Wikipedia

Aikido

japanilainen kamppailulaji

Aikido (jap. 合気道, Aikidō, suom. harmonisen voiman tie)[1] on nykyaikainen japanilainen budō-laji, jonka kehitti Morihei Ueshiba 1900-luvun alkupuolella. Teknisesti tärkein vaikuttaja aikidolle on ollut Daitō-ryū aiki jūjutsu. Aikidolle ominaista on hyökkääjän voimaan ja liikkeeseen mukautuminen ja sen hyväksikäyttö johdattamalla. Ueshiba painotti opetuksessaan myös lajin henkisiä puolia ja pyrkimystä rauhaan. Harjoittelussa tämä näkyy tekniikoiden pehmeydessä - aikidossa vastustajaa ei pyritä vahingoittamaan.

Aikido
Perustettu 1930-luvulla
Alkuperämaa  Japani
Perustaja(t) Morihei Ueshiba
Vaikutteet Daitō-ryū aiki jūjutsu
Löydä lisää urheiluaUrheilun teemasivulta
Sōkaku Takeda

Morihei Ueshiban kuoltua 1969 dōshun asema siirtyi hänen pojalleen Kisshōmaru Ueshiballe ja 1999 edelleen Morihei Ueshiban pojanpojalle Moriteru Ueshiballe, joka tällä hetkellä johtaa kansainvälistä Aikikai-kattojärjestöä sekä järjestön pääpaikkaa, Aikikai honbudōjōta.

Aikikaista on vuosien aikana eriytynyt erilaisia tyylisuuntia, joita ovat mm. Shinshin tōitsu -aikidō eli ki-aikidō, Yōshinkai, Yōseikan budō, Tomiki aikido, Tendōkan aikidō ja Keijutsukai aikidō. Näistä Tomiki-tyyli sisältää jopa kilpailutoimintaa.

Sana aikidō muodostuu kolmesta kanji-merkistä:

  • 合 ai : Harmonia
  • 気 ki : Elämän energia, universaali voima Ki
  • 道 dō : Tie

Aikido on useissa yhteyksissä käännetty suomeksi ”harmonisen voiman tieksi”.

Aikidon harjoittelu

muokkaa

Aikido sopii kaikenikäisille ja harjoittelijat ovat sekä miehiä että naisia. Harjoittelun päämääränä on kehittyä fyysisesti ja henkisesti hyvässä ilmapiirissä. Lajin perustaja Morihei Ueshiba korosti erityisesti vilpittömän tahdon, aikidon hengen, merkitystä harjoittelussa. Aikidotekniikat perustuvat vastustajan voiman hyväksikäyttöön. Tekniikoiden tavoitteena ei ole vastustajan voittaminen, vaan hänen hyökkäystahtonsa nujertaminen.

Aikidon harrastaja pukeutuu valkoiseen budō-pukuun (keikogi), joka vahvistustensa ansiosta kestää hyvin tarttumiset ja lattialla pyörähtelyt. Edistyneemmät harjoittelijat käyttävät lisäksi mustia, leveälahkeisia housuja eli hakamaa.[2] Suomessa hakaman käyttö aloitetaan yleensä 3. kyūn suorittamisen jälkeen.

Aikidoa harjoitellaan tatamilla, jotka alkujaan olivat riisioljista käsin kudottuja paksuja mattoja. Nykyään tatamit ovat synteettisesti valmistettuja.

Harjoituksen rakenne

muokkaa

Harjoitus alkaa kumarruksilla. Oppilaat istuvat riviin harjoitustatamin reunalle ja opettaja istuu heidän edessään. Opettajan johdolla kumarretaan dōjōn keskustaa eli shōmenia kohti, jonka jälkeen opettaja ja oppilaat kumartavat toisilleen. Harjoituksen päätteeksi kumarrukset toistetaan.

Aikidoharjoituksen rakenne[3],

  • alkukumarrukset
  • alkuharjoitukset:
    • lämmittely ja venytykset (aikitaisō)
    • hengitys- ja keskustaharjoitukset
    • liikkumis- ja käännösharjoitukset (tenkan, irimitenkan, ikkyōundō)
  • kaatumisharjoitukset (ukemi)
  • vartalotekniikkaharjoittelu
  • asetekniikkaharjoittelu (jō, bokken, tantō)
  • loppujäähdyttely
  • loppukumarrukset

Tekniikoita harjoitellaan pareittain. Aluksi opettaja esittää harjoiteltavan tekniikan, minkä jälkeen oppilaat kumartavat opettajalle ja valitsevat harjoitusparinsa kumartamalla hänelle ja sanomalla onegaishimasu. Tämän jälkeen pari harjoittelee näytettyä tekniikkaa, kunnes opettaja taputtaa tekniikan vaihtumisen merkiksi. Tavallisesti kumpikin harjoittelija harjoittelee tekniikkaa toimien vuorollaan sekä nagena eli tekniikan tekijänä (puolustautuja) että ukena eli tekniikan vastaanottajana (hyökkääjä).

Aikidon tekniikat

muokkaa

Aikidon tekniikat voidaan jakaa heittoihin (nagewaza), sidontoihin (katamewaza) sekä asetekniikkaan. Tekniikat voidaan tehdä joko uken (hyökkääjä) etupuolelle (omote) tai taakse (ura). Harjoittelu voi tapahtua joko tavalliseen tapaan seisaaltaan (tachiwaza) tai siten, että joko molemmat (sekä hyökkääjä että puolustautuja) ovat perinteisessä japanilaisessa polviasennossa (suwariwaza) tai hyökkääjä on seisaaltaan ja puolustautuja polviasennossa (hanmihandachiwaza).

Edistyneempään harjoitteluun kuuluvat vapaa harjoittelu (jiyūwaza), toiminta useampaa samanaikaista hyökkääjää vastaan (randori) sekä vastatekniikat (kaeshiwaza).

Aseina aikidossa toimivat n. 130 cm pitkä puinen keppi jō, puinen harjoitusmiekka bokken sekä puinen tai kuminen harjoituspuukko tantō. Tantōta ei tavallisesti käytetä kuin hyökkäyksissä aseetonta nagea vastaan, mutta jōta ja bokkenia käytetään sekä keskenään että aseetonta nagea vastaan. Aikidon tekniikoiden muodot mahdollistavat myös hyvin jon tai bokkenin käytön apuna vartalotekniikkaa tehtäessä. Aikidossa harjoitellaan myös aikijōksi kutsuttuja jō-tekniikoita.

Vyökoejärjestelmä

muokkaa

Aikidossa käytetään monesta muusta budō-lajista poiketen pääasiallisesti vain kahta vyön väriä: valkoista ja mustaa. Edistyneemmillä harjoittelijoilla (3.–1. kyū) on monissa maissa oikeus käyttää japanilaisia hakama-housuja. Japanissa näin on vasta mustan vyön kanssa. Samoin ruskeaa vyötä voi käyttää, mutta se on varsin harvinaista. Ensimmäinen suoritettava vyöarvo on 6. kyū eli oppilasaste. Kyū-arvot etenevät pienentyen 6. kyūsta aina 1. kyūhun, joka on korkein oppilasaste. Kaikki oppilasasteen kokeet suoritettuaan harjoittelija voi suorittaa 1. danin eli 1. asteen mustan vyön. Arvoja voi suorittaa aina 4. daniin asti, minkä jälkeen korkeammat arvot myönnetään vain suosituksesta. Teoriassa korkein mahdollinen dan-arvo on 10. Vyöarvoja suoritetaan graduointitilaisuuksissa, usein leirien yhteydessä.

Aikikai-aikido ja siitä eriytyneitä muita aikidotyylejä

muokkaa

Aikidon harjoittelussa on lajin valtavirtaa edustavan Aikikai-aikidon ohella useita erilaisia tyylejä, jotka voidaan erottaa toisistaan monenlaisin perustein. Aikikai-aikidon katsotaan olevan aikidon perustajan Morihei Ueshiban ja hänen poikiensa edustamaa aikidoa. Jotkut Ueshiban lähioppilaat ja muutamat muut aikidoa harjoittaneet ovat muokanneet Aikikai-aikidosta jossakin määrin eroavia tyylisuuntia. Suurimmilla tyylisuunnilla on oma pääkonttori Japanissa ja tyylisuuntaa seuraavia harjoittelijoita ympäri maailmaa. Pienempien tyylisuuntien harjoittelu on useimmiten hyvin paikallista. Aikidon tyylisuunnat voidaan erotella esimerkiksi historiallisin perustein seuraavasti:

Ennen Morihei Ueshiban kuolemaa Aikikai-aikidosta eronneet aikidotyylit:

  • Yōseikan-aikidō: Perustettu 1931, perustaja Minoru Mochizuki.
  • Manseikan-aikidō: Perustettu 1954, perustaja Kanshū Sunadomari. Manseikan-aikido on erityisesti Japanin Kyūshūlla harjoitettu tyylisuuntaus.
  • Yōshinkan-aikidō: Perustettu 1955, perustaja Gōzō Shioda.
  • Shin’ei taidō: Hyvin läheisesti aikidon kaltainen. Perustettu 1956, perustaja Noriaki Inoue, Morihei Ueshiban veljenpoika ja oppilas ennen toista maailmansotaa.
  • Shōdōkan-aikido (Tomiki-aikidō): Perustettu 1967, perustaja Kenji Tomiki.

Morihei Ueshiban kuoleman jälkeen Aikikai-aikidōsta eronneet aikidotyylit:

  • Iwama Shinshin Aikishūrenkai: Hitohiro Saitōn vuonna 2004 perustama organisaatio. Hitohiron isä, Morihiro Saito oli Morihei Ueshiban lähimpiä oppilaita.
  • Shinshin tōitsu -aikidō eli ki-aikidō: Perustettu 1974. Perustaja Kōichi Tōhei.
  • Keijutsukai-aikidō: Virallisesti perustettu helmikuussa 1980 Tokiossa, perustaja Thomas H. Makiyama.
  • Tendō-ryū-aikidō: Perustettu 1982, perustaja Kenji Shimizu. Perusti ”Shimizu-dōjōn” vuonna 1969, mutta nimesi tyylin uudelleen Tendōkaniksi vuonna 1975.
  • Fugakukai International Association: Perustettu 1982, perustuu Shōdōkan-tyyliin, mutta ilman kilpailua.
  • Kokusai aikidōkenshūkai, Kobayashi Hirokazu -ha tai Kobayashi aikidō: Perustettu 1982. Perustaja Hirokazu Kobayashi.
  • Kokikai Aikido International: Perustettu 1986, perustaja Shuji Maruyama.
  • Yōshōkan: Perustettu 1991, perustaja Takashi Kushida, Yōshinkanaikidōn pääohjaajia.
  • Aikido Yuishinkai International: Perustettu 1996, perustaja Koretoshi Maruyama.

Seuraavien lajien nimessä on aikido, mutta kyseisillä lajeilla ei ole yhteyttä Ueshiban kehittämään aikidoon:

  • Kōrindō-aikidō: Perustaja Minoru Hirai.
  • Nihon Goshin Aikido: Perustaja Shōdō Morita.

Aikido Suomessa

muokkaa
Pääartikkeli: Aikido Suomessa

Aikidon harjoittelu Suomessa alkoi vuonna 1970, jolloin Toshikazu Ichimura tuli esittelemään aikidoa Suomeen. Ensimmäinen alkeiskurssi järjestettiin Meido-Kanissa, jossa alkoivat ensimmäisenä myös säännölliset harjoitukset.[4] Aikidon harrastajia on nykyään noin 3000, joista noin kolmasosa on naisia. Aikidoliittoon rekisteröityneitä seuroja on 64 (v. 2008).[2]

Alussa varsinaisia mustan vyön aikido-opettajia oli hyvin vähän, ja seuran opettaja saattoi usein olla amatööri ja esimerkiksi 1. kyūn haltija. Nykyisin löytyy useita 6. danin ja 5. danin miehiä sekä naisia, ja monien seurojen opetus on erittäin korkeatasoista, kiitos kiinteiden Japanin-yhteyksienlähde?.

Lähteet

muokkaa

Yleiset lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ aikidoliitto.fi aikidoliitto.fi. Viitattu 17.6.2020.
  2. ↑ a b Suomen aikidoliitto http://www.finland-aikikai.fi
  3. ↑ Silenius, Petteri 1994. Aloittelijan opas. Helsinki: Suomen Aikidoliitto.
  4. ↑ Aikidon suomalainen alkutaival. Aikido 2/2000, 8-13.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aikido.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aikido&oldid=22765082”