kiille
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]
- ryhmä silikaatteihin lukeutuvia mineraaleja, joille on yhteistä yksi erittäin etevä lohkosuunta, mistä syystä kiilteet lohkeavat helposti ohuiksi läpikuultaviksi liuskoiksi. Kiilteiden kidejärjestelmä on monokliininen, ja niiden kiteet ovat muodoltaan kuusikulmaisia liuskaryppäitä. Kiilteistä yleisin on biotiitti eli musta kiille, josta tunnetaan myös muunnos nimeltä vermikuliitti
- sama kuin hammaskiille
- kiiltäväksi tekevä aine, erityisesti huulikiille
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkiːlːeˣ/
- tavutus: kiil‧le
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiille | kiilteet |
| genetiivi | kiilteen | kiilteiden kiilteitten |
| partitiivi | kiillettä | kiilteitä |
| akkusatiivi | kiille; kiilteen |
kiilteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiilteessä | kiilteissä |
| elatiivi | kiilteestä | kiilteistä |
| illatiivi | kiilteeseen | kiilteisiin kiilteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiilteellä | kiilteillä |
| ablatiivi | kiilteeltä | kiilteiltä |
| allatiivi | kiilteelle | kiilteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiilteenä | kiilteinä |
| translatiivi | kiilteeksi | kiilteiksi |
| abessiivi | kiilteettä | kiilteittä |
| instruktiivi | – | kiiltein |
| komitatiivi | – | kiilteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiiltee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiillet- | |
Käännökset
[muokkaa]1. mineraali
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hammaskiille, huulikiille, kiillegneissi, kiilleliuske