uupuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]uupuminen (38)
- puuttuminen, määrältään vajaaksi jääminen
- loppuun väsyminen
- Tuosta menosta ei voi seurata kuin täydellinen uupuminen.
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uupuminen | uupumiset |
| genetiivi | uupumisen | uupumisten uupumisien |
| partitiivi | uupumista | uupumisia |
| akkusatiivi | uupuminen; uupumisen |
uupumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uupumisessa | uupumisissa |
| elatiivi | uupumisesta | uupumisista |
| illatiivi | uupumiseen | uupumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uupumisella | uupumisilla |
| ablatiivi | uupumiselta | uupumisilta |
| allatiivi | uupumiselle | uupumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uupumisena (uupumisna) |
uupumisina |
| translatiivi | uupumiseksi | uupumisiksi |
| abessiivi | uupumisetta | uupumisitta |
| instruktiivi | – | uupumisin |
| komitatiivi | – | uupumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uupumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uupumis- | |