Siirry sisältöön

kuola

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kuola

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kuola (10)

  1. sylkirauhasen limainen, suupielistä valuva erite

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkuo̯lɑ/
  • tavutus: kuo‧la

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuola kuolat
genetiivi kuolan kuolien
(kuolain)
partitiivi kuolaa kuolia
akkusatiivi kuola;
kuolan
kuolat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuolassa kuolissa
elatiivi kuolasta kuolista
illatiivi kuolaan kuoliin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuolalla kuolilla
ablatiivi kuolalta kuolilta
allatiivi kuolalle kuolille
muut sijamuodot
essiivi kuolana kuolina
translatiivi kuolaksi kuoliksi
abessiivi kuolatta kuolitta
instruktiivi kuolin
komitatiivi kuoline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuola-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Muut sanueen sanat
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kuolalappu

Idiomit

[muokkaa]
  • olla kuolassa
    1. olla kuolan peittämä, kuolainen
      Koira nappasi nallen ja nyt se on ihan kuolassa.

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kuola Kielitoimiston sanakirjassa