vege

See also: vége, végé, vegë, and vege-

Danish

Pronunciation

• IPA^(key): /veːɡə/, [ˈveːjə]

Adjective

vege

1. definite of veg
2. plural of veg

Dutch

Pronunciation

• Audio:

  (file)

• Rhymes: -eːɣə

Verb

vege

1. (dated or formal) singular present subjunctive of vegen

Anagrams

• geve, veeg

Finnish

Etymology

Clipping of vegetariaani.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋeɡe/, [ˈʋe̞ɡe̞]
• Rhymes: -eɡe
• Syllabification^(key): ve‧ge

Noun

vege (colloquial)

1. a vegetarian (person)

Declension

Inflection of vege (Kotus type 8/nalle, no gradation)
nominative		vege	veget
genitive		vegen	vegejen
partitive		vegeä	vegejä
illative		vegeen	vegeihin
		singular	plural
nominative		vege	veget
accusative	nom.	vege	veget
	gen.	vegen
genitive		vegen	vegejen vegein rare
partitive		vegeä	vegejä
inessive		vegessä	vegeissä
elative		vegestä	vegeistä
illative		vegeen	vegeihin
adessive		vegellä	vegeillä
ablative		vegeltä	vegeiltä
allative		vegelle	vegeille
essive		vegenä	vegeinä
translative		vegeksi	vegeiksi
abessive		vegettä	vegeittä
instructive		—	vegein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of vege (Kotus type 8/nalle, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative vegeni vegeni accusative nom. vegeni vegeni gen. vegeni genitive vegeni vegejeni vegeini rare partitive vegeäni vegejäni inessive vegessäni vegeissäni elative vegestäni vegeistäni illative vegeeni vegeihini adessive vegelläni vegeilläni ablative vegeltäni vegeiltäni allative vegelleni vegeilleni essive vegenäni vegeinäni translative vegekseni vegeikseni abessive vegettäni vegeittäni instructive — — comitative — vegeineni second-person singular possessor singular plural nominative vegesi vegesi accusative nom. vegesi vegesi gen. vegesi genitive vegesi vegejesi vegeisi rare partitive vegeäsi vegejäsi inessive vegessäsi vegeissäsi elative vegestäsi vegeistäsi illative vegeesi vegeihisi adessive vegelläsi vegeilläsi ablative vegeltäsi vegeiltäsi allative vegellesi vegeillesi essive vegenäsi vegeinäsi translative vegeksesi vegeiksesi abessive vegettäsi vegeittäsi instructive — — comitative — vegeinesi first-person plural possessor singular plural nominative vegemme vegemme accusative nom. vegemme vegemme gen. vegemme genitive vegemme vegejemme vegeimme rare partitive vegeämme vegejämme inessive vegessämme vegeissämme elative vegestämme vegeistämme illative vegeemme vegeihimme adessive vegellämme vegeillämme ablative vegeltämme vegeiltämme allative vegellemme vegeillemme essive vegenämme vegeinämme translative vegeksemme vegeiksemme abessive vegettämme vegeittämme instructive — — comitative — vegeinemme second-person plural possessor singular plural nominative vegenne vegenne accusative nom. vegenne vegenne gen. vegenne genitive vegenne vegejenne vegeinne rare partitive vegeänne vegejänne inessive vegessänne vegeissänne elative vegestänne vegeistänne illative vegeenne vegeihinne adessive vegellänne vegeillänne ablative vegeltänne vegeiltänne allative vegellenne vegeillenne essive vegenänne vegeinänne translative vegeksenne vegeiksenne abessive vegettänne vegeittänne instructive — — comitative — vegeinenne third-person possessor singular plural nominative vegensä vegensä accusative nom. vegensä vegensä gen. vegensä genitive vegensä vegejensä vegeinsä rare partitive vegeään vegeänsä vegejään vegejänsä inessive vegessään vegessänsä vegeissään vegeissänsä elative vegestään vegestänsä vegeistään vegeistänsä illative vegeensä vegeihinsä adessive vegellään vegellänsä vegeillään vegeillänsä ablative vegeltään vegeltänsä vegeiltään vegeiltänsä allative vegelleen vegellensä vegeilleen vegeillensä essive vegenään vegenänsä vegeinään vegeinänsä translative vegekseen vegeksensä vegeikseen vegeiksensä abessive vegettään vegettänsä vegeittään vegeittänsä instructive — — comitative — vegeineen vegeinensä

Related terms

• vege-

Further reading

• “vege”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Latin

Verb

vegē

1. second-person singular present active imperative of vegeō

Norwegian Bokmål

Etymology

From Old Norse vega.

Verb

vege (imperative veg, present tense veger, passive veges, simple past vog, past participle vegd, present participle vegende)

1. Alternative form of veie

Related terms

• vekt

References

• “vege” in The Bokmål Dictionary.

Norwegian Nynorsk

Verb

vege (present tense veg, past tense vog, past participle vege, present participle vegande, imperative veg)

1. Alternative form of vega