Yōkan

Yōkan

Yōkan (jap. 羊羹) on perinteinen japanilainen herkku. Se on hyytelömäinen leivos, joka on muotoiltu tyypillisesti suorakulmion tai neliön muotoisiin paloihin. Se on tehty punapaputahnasta, sokerista ja liivatteesta.

Erilaisia yōkanin versioita

Neri-yōkan on kiinteämpää, mikä johtuu siitä, että siinä on enemmän liivatetta. Tekstuuri on myös paksumpaa, kuin muissa versioissa yōkanista. Neri on kaikista yleisin ja tunnetuin yōkan-laji.

Mizu-yōkan on kevyempää ja sen tekemiseen käytetään enemmän vettä. Tästä tulee mizu-yōkanin nimikin, sillä "mizu" tarkoittaa japaniksi vettä. Mizu-yōkan tarjoillaan usein viileänä, ja on suosittu kesäherkku.

Mushi-yōkan on helpoiten valmistettava yōkan. Mushi-yōkan höyrytetään ja sen kiinteyttämiseen käytetään joko jauhoa tai kudzu-jauhetta. Mushi-yōkan valmistetaan höyrystimellä tai mikroaaltouunilla.

Imo-yōkan valmistetaan bataatista. Imo-yōkan kehitettiin, kun neri oli liian kallista. Höyrytetty bataatti sekoitettiin sokeriin ja se laitettiin jäähtymään neliönmuotoiseen astiaan. Näin syntyi samankaltainen tekstuuri, kuin yōkaneissa. Imo-yōkan on suosittu tuliainen Tokiosta.

Kastanja-yōkan on myös suosittu versio Japanissa. Tavallisesti kastanjat pilkotaan punapaputahnaan, mutta alueilla, joissa kastanjaa kasvaa paljon, tehdään yōkanit kokonaan kastanjoista.

Yōkanista on tehty myös useita eri makuisia versioita. Suola-yōkanissa lisätään suolaa punapaputahnaan. Muita makuvaihtoehtoja on muun muassa mansikka, luumu ja kurpitsa.

Etenkin neri-yōkan säilyy pitkään sokeripitoisuudensa vuoksi. Se säilyy vakuumipakattuna jopa yli vuoden huoneen lämmössä. Neri-yōkan on oivallinen hätävararuoka niin säilyvyytensä, kuin kaloripitoisuudensakin vuoksi.

Yōkanin historia

Sana “yōkan” oli alun perin Kiinassa termi lampaanlihakeitolle. Kun keitto jäähtyi, siinä oleva liivate jähmettyi ja muodosti hyytelömäisen tekstuurin, joka muistutti hieman yōkania nykymuodossaan. Kiinassa opiskellut japanilainen munkki toi yōkanin Japaniin joskus Kamakuran tai Muromachin aikakaudella, eli noin vuosien 1185-1573 välillä. Buddhalaiset munkit eivät kuitenkaan saaneet syödä lihaa, joten lampaanlihan reseptissä korvasi punapavut. Aluksi yōkania söivät vain munkit. Ajan saatossa siitä muodostui makea herkku, joka levisi tavallisenkin kansan keskuuteen.

Yōkanin valmistus kohosi huippuunsa noin 200 vuotta sitten. Samoihin aikoihin kuuluisa konditoria nimeltä Fujimura aloitti yōkanin valmistuksen. Fujimura on yhä voimissaan yōkaninvalmistajana, ja yksi puoti sijaistee Yushiman alueella Tokiossa. Fujimuran on sanottu olevan ensimmäinen neri-yōkanin valmistaja. Samoihin aikoihin he aloittivat myös mushi-yōkanin valmistuksen. Mushi-yōkan oli halvempaa, kuin neri, joten se oli hyvin suosittua kansan keskuudessa.

Mizu-yōkan kehitettiin vasta myöhemmin. Siitä tuli suosittu uudenvuoden juhlien jälkiruoka. Nikkōn kaupungissa Tochigissa on yhä tapana syödä uutenavuotena mizu-yōkania.

Yōkanin valmistus

Tyypilliseen yōkaniin tarvitaan liivatetta, vettä, sokeria tai fariinisokeria ja punapaputahnaa tai jotain muuta korvaavaa makua. Suosittuja makua antavia ainesosia on punapaputahnan lisäksi valkoiset pavut, bataatti, kastanjat, hedelmät sekä vihreä tee.

Kun yōkania aletaan valmistamaan, liivate kostutetaan ja kiehutetaan veteen. Liivateveteen lisätään sokeri ja sekoitetaan huolella. Seokseen lisätään makua antava ainesosa, sekoitetaan ja annetaan kiehua, kunnes seos kiinteytyy. Yōkan-seos kaadetaan yleensä suorakulmion muotoiseen muottiin ja annetaan jähmettyä huoneen lämmössä. Sen voi vaihtoehtoisesti laittaa myöhemmin myös jääkaappiin. Sitten se leikataan pieniksi paloiksi.

Imo-yōkania tarjoiltuna lautasella

Japanilaiset tarjoavat yōkanin usein matcha-teen kanssa.