Yksi maa, kaksi järjestelmää

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Propagandaa Maweissa, Kiinassa osoittaen kohti Matsun saaria: "Rauhanomainen yhdistyminen. Yksi maa, kaksi järjestelmää"

Yksi maa, kaksi järjestelmää (engl. One country, two systems, perint.: 一國兩制; yksink.: 一国两制; Jyutping: jat1 gwok3 loeng5 zai3; pinyin: yī guó liǎng zhì) on Kiinan kansantasavallan ja siihen 1990-luvun lopussa liittyneiden erityishallintoalueiden Hongkongin (aiemmin Brittiläinen Hongkong) ja Macaon (aiemmin Portugalin Macao) välinen sopimus tai toimintaperiaate, jossa taataan erityisalueiden taloudellinen ja osittainen poliittinen autonomia 50 vuodeksi emämaahan nähden. Hongkongin kohdalla tämä tarkoittaa lyhyesti sitä, että Hongkong on osa Kiinan kansantasavaltaa, mutta toteuttaa omaa poliittistaloudellista järjestelmäänsä, joka ei ole sosialistinen. Hongkongin autonomiaan kuuluvat oma toimeenpanovalta, lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja talous, kun taas emämaa vastaa alueiden ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Järjestelmä muistuttaa jokseenkin valtioliittoa.

Kiina on tarjonnut samanlaista järjestelmämallia myös Taiwanille, joka on siitä kuitenkin kieltäytynyt.[1] Tiibetin hengellisen johtajan 14. dalai-laman on kerrottu olleen kiinnostunut järjestelmän käytöstä myös Tiibetin alueella, jota taas Kiina ei ole hyväksynyt, sillä sen virallisen kannan mukaan Tiibet on jo osa Kiinaa.[2]

Kiina pyrki melko pian lisäämään valvontaansa Hongkongissa ja näin hävittämään läntisen hallintatavan Hongkongista.

Suuntaus voimistui Xi Jinpingin hallitessa Kiinaa.[3]

Hongkongissa oli laajoja protesteja vuonna 2019. Kiina vastasi niihin julistamalla turvallisuuslain. Arvostelijoiden mukaan tämä käytännössä lakkautti ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -periaatteeseen perustuvan hallintotavan, tai ainakin heikensi sitä tuntuvasti Hongkongin autonomian osalta.[4][5][6]

Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.