Siirry sisältöön

homo

Wikisanakirjasta
Katso myös: Homo, hömö, homo-

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

homo (1)

  1. (puhekieltä) homoseksuaalinen; homoseksuaaleihin liittyvä (usein muuntuu homo-yhdysosaksi seuraavaan substantiiviin)
    Niko kuuntelee homoa musiikkia eikä hänen vaatteensa ole yhtään vähemmän homoja.
    Homolla on homoja kavereita.
    Jotenkin se tyyppi on erilainen kuin muut ja kyllä mä sitä homona tyyppinä pidän.
  2. (slangia, teini-ikäisten kielenkäytössä) surkea, huono
    Se on ihan homo peli.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhomo/
  • tavutus: ho‧mo

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

homo (1)

  1. miespuolinen homoseksuaali
    Siellä oli paljon homoja ja lesboja.
  2. homoseksuaali yleisesti, mies tai nainen
    Nykyään puhutaan homojen oikeuksista.
    heterot ja homot
  3. (alatyyliä, halventava) henkilö, jota puhuja loukkaamistarkoituksessa väittää homoseksuaaliksi
    Joku homo tuli ja alko lyömää, mut vedin sitä turpaa.
    Painu, homo, vittuun!
    Vitun homo!

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi homo homot
genetiivi homon homojen
partitiivi homoa homoja
akkusatiivi homo;
homon
homot
sisäpaikallissijat
inessiivi homossa homoissa
elatiivi homosta homoista
illatiivi homoon homoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi homolla homoilla
ablatiivi homolta homoilta
allatiivi homolle homoille
muut sijamuodot
essiivi homona homoina
translatiivi homoksi homoiksi
abessiivi homotta homoitta
instruktiivi homoin
komitatiivi homoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo homo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • homo Kielitoimiston sanakirjassa
  • homo Suomen murteiden sanakirjassa
  • homo Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 34, 243, 1813 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Arpitaani

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

homo m.

  1. mies

Englanti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

homo (monikko homos)

  1. (halventava) homo, hinttari

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Esperanto

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

homo

  1. ihminen

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Hollanti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

homo m. (monikko homo's)

  1. homo

Ido

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

homo

  1. ihminen, ihmisolento, henkilö

Latina

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi homō hominēs
akkusatiivi hominem hominēs
genetiivi hominis hominum
datiivi hominī hominibus
ablatiivi homine hominibus

homō m. (3)

  1. ihminen

Pohjoissaame

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

homo

  1. homo

Tokelau

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

homo

  1. kasvaa

Viro

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

homo

  1. homo