huhmar

Suomi

huhmar (49)

maljamainen astia, jota käytetään erilaisten, erityisesti ruoanlaittoon liittyvien ainesten (mm. yrttien ja pippurien) hienontamiseen
aiemmin koivupölkkyyn koverrettu syvä astia, jonka pohjalla olevia jyviä jauhettiin lyömällä petkeleellä

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	huhmar huhmare	huhmaret huhmareet
genetiivi	huhmaren huhmareen	huhmarten huhmarien huhmareiden huhmareitten
partitiivi	huhmarta huhmaretta	huhmaria huhmareita
akkusatiivi	huhmar huhmare; huhmaren huhmareen	huhmaret huhmareet
sisäpaikallissijat
inessiivi	huhmaressa huhmareessa	huhmarissa huhmareissa
elatiivi	huhmaresta huhmareesta	huhmarista huhmareista
illatiivi	huhmareen huhmareeseen	huhmariin huhmareisiin huhmareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	huhmarella huhmareella	huhmarilla huhmareilla
ablatiivi	huhmarelta huhmareelta	huhmarilta huhmareilta
allatiivi	huhmarelle huhmareelle	huhmarille huhmareille
muut sijamuodot
essiivi	huhmarena huhmareena (huhmarna)	huhmarina huhmareina
translatiivi	huhmareksi huhmareeksi	huhmariksi huhmareiksi
abessiivi	huhmaretta huhmareetta	huhmaritta huhmareitta
instruktiivi	–	huhmarin huhmarein
komitatiivi	–	huhmareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	huhmare-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	huhmar-

1. maljamainen astia, jota käytetään erilaisten, erityisesti ruoanlaittoon liittyvien ainesten (mm. yrttien ja pippurien) hienontamiseen