lainrikkoja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]lainrikkoja (10)
- henkilö joka ei noudata lakia
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlɑi̯nˌrikːojɑ/
- tavutus: lain‧rik‧ko‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lainrikkoja | lainrikkojat |
| genetiivi | lainrikkojan | lainrikkojien (lainrikkojain) |
| partitiivi | lainrikkojaa | lainrikkojia |
| akkusatiivi | lainrikkoja; lainrikkojan |
lainrikkojat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lainrikkojassa | lainrikkojissa |
| elatiivi | lainrikkojasta | lainrikkojista |
| illatiivi | lainrikkojaan | lainrikkojiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lainrikkojalla | lainrikkojilla |
| ablatiivi | lainrikkojalta | lainrikkojilta |
| allatiivi | lainrikkojalle | lainrikkojille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lainrikkojana | lainrikkojina |
| translatiivi | lainrikkojaksi | lainrikkojiksi |
| abessiivi | lainrikkojatta | lainrikkojitta |
| instruktiivi | – | lainrikkojin |
| komitatiivi | – | lainrikkojine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lainrikkoja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. henkilö joka ei noudata lakia
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- lainrikkoja Kielitoimiston sanakirjassa