propiska

Suomi

Substantiivi

propiska (13)

1. Neuvostoliitossa väestön rekisteröintiin käytetty alueellinen oleskelulupa
2. edelliseen liittyvä kotimaanpassin leima, johon merkittiin asuinpaikka ja muita henkilötietoja
3. edellisen ilmaisema asuinpaikka

Ääntäminen

• IPA: [ˈpropiskɑ]

Tavutus

• tavutus: pro‧pis‧ka

Etymologia

• samaa tarkoittavasta venäjän kielen sanasta пропи́ска < verbistä пропи́сывать (’kirjata’)

Käännökset

1., 2. ja 3. oleskelulupa, sisämaanpassin leima tai rekisteröity asuinpaikka Neuvostoliitossa

englanti: propiska espanja: propiska f. portugali: propiska f. ranska: propiska f.

tšekki: propiska f. ukraina: пропи́ска f. uzbekki: propiska venäjä: пропи́ска f.

Englanti

Substantiivi

propiska (monikko propiskas)

1. propiska

Ääntäminen

• IPA: [prəˈpɪskə]

Espanja

Substantiivi

propiska f. (monikko propiskas)

1. propiska

Portugali

Substantiivi

propiska f. (monikko propiskas)

1. propiska

Ranska

Substantiivi

propiska f. (monikko propiskas[luo])

1. propiska

Tšekki

Substantiivi

propiska f.

1. kuulakärkikynä
2. kuulakärkikynän muste
3. propiska

Ääntäminen

• IPA: [prɔpɪska]

Tavutus

• tavutus: pro‧pis‧ka

Uzbekki

Substantiivi

propiska

1. propiska

Ääntäminen

• IPA: [prɒˈpɪska]

Tavutus

• tavutus: pro‧pis‧ka