moite

See also: moitĕ and моите

Finnish

Etymology

moittia +‎ -e

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmoi̯teˣ/, [ˈmo̞i̯t̪e̞(ʔ)]
• Rhymes: -oite
• Syllabification^(key): moi‧te

Noun

moite

1. rebuke, reproof, reproach, blame
2. Synonym of moitekanne

Declension

Inflection of moite (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
nominative		moite	moitteet
genitive		moitteen	moitteiden moitteitten
partitive		moitetta	moitteita
illative		moitteeseen	moitteisiin moitteihin
		singular	plural
nominative		moite	moitteet
accusative	nom.	moite	moitteet
	gen.	moitteen
genitive		moitteen	moitteiden moitteitten
partitive		moitetta	moitteita
inessive		moitteessa	moitteissa
elative		moitteesta	moitteista
illative		moitteeseen	moitteisiin moitteihin
adessive		moitteella	moitteilla
ablative		moitteelta	moitteilta
allative		moitteelle	moitteille
essive		moitteena	moitteina
translative		moitteeksi	moitteiksi
abessive		moitteetta	moitteitta
instructive		—	moittein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of moite (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative moitteeni moitteeni accusative nom. moitteeni moitteeni gen. moitteeni genitive moitteeni moitteideni moitteitteni partitive moitettani moitteitani inessive moitteessani moitteissani elative moitteestani moitteistani illative moitteeseeni moitteisiini moitteihini adessive moitteellani moitteillani ablative moitteeltani moitteiltani allative moitteelleni moitteilleni essive moitteenani moitteinani translative moitteekseni moitteikseni abessive moitteettani moitteittani instructive — — comitative — moitteineni second-person singular possessor singular plural nominative moitteesi moitteesi accusative nom. moitteesi moitteesi gen. moitteesi genitive moitteesi moitteidesi moitteittesi partitive moitettasi moitteitasi inessive moitteessasi moitteissasi elative moitteestasi moitteistasi illative moitteeseesi moitteisiisi moitteihisi adessive moitteellasi moitteillasi ablative moitteeltasi moitteiltasi allative moitteellesi moitteillesi essive moitteenasi moitteinasi translative moitteeksesi moitteiksesi abessive moitteettasi moitteittasi instructive — — comitative — moitteinesi first-person plural possessor singular plural nominative moitteemme moitteemme accusative nom. moitteemme moitteemme gen. moitteemme genitive moitteemme moitteidemme moitteittemme partitive moitettamme moitteitamme inessive moitteessamme moitteissamme elative moitteestamme moitteistamme illative moitteeseemme moitteisiimme moitteihimme adessive moitteellamme moitteillamme ablative moitteeltamme moitteiltamme allative moitteellemme moitteillemme essive moitteenamme moitteinamme translative moitteeksemme moitteiksemme abessive moitteettamme moitteittamme instructive — — comitative — moitteinemme second-person plural possessor singular plural nominative moitteenne moitteenne accusative nom. moitteenne moitteenne gen. moitteenne genitive moitteenne moitteidenne moitteittenne partitive moitettanne moitteitanne inessive moitteessanne moitteissanne elative moitteestanne moitteistanne illative moitteeseenne moitteisiinne moitteihinne adessive moitteellanne moitteillanne ablative moitteeltanne moitteiltanne allative moitteellenne moitteillenne essive moitteenanne moitteinanne translative moitteeksenne moitteiksenne abessive moitteettanne moitteittanne instructive — — comitative — moitteinenne third-person possessor singular plural nominative moitteensa moitteensa accusative nom. moitteensa moitteensa gen. moitteensa genitive moitteensa moitteidensa moitteittensa partitive moitettaan moitettansa moitteitaan moitteitansa inessive moitteessaan moitteessansa moitteissaan moitteissansa elative moitteestaan moitteestansa moitteistaan moitteistansa illative moitteeseensa moitteisiinsa moitteihinsa adessive moitteellaan moitteellansa moitteillaan moitteillansa ablative moitteeltaan moitteeltansa moitteiltaan moitteiltansa allative moitteelleen moitteellensa moitteilleen moitteillensa essive moitteenaan moitteenansa moitteinaan moitteinansa translative moitteekseen moitteeksensa moitteikseen moitteiksensa abessive moitteettaan moitteettansa moitteittaan moitteittansa instructive — — comitative — moitteineen moitteinensa

Derived terms

• moitteeton

 

compounds

• moiteaika
• moitekanne
• testamentinmoite

 

Further reading

• “moite”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• mieto

French

Etymology

Inherited from Old French moiste, muste, from a cross between Vulgar Latin *mucidus (from Latin mūcidus) with forms of mustum; cf. *mustidus.

Pronunciation

• IPA^(key): /mwat/

• Audio (Paris):

  (file)

• Audio:

  (file)

Adjective

moite (plural moites)

1. sticky, muggy (heat, weather)
2. sticky, sweaty (skin, hands etc.)

Derived terms

• moiteur

Further reading

• “moite”, in Trésor de la langue française informatisé [Digitized Treasury of the French Language], 2012.

Portuguese

Verb

moite

1. inflection of moitar:
   1. first/third-person singular present subjunctive
   2. third-person singular imperative