Siirry sisältöön

muka

Wikisanakirjasta
Katso myös: múka

Suomi

[muokkaa]

Adverbi

[muokkaa]

muka (ei vertailuasteita)

  1. väittämänsä mukaan; ilmaisee yleensä epäuskoa, vastaväitettä tai ironiaa
    Vastaus oli muka väärin.
    Hän on muka taitavampi kuin minä. Hah!
  2. (yhdyssanan alkuosana) sanan määriteosaa teskeentelevä; vale-
    mukamarsalkka [= marsalkkaa esittävä henkilö, joka ei ole oikea marsalkka]

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈmukɑ/
  • tavutus: mu‧ka

Etymologia

[muokkaa]
  • vastineita sukukielissä: lyydin muga ’niin, silleen; ilmaiseksi, ilman’, etelävepsän muga[1].

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

mukamas, sitä mukaa

Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • muka Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

mȕka f. 

  1. kipu, kärsimys, särky, tuska
    muka našega Isusa Krista na križu

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /'mûka/, mon. gen. /'mûːkaː/
  • tavutus: mu‧ka

Taivutus

[muokkaa]
yksikkö monikko
nominatiivi mȕka mȕke
genetiivi mȕkē mȗkā
datiivi-lokatiivi mȕci mȕkama
akkusatiivi mȕku mȕke
vokatiivi muko mȕke
instrumentaali mȕkōm mȕkama

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • mȕka Hrvatski jezični portal
  • mȕka Školski rječnik hrvatskoga jezika

Substantiivi

[muokkaa]

muka f.  (monikko muke)

  1. (murteellinen) jauho
    Va mljačno mliko smiša se muka, doda masnoća, cukar i pićo soli.

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]

Serbia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

mȕka f. (kyrillinen мука)

  1. tuska, riivaus, kärsimys

Sloveeni

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

muka f. (monikko muke)

  1. kipu, kärsimys, särky, tuska
    Sicer je vse to muka in frustracija

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.