Yöapinat
| Yöapinat | |
|---|---|
 Kolmijuovayöapina (Aotus trivirgatus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Alalahko: | Haplorrhini |
| Heimo: |
Yöapinat Aotidae Elliot, 1913[1] |
| Suku: |
Yöapinat Aotus Illiger, 1811[2] |
| Katso myös | |
Yöapinat eli durukulit[3] (Aotus) on apinoiden osalahkoon kuuluva nisäkässuku. Se on yöapinoiden heimon (Aotidae) ainoa suku. Suvun nimi tarkoittaa ”korvatonta”. Yöapinoillakin on korvat, mutta niiden ulkokorvat ovat todella pienet ja vaikeasti havaittavissa. Yöapinat ovat ainoita todellisia yöllisiä apinoita.
Yöapinoiden turkki on väriltään selkäpuolelta harmaa ja vatsasta punaoranssi. Niiden pää on pyöreä ja silmät ovat suuret ja eteenpäin suuntautuneet. Yöapinat ovat suhteellisen pieniä apinoita. Niiden koko vaihtelee 24 ja 37 senttimetrin ja paino 0,6 ja 1,3 kilogramman välillä. Häntä on yleensä muuta vartaloa pidempi, mutta se ei pysty toimimaan tarttumahäntänä.
Heimon lajeja tavataan laajalti Keski- ja Etelä-Amerikassa kaikenlaisissa metsissä Panamasta, Paraguayhyn ja pohjoiseen Argentiinaan. Ne viettävät päivänsä piileskellen puunkoloissa tai oksistoissa odottaen yötä ja ravinnonhakua.
Yöapinat ovat pariuskollisia ja ne elävät perheryhmissä. Eläinten reviiri on yleensä kooltaan noin yhdeksän hehtaaria. Muut ryhmät karkotetaan omalta alueelta huutamalla tai tappelemalla. Yöapinoiden huudot ovat monipuolisia, sillä niitä käytetään oman reviirin puolustamisen lisäksi mm. vihollisista varoittamaan ja nuorilla aikuisilla parin etsimiseen. Yöapinoilta on tunnustettu yli 50 erilaista huutoa.
Yöapinat jaettiin vuoteen 1983 asti vain muutamaan lajiin ja useisiin alalajeihin. Yhä muutamat tutkijat ovat sitä mieltä, että yöapinoita on vain kaksi tai kolme aitoa lajia. Nykyisin suosituimman jaon mukaan yöapinoita on kahdeksan lajia kahdessa lajiryhmässä.
Sukuun kuuluvia lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Paraguaynyöapina (Aotus azarai)
- Kolumbianyöapina (Aotus brumbacki)
- Mäkiyöapina (Aotus hershkovitzi)
- Brasilianyöapina (Aotus infulatus)
- Panamanyöapina (Aotus lemurinus)
- Perunyöapina (Aotus miconax)
- Tigrenyöapina (Aotus nancymaae)
- Amazonianyöapina (Aotus nigriceps)
- Yöapina (Aotus trivirgatus)
- Orinoconyöapina (Aotus vociferans)[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Aotidae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 18.6.2013. (englanniksi)
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Aotus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 18.6.2013. (englanniksi)
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2093. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5
- ↑ Laji.fi: Aotus
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- iNaturalist: Suku Aotus
- ITIS: Aotus (englanniksi)
- UniProt: Taxonomy - Aotus (night monkeys) (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Aotus (englanniksi)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Aotus, night monkeys (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Genus Aotus (englanniksi)