuttisulfidi (Bi2S3) on vismutti- ja sulfidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa muiden vismuttiyhdisteiden valmistukseen. Luonnossa vismuttisulfidia esiintyy vismuttihohdemineraalina[2].
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa vismuttisulfidi on ruskeaa kiteistä ainetta. Sen alkeiskoppi on ortorombinen. Yhdiste ei liukene veteen eikä emäksiin, mutta liukenee väkeviin happoihin. Väkeviin sulfidiliuoksiin vismuttisulfidi liukenee tiovismutaatteina.[2][3][4][5]
Vismuttisulfidia valmistetaan kuumentamalla vismutin ja rikin seosta. Toinen tapa on saostaa vismuttisulfidia vismuttitrikloridin tai muun kolmiarvoisen vismuttiyhdisteen vesiliuoksesta vetysulfidilla.[2][3][4][5]
- 2 Bi + 3 S → Bi2S3
Vismuttisulfidia käytetään muiden vismuttiyhdisteiden valmistukseen.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–52. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.9.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c Hans Joachim Breunig: Bismuth Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2002.
- ↑ a b Joachim Krüger, Peter Winkler, Eberhard Lüderitz, Manfred Lück & Hans Uwe Wolf: Bismuth, Bismuth Alloys, and Bismuth Compounds, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2003.
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 136. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
- ↑ a b c Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 114. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)