Vuorigorilla
| Vuorigorilla | |
|---|---|
_eating.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Yläheimo: | Ihmisapinat Hominoidea |
| Heimo: | Isot ihmisapinat Hominidae |
| Suku: | Gorillat Gorilla |
| Laji: | Idängorilla beringei |
| Alalaji: | beringei |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Gorilla beringei beringei |
|
| Katso myös | |
Vuorigorilla (Gorilla beringei beringei) on yksi idängorillan (Gorilla beringei) kahdesta alalajista.[1][2]
Vuorigorillan elinympäristöjä ovat vuoristosademetsät ja vuorten alarinteiden pensaikot 1,6–3,8 kilometrin korkeudessa. Sitä tavataan Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa, Ruandassa ja Ugandassa. Vuonna 2002 lajin kanta oli noin 320 ja se luokiteltiin äärimmäisen uhanalaiseksi.[2] Nykyisin se luokitellaan erittäin uhanalaiseksi.[1]
Vuorigorillauros on pystyasennossa 1,4–1,8 metriä pitkä ja naaras 1,3–1,5 metriä. Sylin leveys on 2,3 metriä. Uros painaa noin 180 kilogramaa ja naaras 90 kilogrammaa. Vuorigorillan turkki on sinisenmusta; vanhoilla yksilöillä se harmaantuu, ja vanhan koiraan selkä on hopeanharmaa. Karva on selässä lyhyttä, muualla pitkää.[2]
Vuorigorillat elävät 5–30 yksilön laumassa, jossa on yksi tai kaksi johtajaurosta. Naaras saa yleensä yhden poikasen joka neljäs vuosi. Naaras saavuttaa sukukypsyyden 8–10-vuotiaana ja uros 10-vuotiaana. Vuorigorilla elää noin 35-vuotiaaksi.[2]
Vuorigorilla syö lehtiä, oksia, marjoja, juuria, hedelmiä ja puunkuorta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Hickey, J.R., Basabose, A., Gilardi, K.V., Greer, D., Nampindo, S., Robbins, M.M. & Stoinski, T.S.: Gorilla beringei ssp. beringei IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Morris, Pat & Beer, Amy-Jane: Siilistä sarvikuonoon : Maailman nisäkkäitä, s. 98–101. (Encyclopedia of Mammals) Suomentanut Iiris Kalliola. Otava, 2004. ISBN 951-1-19067-9