ääniala
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ääniala (9)
- (musiikki) äänentaajuudet, jotka puhuja tai laulaja kykenee tuottamaan
- Pekka on tenori ja hänen äänialansa on B2-D5.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈæːniˌɑlɑ/
- tavutus: ää‧ni‧a‧la
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ääniala | äänialat |
| genetiivi | äänialan | äänialojen (äänialain) |
| partitiivi | äänialaa | äänialoja |
| akkusatiivi | ääniala; äänialan |
äänialat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | äänialassa | äänialoissa |
| elatiivi | äänialasta | äänialoista |
| illatiivi | äänialaan | äänialoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | äänialalla | äänialoilla |
| ablatiivi | äänialalta | äänialoilta |
| allatiivi | äänialalle | äänialoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | äänialana | äänialoina |
| translatiivi | äänialaksi | äänialoiksi |
| abessiivi | äänialatta | äänialoitta |
| instruktiivi | – | äänialoin |
| komitatiivi | – | äänialoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ääniala- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]yhdyssana sanoista ääni ja ala