Wikipedia

Färsaaret

Tanskalle kuuluva itsehallinnollinen saariryhmä

Färsaaret (fääriksi Føroyar, tansk. Færøerne) on Tanskalle kuuluva itsehallinnollinen saariryhmä pohjoisella Atlantin valtamerellä. Färsaarten kahdeksantoista saarta sijaitsevat suunnilleen Skotlannin, Norjan ja Islannin välissä. Niiden yhteispinta-ala on 1 396 neliökilometriä. Saaret ovat muodostuneet noin 55 miljoonaa vuotta sitten. Ne ovat vuoristoisia, ja niillä vallitsee arktinen meri-ilmasto. Kasvillisuus on pääasiassa matalaa, eikä puita ja pensaita ole paljonkaan. Rantakallioilla pesii noin kaksi miljoonaa paria merilintuja.

Färsaaret
Føroyar (fääriksi)
Færøerne (tanskaksi)
lippu vaakuna

Färsaarten sijainti
Färsaarten sijainti

Valtiomuoto Tanskalle kuuluva itsehallinnollinen alue
Monarkki
Pääministeri		 Frederik X
Aksel V. Johannesen
Pääkaupunki Tórshavn
62°0′42″N, 6°46′3″W
Pinta-ala
– yhteensä 1 396 km² (sijalla )
– josta sisävesiä 0,5 %
Väkiluku (2022) 53 882 (sijalla 206)
– väestötiheys 38,6 as. / km²
– väestönkasvu 1,5 % [1] (2016)
Viralliset kielet fääri, tanska
Valuutta Färsaarten kruunu (DKK)
BKT (2010)
– yhteensä 1,471 mrd. USD (PPP)  (sijalla 197)
– per asukas 30 500 USD
HDI (2006) 0,943 (sijalla )
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 22,0 % [2]
– teollisuus 18,5 %[2]
– palvelut 59,6 % [2]
Aikavyöhyke UTC
– kesäaika UTC+1
Itsenäisyys
Tanskan itsehallintoalue
1948
Lyhenne FO
Kansainvälinen
suuntanumero		 +298
Kansallislaulu ”Tú alfagra land mítt”

Saaret asutettiin todennäköisesti 300–500-luvulla, mutta viikingit liittivät ne Norjan yhteyteen 800-luvulla. Tanskan ja Norjan kruunut yhdistettiin vuonna 1380, ja saaret siirtyivät Tanskalle, kun Ruotsi-Norjan unioni korvasi vuonna 1814 Tanska-Norjan. Färsaarelaisten eli färingien kansallistunne voimistui 1800-luvun lopulla, ja itsehallinnon saaret saivat lopulta vuonna 1948. Färsaaret jäivät kalastuspolitiikan takia Euroopan yhteisön ulkopuolelle, vaikka Tanska liittyi siihen vuonna 1973.

Färsaarten hallitsija on Tanskan monarkki. Lainsäädäntövalta on Färsaarten parlamentilla, mutta sen toimivaltaan eivät kuulu kuitenkaan ulko-, turvallisuus-, puolustus-, valuutta- eikä rahapolitiikka. Kalastus on ollut saarten pääelinkeino 1920-luvulta lähtien, ja viennistä noin 85 prosenttia muodostuukin kalatuotteista. Saarten talous onkin sidoksissa kalastukseen, ja pitkän nousukauden jälkeen talous ajautui lamaan 1990-luvun alussa, kun kalansaaliit pienenivät ja kalan markkinahinta laski.

Färsaarilla asui vuoden 2022 toukokuussa 53 882 ihmistä, joista yli 40 prosenttia pääkaupungissa Tórshavnissa. Pääosa asukkaista on skandinaavista ja anglosaksista alkuperää olevia, fääriä puhuvia färingejä. Monet asukkaista muuttavat opiskelemaan ulkomaille, sillä jatko-opiskelumahdollisuudet ovat muuten rajalliset. Vaikka saarilla on pitkät balladi- ja tanssiperinteet, moderni kirjallisuus ja taide kehittyivät vasta 1900-luvulla. Färsaarten kansallisurheilulaji on soutu, joka on osa saarten kulttuurihistoriaa. Färsaaret on saanut kielteistä julkisuutta vuotuisen valaanpyyntiperinteensä (grindadráp) vuoksi, jossa satoja pallopäävalaita ajetaan rantaan kyläläisten tapettaviksi.

Maantiede

muokkaa
Pääartikkeli: Färsaarten maantiede
 
Färsaaret
 
Färsaarten luoteisosissa on paljon jyrkkiä rantatörmiä; vasemmalla näkyvä Enniberg on maailman korkeimpia rantatörmiä.[3]

Fyysinen maantiede

muokkaa

Färsaaret sijaitsevat Pohjois-Atlantin ja Norjanmeren välissä. Lähin maa-alue on Skotlantiin kuuluvat Shetlandinsaaret, jonne on matkaa vähän yli 300 kilometriä. Islanti on Färsaarista noin 450:n ja Norja 675:n kilometrin päässä.[4] Saaristoon kuuluu 18 saarta, ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1 396 neliökilometriä.[5][6] Suurin on Streymoy, jonka pinta-ala on 374 neliökilometriä.[6]

Färsaaret syntyivät noin 55 miljoonaa vuotta sitten, kun lukuisat tulivuorenpurkaukset muodostivat laajan basalttitasangon, jota myöhemmin viimeisin jääkausi muovasi.[7] Vuoristoisia saaria hallitsevat kaakosta luoteeseen kulkevat harjanteet ja samansuuntaiset vuonot, lahdet ja salmet. Basalttikerrostumat ovat kallistuneet voimakkaasti kaakkoon, joten länsi- ja luoteisrannoilla on korkeita törmiä mutta idässä ja kaakossa rannat viettävät loivasti mereen.[3] Saarten vesistöt koostuvat pienistä järvistä ja joista.[8] Suurin järvi on Sørvágsvatn, jonka pinta-ala on 3,6 neliökilometriä.[9]

Färsaaria ympäröi noin 21 000 neliökilometrin laajuinen mannerjalusta. Skotlannista Grönlantiin kulkeva selänne jakaa Färsaarten merialueet kahteen osaan. Saarten lounaispuolella on useita matalikkoja, mutta koillispuolella Färsaarten merialueet jatkuvat Norjanmeressä 3 000 metrin syvyyteen.[10] Färsaarten merialueiden pintavedet ovat pääosin lämpimiä ja suolapitoisia, ja ne virtaavat Atlantilta Norjanmereen. Alueen pohjoisosiin vaikuttaa arktista merivettä tuova Itä-Islannin merivirta. Vuorovesi-ilmiö vaikuttaa voimakkaasti Färsaarilla ja sekoittaa ympäri vuoden mannerjalustan vesiä.[10] Koska Färsaaret on kahden merialtaan välissä, siihen vaikuttaa niiden molempien vuorovedet. Tästä syystä salmen vastakkaiset päät saattavat olla vuoroveden eri vaiheissa, mikä aiheuttaa salmiin voimakkaita vuorovesivirtoja.[11]

Ilmasto

muokkaa

Köppenin ilmastoluokituksen mukaan Färsaarilla vallitsee subarktinen meri-ilmasto. Saarten ilmastoon vaikuttaa lämmin Golfvirta, mutta toisaalta ne ovat kaukana lämpimistä ilmavirtauksista: talvet ovatkin leutoja ja kesät viileitä. Talvella keskilämpötila on 3–4 astetta ja kesällä 9,5–10,5 astetta. Saaret sijaitsevat koilliseen liikkuvien matalapaineiden reitillä, minkä takia sää on tuulinen ja sateinen ympäri vuoden.[12]

Vaikka sateita tuleekin ympäri vuoden, kesällä sateet ovat usein tihkua. Rankempia sateita tulee syksyllä ja talvella. Sateiden lisäksi sumu on yleistä. Färsaarilla sää voi muuttua hyvinkin nopeasti, ja saman päivän aikana voi sataa, paistaa lämpimästi, olla sumuista ja voimakasta, pyörivää tuulta.[13]

Tórshavnin ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 5,3 5,5 5,9 7,2 9,2 11,4 12,6 12,8 11,2 9,3 6,6 5,8 ka. 8,6
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 1,2 1,5 1,5 2,7 4,9 7,1 8,4 8,5 7,0 5,4 2,6 1,6 ka. 4,4
Vrk:n keskilämpötila (°C) 3,4 3,6 3,8 5,0 7,0 9,1 10,3 10,5 9,1 7,4 4,6 3,7 ka. 6,5
Sademäärä (mm) 133 95 132 88 70 61 70 83 128 155 127 142 Σ 1 284
Auringonpaistetunnit (h/d) 14 36 71 107 124 152 111 97 79 48 20 7 ka. 72,2
Sadepäivät (d) 22 17 21 16 13 12 13 13 18 22 21 22 Σ 210
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
5,3
1,2
5,5
1,5
5,9
1,5
7,2
2,7
9,2
4,9
11,4
7,1
12,6
8,4
12,8
8,5
11,2
7,0
9,3
5,4
6,6
2,6
5,8
1,6
S
a
d
a
n
t
a 		133
95
132
88
70
61
70
83
128
155
127
142


Lähde: [14][15][16]

Luonto

muokkaa
 
Lampaita Suðuroyn saarella.

Färsaarten kasvillisuus on melko matalaa, ja saarilta puuttuvat puut ja pensaat lähes kokonaan. Siellä on kuitenkin joitakin pieniä istutusmetsiä. Alun perin saarilla kasvoi runsaasti pajuja ja muita pensaita, mutta asutuksen levitessä ne hävisivät nopeasti.[17] Saarilla kasvaa noin 400 kukkivaa kasvilajia, joista noin neljännes on ihmisen tuomia, ja noin 30 sammal- ja sienilajia. Kukkivat kasvit keskittyvät asutuksen läheisyyteen, missä maa on varattu viljelykseen eivätkä lampaat saa laiduntaa siellä. Laidunmailla leinikit ovat harvoja kukkivia kasveja, koska lampaat eivät pidä niiden mausta. Rantakallioiden lähellä kasvaa karhunputkia ja lampaiden ulottumattomissa olevilla rotkoalueilla rikkoja.[18] Färsaarten kansalliskukaksi on valittu rentukka.[17]

Färsaarilla on tavattu 305 lintulajia. Noin 50 lajia pesii saarilla säännöllisesti, ja niiden lisäksi 60 lajia vierailee säännöllisesti.[19] Myrskylintu on saarten yleisin lintulaji, ja niitä pesii alueella noin 600 000 paria, vaikka vielä 400 vuotta sitten laji oli harvinainen.[20] Kaikkiaan Färsaarilla arvioidaan pesivän noin kaksi miljoonaa paria merilintuja, mutta muita lintuja on melko vähän.[21] Färsaarten kansallislintu on meriharakka, joka symboloi vapautta.[22][23] Färsaarilla on 19 kansainvälisesti tärkeää lintualuetta, joiden pinta-ala on yhteensä 67 neliökilometriä.[24]

Maanisäkkäistä Färsaarilla elävät isorotta, kotihiiri ja metsäjänis. Rotista on paljon haittaa, sillä ne häiritsevät monien lintujen pesintää. Kotieläimistä yleisin on lammas, joita saarella on noin 70 000 yksilöä.[25]

Färsaarten vesillä on tavattu 1800-luvun alun jälkeen 27 merinisäkästä. Niistä säännöllisesti rannan tuntumassa viihtyvät halli ja pyöriäinen. Muita yleisiä lajeja ovat sillivalas, lahtivalas, kaskelotti, pohjoisenpullokuonovalas, pitkäeväpallopää, miekkavalas ja valkokuvedelfiini.[26]

Färsaarten merialueet ovat tuottoisia, biomassan kasvu on suurimmillaan toukokuussa. Färsaarten pohjoispuolella ja Norjanmerellä kasviplanktonin tuotto on suurinta, ja ne alueet ovatkin avomerikalojen tärkeitä ruokailu- ja lisääntymisalueita, joille kaloja vaeltaa useasta eri suunnasta.[27] Mannerjalustan alue on ekosysteemiltään hieman erilainen kuin syvemmän meren alue.[28] Yleisimpiä kalalajeja ja samalla merkittävimpiä saaliskaloja ovat turska, kolja, seiti, silli, makrilli, villakuore, ruijanpallas, punakampela ja punasimppu.[29]

Historia

muokkaa
 
Kristinuskon Färsaarille tuoneen Sigmundur Brestissonin muistomerkki.
Pääartikkeli: Färsaarten historia

Asuttaminen

muokkaa

Vuonna 2013 tehtyjen arkeologisten löytöjen perusteella Färsaaret asutettiin 300–500-luvulla, mutta asukkaiden alkuperää ei tiedetä.[30] Esimerkiksi irlantilaisen Pyhän Brendanin on väitetty käyneen saarilla vuosien 560–567 välillä. Ensimmäiset norjalaiset saapuivat saarille 800-luvulla. He olivat maanviljelijöitä, jotka etsivät uutta maata tai pakenivat sortoa.[31]

Färsaarille perustettiin pian samanlainen hallintojärjestelmä kuin Norjassa. Tinganesissa kokoontui saarten ylin hallintokokous eli ting. Färsaarelaisten saagan mukaan kristinusko tuli Färsaarille noin vuonna 1000, ja sen toi Sigmundur Brestisson Norjan kuninkaan Olav Tryggvasonin käskystä. Saarelaiset vastustivat käännytystä ja norjalaishallintoa verisesti. Färsaarten ting hyväksyi norjalaisten vallan 1035, jolloin saarista tuli virallisesti osa Norjan kuningaskuntaa.[31]

Tanskalle

muokkaa
 
Färsaarten kartta vuodelta 1673.

Tanskan ja Norjan kruunut yhdistettiin 1380. Tanskalainen oikeuskäytäntö levisi Färsaarille, ja tingin merkitys väheni. Tanskan kuningas Kristian III antoi 1535 hampurilaiselle kauppiaalle Thomas Köppenille saarten kauppa- ja verotusoikeudet. Tämän jälkeen Färsaarten taloutta hallitsivat pitkään pääasiassa ulkomaalaiset kauppiaat. Färsaarelainen seikkailija Magnus Heinason sai kuitenkin 1500-luvun loppupuolella saarten talouden haltuunsa, ja häntä pidetäänkin kansallissankarina, vaikka hän keräsi suuria voittoja maanmiestensä kustannuksella.[32] Kauppamonopoli siirtyi 1707 Tanskan kruunulle.[33]

Kun Ruotsi-Norjan unioni korvasi 1814 Tanska-Norjan, Färsaaret säilyi Tanskan hallussa.[34] Kaksi vuotta myöhemmin saarista tuli Tanskan lääni ja paikallinen parlamentti Løgting lakkautettiin. Se järjestettiin uudelleen neuvoa-antavaksi elimeksi 1852.[33]

Tanskan kauppamonopoli lakkautettiin 1. tammikuuta 1856.[35] Sen jälkeen Färsaarille syntyi vientiin suuntautunut kalastusteollisuus ja saarten asukasluku alkoi kasvaa. Myös kansallistunne alkoi voimistua 1800-luvun lopussa.[34] Løgtingissä järjestettiin jouluna 1888 keskustelutilaisuus färsaarelaisen kulttuurin suojelemisesta. Tilaisuuden järjestäjiin kuulunut Jóannes Patursson perusti myöhemmin itsehallintopuolueen ajamaan saarten itsenäisyyttä. Poliittisesti saari jakautui kahtia, ja itsenäisyyttä vastustavat tahot säilyttivät valta-asemansa pitkään.[35]

Itsehallinto

muokkaa
 
Brittiläinen tykki Färsaarilla vuonna 1941.

Toinen maailmansota vaikutti paljon Färsaarten itsehallinnon kehittymiseen. Kun natsi-Saksa oli vallannut nopeasti Tanskan, Britanniassa pelättiin Färsaartenkin joutuvan Saksan haltuun.[35] Siksi Britannia miehitti saaret ja antoi saarelaisille laajan itsehallinnon.[36] Britit antoivat 25. huhtikuuta 1940 färsaarelaisille aluksille luvan käyttää Färsaarten lippua, jonka asema tunnustettiin virallisesti vuoden 1948 itsehallintolaissa.[37]

Sodan jälkeen poliitikot eivät pitäneet paluuta vanhaan enää mahdollisena, ja saarilla järjestettiin vuonna 1946 kansanäänestys itsenäisyydestä. Itsenäisyyden kannattajat voittivat sen täpärästi, mutta Färsaarilla ei päästy sopuun jatkotoimista ja Tanskassa pelättiin perustuslaillisia ongelmia. Kuningas Kristian X hajotti Färsaarten parlamentin, ja uusien vaalien jälkeen itsenäisyyttä vastustavat saivat enemmistön. Tämän jälkeen Tanskan kanssa neuvoteltiin sopimus, jonka mukaan Färsaarille myönnettiin 1. huhtikuuta 1948 laaja itsehallinto.[36]

Kun Tanska liittyi 1973 Euroopan yhteisöön, Färsaaret jäi sen ulkopuolelle kalastuspolitiikan takia, mutta Färsaaret on tehnyt sen jälkeen EY:n kanssa erillisiä kauppasopimuksia.[38] Färsaarilla elettiin 1950-luvulta 1980-luvun loppuun talouskasvun ja modernisaation aikaa. Tanskan antaman taloudellisen tuen avulla julkinen sektori kehittyi muiden Pohjoismaiden tasolle.[39]

Pitkä nousukausi päättyi 1990-luvulla talouden romahtamiseen, kun kalansaaliit pienenivät liikakalastuksen takia ja kalan maailmanhinta laski. Tanska joutui tukemaan Färsaaria lähes kahdella miljardilla kruunulla, ja sen vaatimuksista saarilla tehtiin monia taloudellisia uudistuksia.[40] Kriisin jälkeen talous kääntyi jälleen kasvuun 1990-luvun lopulla. Poliittisesti kriisi herätti uuden itsenäisyysinnostuksen, ja vuoden 1998 parlamenttivaaleissa itsenäisyysmieliset saivatkin enemmistön, vasta toisen kerran parlamentin historiassa.[40][41] He eivät kuitenkaan pystyneet säilyttämään enemmistöä vuoden 2002 parlamenttivaaleissa.[42]

Politiikka

muokkaa

Poliittinen järjestelmä

muokkaa
 
Färsaarten parlamentin Løgtingin rakennus.

Färsaaret on Tanskalle kuuluva autonominen alue, jonka valtionpäämies on Tanskan monarkki.[8] Färsaarten aseman Tanskan kuningaskunnassa määrittelevät Tanskan perustuslaki, itsehallintolaki ja vallansiirtolaki.[43] Tanskan monarkkia Färsaarilla edustaa päävaltuutettu, jonka päätehtävänä on olla yhteyshenkilö Tanskan ja Färsaarten hallintojen välillä.[44] Färsaarilla puolestaan on Tanskan parlamentissa, Kansankäräjillä, kaksi vaaleilla valittua edustajaa.[45] Perinteisesti Färsaarten edustajat ovat liittyneet tanskalaisten sisarpuolueidensa parlamenttiryhmiin.[46]

Färsaarten lakiasäätävä elin on parlamentti, Løgting.[47] Siihen valitaan 33 edustajaa neljän vuoden välein järjestettävissä vaaleissa, joissa saaret muodostavat yhden vaalipiirin. Vaalit voittaneen puolueen johtaja saa puhemieheltä tehtäväkseen muodostaa uuden hallituksen.[48]

Färsaarten puoluekenttää jakavat kaksi vastakkaisasetelmaa: vasemmisto–oikeisto ja itsenäisyys–itsehallinto.[49] Vuoden 2019 vaaleissa seitsemän puoluetta sai paikkoja parlamentista. Kansanpuolue (Fólkaflokkurin) sai eniten paikkoja, kahdeksan. Seitsemän paikkaa saivat Unionipuolue (Sambandsflokkurin) ja Sosialialidemokraattinen puolue (Javnaðarflokkurin).[50] Kansanpuolue, Unionipuolue ja Keskustapuolue (Miðflokkurin) muodostivat vaalien jälkeen hallituksen,[51] ja pääministeriksi nousi Unionipuolueen Bárður á Steig Nielsen.[52]

Itsehallintolaissa Färsaaria koskevat asiat on jaettu erityisiin ja yhteisiin. Erityisasioissa Färsaarten parlamentilla on lainsäädäntö- ja hallituksella toimeenpanovalta. Niitä ovat esimerkiksi taloudelliset, kulttuuriset, teolliset ja ulkomaankauppaan liittyvät asiat. Koulutusjärjestelmä siirtyi Färsaarten hallintaan vuonna 2002 ja kansalliskirkko vuonna 2007.[53] Yhteisasioita hoitaa Tanskan hallitus Tanskan lakien mukaan. Itsehallintolain mukaan ne voidaan kuitenkin kokonaan tai osittain siirtää Färsaarten hallitukselle tai hallitusten yhteiseen päätäntävaltaan.[53] Yhteisasioita ovat muun muassa sosiaaliturva ja terveyspalvelut, jotka ovat nykyään lähes täysin Färsaarten hallinnon alaisia.[53]

Itsehallintolain ulkopuolelle jäävät käytännössä vain asiat, jotka voidaan liittää täyteen itsenäisyyteen. Niitä ovat Tanskan sisäiset asiat, perustuslaki, korkein oikeus sekä ulko-, turvallisuus-, puolustus-, valuutta- ja rahapolitiikka.[53]

Ulkopolitiikka

muokkaa

Färsaarten ulkopolitiikkaa hoitaa yleensä Tanska, mutta kalastus- ja kauppasopimuksista Färsaaret on neuvotellut itsenäisesti muiden maiden kanssa. Färsaarten sijainnin ja talousrakenteen takia sillä on harvoin samoja intressejä ja näkökulmia kuin Tanskalla. Siksi Färsaaria koskevat kansainväliset sopimukset, jotka Tanskan parlamentin pitää hyväksyä, lähetetään myös Färsaarten parlamentin arvioitavaksi. Färsaaret saattaa tästä syystä liittyä kansainvälisiin järjestöihin vasta hieman Tanskan jälkeen: esimerkiksi GATT-sopimuksen Färsaaret allekirjoitti vuonna 1954, kun Tanska oli liittynyt siihen jo 1950.[54] Färsaaret ovat kuuluneet Natoon Tanskan mukana vuodesta 1949.[55]

Färsaaret ei kuulu kaikkiin järjestöihin, joihin Tanska kuuluu, kuten Euroopan unioniin. Tanska liittyi EU:ta edeltäneeseen Euroopan yhteisöön 1973, mutta Färsaarten parlamentti äänesti seuraavana vuonna yksimielisesti jäsenyyttä vastaan.[54] Yhteisön ulkopuolelle se jäi lähinnä kalastuspolitiikan takia. Färsaaret neuvottelee kalastuskysymyksistä ja esimerkiksi kauppapolitiikasta itsenäisesti EU:n ja yksittäisten valtioiden kanssa.[56]

Färsaaret on itsenäisenä jäsenenä muun muassa Pohjoismaiden neuvostossa ja Pohjois-Atlantin merinisäkäskomissiossa. Lisäksi se on liitännäisjäsenenä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestössä, Unescossa ja Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä. Färsaaret on tehnyt myös erilaisia taloussopimuksia muun muassa Islannin, Euroopan unionin, Grönlannin, Norjan ja Venäjän kanssa. Islannin kanssa vuonna 2006 solmittu Hoyvíkin sopimus takaa tuotteiden, palveluiden, pääoman ja henkilöiden vapaan liikkuvuuden maiden välillä.[54]

Puolustus- ja turvallisuuspolitiikka

muokkaa

Färsaarten ja Grönlannin puolustuksesta vastaa lokakuussa 2012 perustettu Tanskan asevoimien Arktisk Kommando. Sen päämaja on Nuukissa ja alueellinen yksikkö Tórshavnissa.[57] Aiemmin Färsaarilla oli oma yksikkönsä, Færøernes Kommando. Uudistusten taustalla oli Tanskan, Färsaarten ja Grönlannin viranomaisten tekemä suositus. Färsaarten puolustus on muuttunut muutenkin 2000-luvulla, kun saarten sotilaallinen merkitys on selvästi vähentynyt kylmän sodan jälkeen: Tanskan laivaston asema on muun muassa muutettu sairaskodiksi.[58] Tanskan laivastolla on alueella yleensä yksi Thetis-luokan merivalvonta-alus ja helikopteri, ja Färsaarten paikallishallinnolla on käytössä kaksi partio- ja pelastusalusta. Lisäksi lentoyhtiö Atlantic Airwaysilla on jatkuvassa valmiudessa helikopteri meripelastustehtäviä varten.[59] Tanskan poliisi Rigspolitiet vastaa turvallisuudesta, ja sillä on oma haaraosastonsa Färsaarilla.[60]

Färsaaret oli kylmän sodan aikana Naton kannalta merkittävä alue, sillä saaret sijaitsevat niin sanotulla GIUK gap -alueella, joka oli tarkoitus pystyä sulkemaan, jotta Neuvostoliiton pääsyn Pohjois-Atlantille pystyisi estämään. Tanskan ja Färsaarten hallinnot olivat kuitenkin haluttomia päästämään ulkomaalaisia sotilaita saarille. Tanskan ilmavoimien sotilaat pitivätkin toiminnassa vuonna 2007 lakkautettua Naton tutka-asemaa.[59]

Aluejako

muokkaa
Pääartikkeli: Luettelo Färsaarten kunnista
 
Färsaarten vuoden 2009 kuntajako. Húsar yhdistettiin 2017 Klaksvíkiin.[61]

Färsaaret on jaettu 29 kuntaan.[62] Kunnilla on omat valtuustonsa, jotka valitaan vaaleilla neljäksi vuodeksi kerrallaan.[47] Monia kuntia on yhdistetty, sillä vuosituhannen alussa niitä oli vielä 48.[63]

Kymmenen asukasluvultaan suurinta kuntaa ovat (huhtikuu 2022)[64]:

Talous ja infrastruktuuri

muokkaa
Pääartikkeli: Färsaarten talous

Talous

muokkaa
 
Färsaarelaisia kalanviljelyaltaita vuonna 2004.
 
Färsaarilla pyydettyjä pallopäävalaita.

Tanska tukee Färsaaria taloudellisesti, minkä ansiosta alueen elintaso vastaa Tanskan ja muiden Pohjoismaiden elintasoa.[65] Vuonna 2020 Färsaarten bruttokansantuote oli 21,2 miljardia Tanskan kruunua.[66] Färsaarten tuloista Tanskan antamilla tuilla on iso merkitys, sillä ne muodostivat vuonna 2017 tuloista 9,9 prosenttia.[67] Färsaarilla käytetään Färsaarten kruunua, joka ei kuitenkaan ole itsenäinen valuutta vaan sidonnainen Tanskan kruunuun. Tanskan keskuspankki laskee liikkeelle Färsaarten kruunua, ja rahasta painetaan vain seteleitä.[68]

Kalastus on ollut 1800-luvun lopulta asti Färsaarten merkittävin elinkeino.[69] Vienti on suureksi osaksi riippuvainen kalatuotteista, joiden osuus kaikesta viennistä oli noin 85 prosenttia vuonna 2011. Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Tanska, Norja ja Britannia.[70] Färsaarten kauppatase oli 1980-luvulla enimmäkseen positiivinen, mutta vuosina 2003–2009 se oli negatiivinen öljyn korkean hinnan ja muutamien suurten alusten hankinnan takia.[71] Viennin kokonaissumma vuonna 2016 oli noin 8,0 miljardia Tanskan kruunua. Siitä noin 45 prosenttia koostui pakastetusta kalasta ja 40 prosenttia jäitetystä kalasta.[72] Tuonti oli vuonna 2016 noin 6,6 miljardia kruunua, ja suurimmat tuoteryhmät olivat koneet ja liikennevälineet (noin 35 prosenttia) sekä ruokatuotteet ja elävät eläimet (noin 17 prosenttia).[73]

Färsaarelaisten kalastusalusten kalansaalis vuonna 2018 oli noin 660 000 tonnia, ja saalismäärältään tärkeimmät saaliskalat olivat mustakitaturska, makrilli ja silli.[74] Suuri osa saaliista menee tehtaisiin, joissa tehdään erilaisia tuoreita, jäitettyjä ja pakastettuja tuotteita. Kalafileiden osuus viennistä oli vuonna 2008 noin 30 prosenttia.[75] Kalaa tuottavat myös kalanviljelylaitokset, joista saatiin vuonna 2018 noin 64 732 tonnia lohta.[74]

Viljelylaitosten osuus vientituloista on noin 34 prosenttia.[76] Liikakalastuksen takia 1990-luvun alussa romahtaneet kalansaaliit vaikuttivat uudistavasti kalastusalaan, ja 2000-luvulla Färsaarten kalastusta pidetään hyvin hallinnoituna ja kestävänä. Liikakalastus on kuitenkin edelleen kohtuullinen tulevaisuuden uhka.[77]

Vaikka kalastus onkin merkittävin vientiala, bruttokansantuotteesta suurin osuus on palvelusektorilla. Julkishallinnon, koulutuksen, terveyden ja sosiaalityön osuus siitä oli vuonna 2017 noin 20,8 prosenttia.[78] Myös rakennusala on ollut perinteisesti merkittävä, mutta 2000-luvulla maailmanlaajuinen talouskriisi on heikentänyt sitä. Maanviljely on pienimuotoista, ja sen osuus bruttokansantuotteesta on vain noin prosentti. Saarilla tuotetaan kansalliseen tarpeeseen erityisesti maitoa, maitotuotteita ja lampaanlihaa.[79]

Saarilla pyydystetään ravinnoksi myös merilintuja ja valaita. Joka vuosi pyydystetään noin 50 000–100 000 lintua ja noin 500–1 000 pallopäävalasta. Valaanpyynti Färsaarilla on perinteinen taloudenala. Pyyntiin liittyy usein useita kyläläisiä, ja valaiden ajo suoritetaan tarkkojen perinteiden mukaan.[80] Lampaista saadaan lihan lisäksi villaa, joka oli ennen kalaa saarten tärkein vientituote.[81] Vaikka villan taloudellinen merkitys on pienentynyt, neulonta on edelleen suosittu harrastus.[82]

Färsaarilla on pyritty 2000-luvulla panostamaan talouden monipuolistamiseksi matkailualaan ja öljyntuotantoon. Matkailun vaikutus on edelleen pieni, mutta 2000-luvulla matkailupalveluja on kehitetty selvästi. Färsaarilla yöpyi vuonna 2006 noin 116 000 matkailijaa, eli 19 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuotena. Öljyä on etsitty Färsaarten vesiltä 1990-luvulta, jolloin Britannian aluevesiltä oli löytynyt öljyä.[83][84] Vielä 2010-luvulla Färsaarilta ei ollut löytynyt taloudellisesti kannattavia lähteitä.[85]

Färsaarten työllisyystilanne on yleensä ollut hyvä, vaikka 2000-luvun taantuma nosti työttömyyden vuoden 2008 alun 1,5 prosentista vuoden 2010 7,4 prosenttiin. Tilanne on sen jälkeen parantunut huomattavasti, ja työttömyysaste toukokuussa 2017 oli 2,0 prosenttia[86] ja tammikuussa 2022 vain 1,0 prosenttia.[87] Saarten kokonaistyövoimaan kuului vuonna 2022 noin 27 200 ihmistä. Eniten ihmisiä on töissä kunnallishallinnossa, seuraavaksi eniten sosiaali- ja terveysalalla, kaupassa, rakennusalalla ja opetuksessa.[88]

Energia ja jätehuolto

muokkaa
 
Vágarin lentoaseman terminaalirakennus.

Färsaarten sähköstä yli 50 prosenttia tuotetaan uusiutuvista energiavaroista, ja saarten tärkeimmän energian toimittajan SEV:n tavoitteena on siirtyä kokonaan uusiutuviin energiavaroihin vuoteen 2030 mennessä. Fossiilisia polttoaineita käytetään sähköntuottamiseen, useimpien talojen lämmitykseen ja liikkumiseen.[89] Saarilla tuotettiin vuonna 2021 energiaa 423 813 megawattituntia. Siitä 61,9 prosenttia tuotettiin lämmöllä, 23,7 prosenttia vesivoimalla ja 12,8 prosenttia tuulivoimalla.[90]

Färsaarten jätehuollosta vastaa kaksi yritystä, Kommunala Brennistøðin Torshávnissa ja Interkommunali Renovatiónsfelagsskapurin muualla Färsaarilla. Molemmat yritykset lajittelevat jätteensä monessa luokassa, ja jälkimmäinen yritys kerää lisäksi ongelmajätettä. Kaikki jäteöljy kierrätetään saarilla lämmitykseen.[91]

Liikenne ja tietoliikenne

muokkaa
 
Färsaarten tieverkossa on useita tunneleita.

Färsaarille pääsee joko lentokoneella tai autolautalla. Siellä on yksi lentoasema, Vágarin lentoasema,[92] jota käytti vuonna 2021 yli 235 000 matkustajaa.[93] Färsaarten ainoa lentoyhtiö on Atlantic Airways. Saarilta on säännölliset lentoyhteydet Kööpenhaminaan, Billundiin, Reykjavíkiin, Edinburghiin ja Bergeniin.[94] Färsaarilta liikennöi ulkomaille yksi autolautta, Smyril Linen M/S Norröna, jonka reitti kulkee Tórshavnista Tanskan Hirtshalsiin ja Islannin Seyðisfjörðuriin.[95] Sekä rahti- että matkustajaliikenteen kannalta Färsaarten tärkein satama on Tórshavnin satama, jossa käy joka kesä noin 50 risteilyalusta.[96] Monissa Färsaarten kunnissa on kuitenkin oma satamansa, joihin on sekä kansainvälisiä että kansallisia yhteyksiä.[97]

Färsaarten tiet ovat laadukkaita, pääasiassa kaksikaistaisia asfalttiteitä. Tieverkosto on 960 kilometriä pitkä, ja siihen kuuluu useita tunneleita.[98] Vanhimmat tunnelit ovat pääosin yksikaistaisia ja valaisemattomia.[99] Merenalaisia tunneleita on kolme. Niistä toiseksi uusin, 11,2 kilometriä pitkä Eysturoyartunnilin valmistui vuonna 2020. Tunnelissa on muun muassa maailman ensimmäinen merenalainen liikenneympyrä.[100] Julkinen liikenneyhtiö Strandfaraskip Landsins hoitaa paikallista bussi- ja autolauttaliikennettä sekä Atlantic Airways helikopteriliikennettä.[101][102]

Färsaarten ensimmäinen posti avattiin Tórshavnissa vuonna 1870, mutta vasta 1900-luvun alkupuoliskolla lähes jokaiseen kylään avattiin oma posti. Ennen liikenneolojen kehittymistä postia kuljetettiin soutamalla ja kävellen pitkiäkin matkoja. Postitoimistoja on lakkautettu 1960-luvun jälkeen, ja vuonna 2021 niitä oli enää 11. Postiliikennekin on vähentynyt, kun muiden viestintävälineiden suosio on kasvanut. Ensimmäiset puhelinlinjat rakennettiin vuonna 1906, jolloin perustettiin kansallinen puhelinyhtiö. Färsaarten matkapuhelinverkko on kattava, ja kuuluvuus on hyvä pienemmissäkin kylissä.[103][104] Maassa oli vuonna 2020 noin 59 200 matkapuhelinliittymää ja noin 18 200 laajakaistaliittymää.[105]

Väestö

muokkaa

Väestöjakauma

muokkaa
 
Färsaarten väestönkehitys 1961–2003.

Färsaarilla asui huhtikuussa 2022 maan tilastokeskuksen mukaan 53 882 ihmistä.[64] Väkiluku kasvoi lähes koko 1900-luvun ajan, mutta 1990-luvun alussa se pieneni laman takia lähes 10 prosenttia. Färsaarten asukasluku oli vuonna 1801 ollut 5 000, mutta vuonna 1870 jo yli 10 000, vuonna 1933 noin 25 000 ja vuonna 1973 yli 40 000. Taloudelliset ja yhteiskunnalliset seikat ovat vaikuttaneet myös Färsaarilla siten, että asutus on keskittynyt yhä enemmän kaupunkialueille. Suurimmassa kaupungissa Tórshavnissa asuu noin 42 prosenttia färsaarelaisista, ja muita tiheästi asuttuja alueita ovat Klaksvík ja Runavík.[106][107]

Väestöstä suurin osa on syntyperäisiä färingejä, jotka ovat skandinaavista ja anglosaksista alkuperää. Tanskalaisia on noin 7 prosenttia. Muiden maiden kansalaisia on alle 3 prosenttia, ja he ovat kotoisin yli 80 eri maasta.[62] Saarilla puhutaan skandinaavisiin kieliin kuuluvaa fääriä, jonka lähin sukukieli on islanti. Monet osaavat kuitenkin myös muita skandinaavisia kieliä ja englantia.[108] Fäärin asema tunnustettiin vuoden 1948 itsehallintolaissa, mutta myös tanska on yhä virallinen kieli.[109]

Färsaarten väestöpyramidi on poikkeuksellinen, sillä monet saarelaiset muuttavat sieltä pois opintojen vuoksi ja palaavat saarille opiskelun jälkeen. Siksi erityisesti 20–34-vuotiaita asuu saarilla vähän suhteessa sekä nuorempiin että vanhempiin ikäluokkiin.[62] Vielä 2010-luvun alussa Färsaarilla oltiin huolissa siitä, että nuoret eivät palaa takaisin kotimaahansa, paluumuuttajien määrä on kuitenkin kasvussa.[110] Färsaarten asukaslukuvun tasaiseen kasvuun ovatkin vaikuttaneet paluumuutto, maastamuuton vähentyminen ja lapsiluvun kasvu.[62]

Färsaarelaisten elinajanodote oli vuonna 2018 miehillä 80,5 ja naisilla 84,7 vuotta.[111] Vielä 1980-luvulla se oli miehillä 73 ja naisilla 79 vuotta. Kokonaishedelmällisyysluku on poikkeuksellisen suuri suhteessa muuhun Eurooppaan, vaikka se on laskenut selvästi 1900-luvun lopulla. Vielä vuonna 1970 naiset saivat keskimäärin 3,4 lasta, mutta vuonna 2001 enää 2,3.[106] Kokonaishedelmällisyysluku vuonna 2018 oli 2,5.[111]

Uskonto

muokkaa
 
Tórshavnin tuomiokirkko vuonna 2014.

Kristinusko saapui Färsaarille vuoden 1000 tienoilla. Saarten ensimmäinen luterilainen piispa oli Jens Gregersøn Riber vuonna 1540.[112]. Färsaarten asukkaista 79,7 prosenttia kuului vuonna 2018 luterilaiseen Färsaarten kansan kirkkoon (Fólkakirkjaniin). Osuus on ollut pienessä laskussa, sillä vuonna 2001 siihen kuului 84,3 prosenttia asukkaista.[113] Kirkko on ollut itsenäinen Tanskan kansankirkosta vuodesta 2007 lähtien.[114] Sen nykyinen päämies on piispa Jógvan Fríðriksson.[115] Seurakuntavaalit pidetään joka neljäs vuosi ja niissä ovat äänioikeutettuja kaikki vähintään 18-vuotiaat seurakuntalaiset.[116]

Noin 13 prosenttia kuuluu Plymouthin veljiin. Saarilla toimii myös useita muita uskonnollisia yhteisöjä, kuten islam, buddhalaisuus, hindulaisuus ja bahá'i.[117][118] Vuonna 2011 toteutetussa väestönlaskennassa uskonnollinen vakaumus oli vapaaehtoinen kysymys, mutta siihen vastasi peräti 94 % ihmisistä. Muihin uskontokuntiin kuin kristinuskoon kuuluu käytännössä vain alle 50-vuotiaita. Uskontokuntiin kuulumattomia on 4% väestöstä.[118].

Koulutus ja terveys

muokkaa

Färsaarten peruskoulutus on kunnallisessa päätäntävallassa. Koulutusjärjestelmä kansallistettiin 1979, mutta siinä on paljon vaikutteita Tanskasta.[119] Oppivelvollisuus alkaa seitsemän vuoden iässä ja kestää yhdeksän vuotta. Ammattikoulutusta antavat opettajainkoulutuslaitos, terveydenhuolto-oppilaitos ja kaksi merenkulkualan oppilaitosta, joista voi valmistua merikapteeniksi tai konemestariksi.[120] Färsaarten yliopistossa on noin 1 200 opiskelijaa.[121] Monet färsaarelaiset lähtevät jatko-opiskeluja varten ulkomaille, yleisimmin Tanskaan, mutta myös muihin Skandinavian maihin, sekä Britanniaan ja Yhdysvaltoihin.[122]

Färsaarilla on kolme sairaalaa. Tórshavnissa sijaitsee kansallissairaala, jossa on 200 vuodepaikkaa.[123] Sairaala on erikoistunut 29 lääketieteelliseen alaan, ja muilla aloilla se pyrkii tekemään yhteistyötä muiden Pohjoismaiden sairaaloiden kanssa.[124] Färsaarilla esiintyy muuta maailmaa yleisemmin joitakin geneettisiä sairauksia. Tästä syystä vuonna 2011 maassa käynnistettiin FarGen-projekti, jonka tavoitteena on tarjota jokaiselle asukkaalle mahdollisuus oman genomin sekvensointiin.[125]

Kulttuuri

muokkaa

Kirjallisuus

muokkaa
 
William Heinesen oli ensimmäinen färsaarelainen, joka palkittiin Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla.

Vaikka Färsaarilla on pitkät balladiperinteet, moderni kirjallisuus alkoi kehittyä vasta 1800-luvun puolivälissä, kun V. U. Hammershaimb julkaisi vuonna 1846 kolme färsaarelaista kansantarinaa, joissa hän käytti uutta fäärin kielen oikeinkirjoitusta.[126] Ensimmäinen färsaarelainen romaani ilmestyi 1909, ja aluksi romaanit olivat yleensä realistisia ja naturalistisia. Tunnettuja färsaarelaisia kirjailijoita 1900-luvun puolivälin tienoilla olivat tanskaksi kirjoittaneet William Heinesen, joka palkittiin 1965 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla, ja Jørgen-Frantz Jacobsen. Fääriksi kirjoittivat Heðin Brú ja Martin Joensen.[127]

Färsaarelainen kirjallisuus alkoi nykyaikaistua 1970-luvulla, ja myös runoudessa etäännyttiin perinteisestä romanttisesta muodosta. Tärkeimpiä viime vuosikymmenten runoilijoita ovat Guðrið Helmsdal, Steinbjørn B. Jacobsen, Jóanes Nielsen sekä Rói Patursson, joka sai vuonna 1986 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. 2000-luvulla fäärirunoutta ovat uudistaneet etenkin Carl Jóhan Jensen ja Tóroddur Poulsen.[127]

Kuvataiteet

muokkaa
 
Listasavn Føroya, Färsaarten taidemuseo

Kuvataiteet kehittyivät Färsaarilla melko myöhään. Saarilla oli joitakin taiteilijoita jo 1800-luvun lopulla, mutta korkeatasoiseksi taide kehittyi vasta 1930-luvulla.[128] Ensimmäinen ammattimainen taidemaalari oli 1930–1950-luvuilla Sámal Joensen-Mikines, joka on inspiroinut monia myöhempiä taiteilijoita. Vuonna 1989 perustetussa Färsaarten taidemuseossa on laaja färsaarelaisen taiteen kokoelma.[129] Vaikka maalaustaide onkin melko nuori ilmiö, Färsaarilla on tehty vuosisatojen ajan kansantaidetta, kuten erilaisia puuveistoksia ja neulontatöitä.[128]

Musiikki

muokkaa
 
Färsaarelaista ketjutanssia.

Färsaarilla on pitkät balladi- ja lauluperinteet. Laulu on ollut keskeisessä asemassa kansanmusiikissa, sillä soittimia ei ollut paljoakaan ennen 1800-luvun puoliväliä.[130] Perinteinen musiikki voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: Färsaarelainen ketjutanssi ja kirkkolaulut kehittyivät keskiajalla saarille tulleista lauluista, mutta lapsille lauletut skjaldurit ovat todennäköisesti färsaarelaista perua.[131] Ketjutanssin yhteydessä lauletaan usein pitkiä keskiaikaisia kvæði-balladeja.[132]

Färsaarten kansainvälisesti tunnetuimpia muusikoita ovat Eivør Pálsdóttir ja Teitur, ja viikinkimetalliyhtye Týr on tunnettu Euroopan metallipiireissä. Färsaarilla järjestetään vuosittain myös monia musiikkitapahtumia, joista tunnetuin on G! Festival. Taidemusiikin säveltäjistä eniten mainetta on saanut Sunleif Rasmussen. Saarilla toimii Färsaarten sinfoniaorkesteri.[130]

Ruokakulttuuri

muokkaa
 
Kuivattua kalaa.

Färsaarten perinteinen ruokakulttuuri perustuu lihan, kalan ja perunan käyttöön. Liha on yleensä lammasta, jota tarjoillaan paistettuna, kuivattuna tai osin kuivattuna ja keitettynä. Kalaa syödään myös usein kuivattuna tai osin kuivattuna ja keitettynä.[133]

Färsaarten ensimmäinen, valtion omistama alkoholimyymälä avattiin 2. marraskuuta 1992. Alkoholin myynnin aloittaminen oli osa alkoholipolitiikan uudistamista, joka alkoi jo saman vuoden keväällä, kun ravintoloille ja hotelleille myönnettiin anniskeluoikeuksia. Saarten tiukkaa, vuonna 1907 järjestettyyn kansanäänestykseen perustunutta alkoholilainsäädäntöä höllennettiin tosin hieman jo vuonna 1980. Silloin asukkaat, joilla ei ollut verorästejä, saivat oikeuden tilata alkoholia ulkomailta, tosin tarkoin kiintiöitynä.[134] Nykyisin alkoholin myynnistä saarilla vastaa Rúsdrekkasøla Landsins, jolla on monopoliasema. Liikkeitä yhtiöllä on yhteensä kymmenen.[135].

Media

muokkaa

Färsaarten suurimmat ja vanhimmat sanomalehdet ovat vuonna 1878 perustettu Dimmalætting ja hieman nuorempi Sosialurin. Dimmalætting on sekä tanskan- että fäärinkielinen, Sosialurin taas kokonaan fäärinkielinen.[136] Dimmalætting ilmestyy kerran viikossa, ja sen levikki oli vuonna 2016 noin 3 500. Sosialurin ilmestyy kolmena päivänä viikossa, ja sen levikki on noin 6 500.[137]

Kringvarp Føroya (KvF) pitää yllä Färsaarten julkista radio- ja televisiokanavaa, joka rahoitetaan lupamaksuilla.[138] Se aloitti toimintansa 2005, kun televisiokanava Sjóvarp Føroya ja radiokanava Útvarp Føroya yhdistyivät.[139] Sjónvarp Føroyan ohjelmistosta vähintään kolmasosan pitäisi olla fäärinkielistä.[140] Saarilla on lisäksi yksityisiä radioasemia, ja monet färsaarelaiset seuraavat Tanskan televisiota ja satelliittikanavia.[141]

Internetissä toimivia uutispalveluita ovat muun muassa dagur.fo (fäärinkielinen)[142] ja local.fo (englanninkielinen)[143].

Urheilu

muokkaa
 
Soutukilpailu vuoden 2010 Ólavsøkan aikana.

Färsaaret kuuluu moniin kansainvälisiin urheiluliittoihin, mutta se ei ole Kansainvälisen olympiakomitean jäsen. Färsaarelaiset urheilijat osallistuvat olympialaisiin Tanskan joukkueessa. Paralympialaisissa Färsaarilla sen sijaan on ollut oma joukkueensa.[144]

Färsaarilla on melkein 5 700 rekisteröitynyttä jalkapalloilijaa ja 40 jalkapalloseuraa.[145] Färsaarilla on oma kansallinen jalkapallosarjansa, Effodeildin, ja maajoukkue osallistuu kansainvälisiin kilpailuihin.[146] Miesten maajoukkue on parhaimmillaan ollut FIFA-rankingissa sijalla 77 huhti- ja toukokuussa 2017.[147] Färsaarilla on myös naisten maajoukkue.

Vaikka jalkapallo on suosittua, Färsaarten kansallislaji on soutu, joka liittyy alueen kulttuurihistoriaan. Färsaarilla järjestetään kesäkaudella useita soutukilpailuja, ja niissä käytetään färsaarelaisia veneitä, joissa on 6–10 airoa. Kausi huipentuu 28. heinäkuuta Ólavsøka-nimiseen tapahtumaan. Färsaarelaiset soutajat ovat tunnettuja myös kansainvälisesti: Katrin Olsen oli ensimmäinen färsaarelainen olympiaurheilija, kun hän osallistui Tanskan joukkueessa kesäolympialaisiin 2008, ja Livar Nysted on tehnyt maailmanennätyksiä Atlantin yli soutamisessa. Kansainvälisesti menestynein färsaarelaisurheilija on kuitenkin uimari Pál Joensen.[144]

Lähteet

muokkaa
  • Dosenrode, Søren: ”Devolution in the North Atlantic: The Case of the Faroe Islands”. Teoksessa Requejo, Ferran & Nagel, Klaus-Jürgen (toim.): Federalism Beyond Federations: Asymmetry and Processes of Resymmetrisation in Europe. Farnham: Ashgate Publishing Limited, 2011. ISBN 978-1-4094-0922-9 Google-kirjat (viitattu 20.9.2013). (englanniksi)
  • Faroe Islands The World Factbook. 14.8.2013. Washington: CIA. Arkistoitu 23.2.2013. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  • Faroe Islands in Figures 2019/2020 (PDF) 7/2019. Hagstova Føroya. Viitattu 5.6.2022. (englanniksi)
  • Information Memorandum 2009 (PDF) 11/2009. Landsbanki Føroya. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  • Pedersen, Søren Anker; Madsen, Jesper & Dyhr-Nielsen, Mogens: Faroe Plateau. (GIWA Regional assessment 13) Kalmar: University of Kalmar, UNEP, 2004. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 30.10.2013). (englanniksi)
  • Proctor, James: Faroe Islands. Chalfont St Peter: Bradt Travel Guides, 2007. ISBN 978-1-84162-456-3 Google-kirjat (viitattu 15.9.2013). (englanniksi)
  • Taipale, Pilvi Riikka: Sankarimatkailijan Färsaaret. Helsinki: Like, 2006. ISBN 951-581-104-X

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Changes in population by born, dead, migrated and village, monthly (1985-2017) Hagstova Føroya. Arkistoitu 30.8.2017. Viitattu 30.8.2017. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Faroe Islands in Figures 2019/2020, s. 31.
  3. ↑ a b Taipale 2006, s. 17–18.
  4. ↑ Information Memorandum, s. 7.
  5. ↑ Geography Føroya landsstýri. Arkistoitu 26.2.2022. Viitattu 27.8.2017. (englanniksi)
  6. ↑ a b Oyggjastøddir Umhvørvisstovan. Arkistoitu 21.10.2013. Viitattu 6.9.2013. (fääriksi)
  7. ↑ Geology Føroya landsstýri. Viitattu 27.8.2017. (englanniksi)
  8. ↑ a b The World Factbook.
  9. ↑ Størstu vøtn Umhvørvisstovan. Arkistoitu 26.12.2014. Viitattu 20.11.2013. (fääriksi)
  10. ↑ a b Pedersen; Madsen & Dyhr-Nielsen 2004, s. 14–15.
  11. ↑ Fjords and sounds Fiski og tilfeingismálaráðið. Viitattu 16.11.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  12. ↑ The Faroese Weather - At the very Heart of Global Climate Føroya landsstýri. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 27.8.2017. (englanniksi)
  13. ↑ Taipale 2006, s. 19.
  14. ↑ Weather statistics for Tórshavn, Streymoy (Faroe Islands) yr.no. Norwegian Meteorological Institute and Norwegian Broadcasting Corporation. Arkistoitu 21.9.2013. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  15. ↑ Tórshavn Danmarks Meteorologiske Institut. Arkistoitu 21.9.2013. Viitattu 4.9.2013. (tanskaksi)
  16. ↑ Climate in Tórshavn by year and month (2000-2016) Hagstova Føroya. Viitattu 30.8.2017. (englanniksi)
  17. ↑ a b Taipale 2006, s. 21.
  18. ↑ Proctor 2007, s. 8.
  19. ↑ Birds of the Faroe Islands 2014. Visit Faroe Islands. Viitattu 27.8.2017. (englanniksi)
  20. ↑ Taipale 2006, s. 22–23.
  21. ↑ Proctor 2007, s. 4–6.
  22. ↑ The characteristic animals Faroeislands.com. Faroe Islands Tourist Guide. Viitattu 20.11.2013. (englanniksi)
  23. ↑ Exhibition: Brekkutún, tekstur Natmus.fo. 4.8.2009. Føroya Fornminnissavn. Viitattu 20.11.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  24. ↑ Country profile: Faroe Islands (to Denmark) Birdlife.org. BirdLife International. Viitattu 20.11.2013. (englanniksi)
  25. ↑ Taipale 2006, s. 25.
  26. ↑ Pedersen & Madsen & Dyhr-Nielsen 2004, s. 16–17.
  27. ↑ Oceanic ecosystem Fishin.fo. Fiski og tilfeingismálaráðið. Arkistoitu 3.11.2013. Viitattu 2.11.2013. (englanniksi)
  28. ↑ Faroe shelf ecosystem Fishin.fo. Fiski og tilfeingismálaráðið. Arkistoitu 3.11.2013. Viitattu 2.11.2013. (englanniksi)
  29. ↑ Taipale 2006, s. 24.
  30. ↑ First colonisers of the Faroe Islands were not the Vikings 6.9.2013. Durham University. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
  31. ↑ a b Proctor 2007, s. 9.
  32. ↑ Proctor 2007, s. 10–11.
  33. ↑ a b Wylie, Jonathan: Faroe Islands 6.9.2013. Durham University. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
  34. ↑ a b The Faroe Islands in the Norwegian/Danish Monarchy Føroya landsstýri. Arkistoitu 15.6.2017. Viitattu 27.8.2017. (englanniksi)
  35. ↑ a b c Proctor 2007, s. 12.
  36. ↑ a b Faroese Nation Building Føroya landsstýri. Arkistoitu 15.6.2017. Viitattu 27.8.2017. (englanniksi)
  37. ↑ Faroe Islands Flag Visit Faroe Islands. Viitattu 18.11.2013. (englanniksi)
  38. ↑ Spongenberg, Helena: Faroe Islands seek closer EU relations 8.10.2007. EUobserver.com. Viitattu 20.9.2013. (englanniksi)
  39. ↑ Dosenrode 2011, s. 113.
  40. ↑ a b Proctor 2007, s. 13–14.
  41. ↑ Dosenrode 2011, s. 114.
  42. ↑ Timeline: Faroe Islands BBC News. 1.11.2011. BBC. Viitattu 20.9.2013. (englanniksi)
  43. ↑ The Faroe Islands Self-Government Arrangement Statsministeriet. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  44. ↑ The High Commissioner of the Faeroe Islands Statsministeriet. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  45. ↑ Facts about Denmark Danish national police. Arkistoitu 3.11.2013. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  46. ↑ Political Faroe Islands Hagstova Føroya. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  47. ↑ a b Hallinto, politiikka ja talous Pohjola-Norden. Arkistoitu 2.10.2013. Viitattu 29.9.2013.
  48. ↑ Government & Politics Føroya landsstýri. Arkistoitu 7.5.2016. Viitattu 7.2.2016. (englanniksi)
  49. ↑ Taipale 2006, s. 43.
  50. ↑ Government & Politics Føroya landsstýri. Arkistoitu 7.5.2016. Viitattu 1.6.2022. (englanniksi)
  51. ↑ The Government Føroya landsstýri. Viitattu 1.6.2022. (englanniksi)
  52. ↑ The Prime Minister of the Faroe Islands Føroya landsstýri. Viitattu 1.6.2022. (englanniksi)
  53. ↑ a b c d Information Memorandum 2009, s. 8–9.
  54. ↑ a b c Information Memorandum 2009, s. 12–13.
  55. ↑ Tietoa Färsaarista Norden. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 25.1.2016.
  56. ↑ Taipale 2006, s. 44–45.
  57. ↑ Arktisk Kommando 26.11.2013. Forsvarskommandoen. Viitattu 1.12.2013. (tanskaksi)
  58. ↑ Jákuppstovu, Beinta i & Berg, Regin: The Faroe Islands’ Security Policy in a Process of Devolution. Stjórnmál og stjórnsýsla, 2012, 8. vsk, nro 2, s. 421. Stofnun stjórnsýslufræða og stjórnmála. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 1.12.2013. (englanniksi)
  59. ↑ a b Bertelsen, Rasmus Gjedssø: Structural, Environmental, and Political Conditions for Security Policy in the High North Atlantic. Strategic Insights, 2010, 9. vsk, nro 2, s. 37–38. Center for Contemporary Conflict. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 1.12.2013. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  60. ↑ Connecting Police for the safer World Interpol. Arkistoitu 4.11.2013. Viitattu 1.12.2013. (englanniksi)
  61. ↑ Samanlegging millum Húsa- og Klaksvíkar kommunu lagt fyri býráðið 27.1.2016. Klaksvíkar Kommuna. Viitattu 30.8.2017. (fääriksi)
  62. ↑ a b c d The Population Føroya landsstýri. Arkistoitu 15.8.2021. Viitattu 2.6.2022. (englanniksi)
  63. ↑ Jacobsen, Bjørg: Færøerne: Institutionalisering af nye former for repræsentation (PDF) Göteborgs universitet. Arkistoitu 10.6.2015. Viitattu 9.10.2013. (tanskaksi)
  64. ↑ a b Population 10.5.2022. Hagstova Føroya. Viitattu 2.6.2022. (englanniksi)
  65. ↑ Denmark: Economy GlobalEdge. Michigan State University. Viitattu 20.10.2013. (englanniksi)
  66. ↑ GDP and main figures 2.5.2022. Hagstova føroya. Viitattu 2.6.2022. (englanniksi)
  67. ↑ Faroe Islands in Figures 2019/2020, s. 33.
  68. ↑ Currency FAS. Arkistoitu 21.10.2013. Viitattu 20.10.2013. (englanniksi)
  69. ↑ A Fishing Nation with Proud Traditions Føroya landsstýri. Arkistoitu 2.7.2017. Viitattu 27.8.2017. (englanniksi)
  70. ↑ Export of goods Hagstova Føroya. Viitattu 17.9.2013. (englanniksi)
  71. ↑ Foreign trade – a high degree of trading Hagstova Føroya. Viitattu 17.9.2013. (englanniksi)
  72. ↑ Export of goods by main groups and months (1993-2017) (xlsx) Hagstova Føroya. Arkistoitu 30.8.2017. Viitattu 30.8.2017. (englanniksi)
  73. ↑ Imports of goods by main groups and months (1993-2017) (xlsx) Hagstova Føroya. Arkistoitu 30.8.2017. Viitattu 30.8.2017. (englanniksi)
  74. ↑ a b Faroe Islands in Figures 2019/2020, s. 25.
  75. ↑ Information Memorandum 2009, s. 19.
  76. ↑ Sustainable Aquaculture Foreign Service of the Prime Minister’s Office. Arkistoitu 22.10.2013. Viitattu 8.10.2013. (englanniksi)
  77. ↑ Pedersen & Madsen & Dyhr-Nielsen 2004, s. 28, 31.
  78. ↑ Faroe Islands in Figures 2019/2020, s. 31.
  79. ↑ Information Memorandum 2009, s. 22.
  80. ↑ Pedersen & Madsen & Dyhr-Nielsen 2004, s. 18.
  81. ↑ Industry FAS. Arkistoitu 10.6.2015. Viitattu 18.11.2013. (englanniksi)
  82. ↑ Knitting The Island Wool Company. Arkistoitu 19.3.2014. Viitattu 18.11.2013. (englanniksi)
  83. ↑ Pedersen & Madsen & Dyhr-Nielsen 2004, s. 22.
  84. ↑ Information Referendum 2009, s. 24.
  85. ↑ Oil Exploration on the Faroese Continental Shelf Føroya landsstýri. Arkistoitu 15.7.2017. Viitattu 27.8.2017. (englanniksi)
  86. ↑ A Dynamic and Resilient Economy Føroya landsstýri. Arkistoitu 28.7.2017. Viitattu 27.8.2017. (englanniksi)
  87. ↑ Unemployment rate at 1.0% in January 29.3.2022. Hagstova føroya. Viitattu 2.6.2022. (englanniksi)
  88. ↑ 27,200 employees in February — a 0.8% growth on 2021 11.3.2022. Hagstova føroya. Viitattu 2.6.2022. (englanniksi)
  89. ↑ Faroese Energy – On the Sustainability Track Føroya landsstýri. Viitattu 27.8.2017. (englanniksi)
  90. ↑ Electricity production of SEV 2.6.2022. Hagstova Føroya. Viitattu 5.6.2022. (englanniksi)
  91. ↑ Faroes Global Islands Network. Viitattu 20.11.2013. (englanniksi)
  92. ↑ Taipale 2006, s. 29–30.
  93. ↑ Tourism 25.5.2022. Hagstova Føroya. Arkistoitu 2.3.2021. Viitattu 5.6.2022. (englanniksi)
  94. ↑ Interconnected Føroya landsstýri. Arkistoitu 28.7.2017. Viitattu 27.8.2017. (englanniksi)
  95. ↑ Infrastructure Company Advisory and Investment Centre. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)
  96. ↑ The Port of Torshávn (PDF) Port of Torshavn. Arkistoitu 10.6.2015. Viitattu 16.11.2013. (englanniksi)
  97. ↑ Pedersen & Madsen & Dyhr-Nielsen 2004, s. 23.
  98. ↑ International and domestic transport Company Advisory and Investment Centre. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)
  99. ↑ Taipale, s. 37.
  100. ↑ Eysturoyartunnilin Guide to Faroe Islands. Viitattu 5.6.2022. (englanniksi)
  101. ↑ Getting around Lonely Planet. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)
  102. ↑ Faroe Island-based Atlantic Airways has excelled in mastering unaccommodating operational challenges 28.9.2012. CAPA Centre for Aviation. Viitattu 20.11.2013. (englanniksi)
  103. ↑ Communication infrastructure Føroya landsstýri. Arkistoitu 1.4.2023. Viitattu 27.8.2017. (englanniksi)
  104. ↑ Faroese postal service 12.5.2022. Hagstova Føroya. Viitattu 5.6.2022. (englanniksi)
  105. ↑ Telecommunication 5.11.2021. Hagstova Føroya. Viitattu 5.6.2022. (englanniksi)
  106. ↑ a b The Faroese Population – an almost steady growth Hagstova Føroya. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  107. ↑ Population by sex, age and village/city, 1th January (1985-2017) Hagstova Føroya. Arkistoitu 31.8.2017. Viitattu 30.8.2017. (englanniksi)
  108. ↑ Information Memorandun 2009, s. 3.
  109. ↑ Proctor 2007, s. 18.
  110. ↑ Historical “milestone” as population exceeds 50,000 19.4.2017. Føroya landsstýri. Arkistoitu 1.6.2017. Viitattu 27.8.2017. (englanniksi)
  111. ↑ a b Faroe Islands in Figures 2019/2020, s. 6–7.
  112. ↑ Um Fólkakirkjuna 2020. Fólkakirkjan. Arkistoitu 9.7.2019. Viitattu 1.3.2020. (fääriksi)
  113. ↑ Faroe Islands in Figures 2019/2020, s. 22.
  114. ↑ Clausen, Bente: Biskop vil modernisere den færøske folkekirke Kristeligt Dagblad. 12.5.2010. Viitattu 1.3.2020. (tanskaksi)
  115. ↑ Føroya biskupur 2020. Fólkakirkja. Arkistoitu 9.7.2019. Viitattu 1.3.2020. (fääriksi)
  116. ↑ Kirkjuráðið 2020. Fólkakirkja. Arkistoitu 30.9.2020. Viitattu 1.3.2020. (fääriksi)
  117. ↑ Religion Visit Faroe Islands. Arkistoitu 6.8.2012. Viitattu 6.9.2013. (englanniksi)
  118. ↑ a b Religion 1.4.2014. Hagstova Føroya. Viitattu 1.3.2020. (englanniksi)
  119. ↑ Faeroe Islands Global Education Reference. Viitattu 15.9.2013. (englanniksi)
  120. ↑ Sroka, Wendelin: ”Faroe Islands”. Teoksessa Hörner, Wolfgang et al.: The Education Systems of Europe, s. 249–250. Dordrecht: Springer, 2007. ISBN 978-1-4020-4868-5 Google-kirjat (viitattu 15.9.2013). (englanniksi)
  121. ↑ Education Føroya landsstýri. Viitattu 27.8.2017. (englanniksi)
  122. ↑ Education and skills base Company Advisory and Investment Centre. Viitattu 15.9.2013. (englanniksi)
  123. ↑ Fakta om Færøerne Rigshospitalet. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 28.10.2013. (tanskaksi)
  124. ↑ The National Hospital of the Faroe Islands Landssjúkrahúsið. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 28.10.2013. (englanniksi)
  125. ↑ Solon, Olivia: Faroe Islands to sequence the genome of entire population Wired. 7.10.2011. Condé Nast UK. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 28.10.2013. (englanniksi)
  126. ↑ Jones, W. Glyn: ”Faroese Literature”. Teoksessa Rossel, Sven H. (toim.): A History of Danish Literature. University of Nebraska Press, 1992. ISBN 0-8032-3886-x Google-kirjat (viitattu 26.9.2013). (englanniksi)
  127. ↑ a b World record number of books published Føroya landsstýri. Arkistoitu 24.2.2016. Viitattu 27.8.2017. (englanniksi)
  128. ↑ a b Faroese Art History Listasavn Føroya. Arkistoitu 28.9.2013. Viitattu 26.9.2013. (englanniksi)
  129. ↑ Historical Overview Føroya landsstýri. Arkistoitu 16.5.2023. Viitattu 27.8.2017. (englanniksi)
  130. ↑ a b Music From the Faroe Islands Føroya landsstýri. Viitattu 27.8.2017. (englanniksi)
  131. ↑ Blak, Kristian et al.: Traditional Music in the Faroe Islands, s. 11. Føroya Skúlabókagrunnur, 1996. ISBN 99918-0-043-3 Google-kirjat (viitattu 27.9.2013).
  132. ↑ Proctos 2007, s. 19.
  133. ↑ Taipale, s. 47.
  134. ↑ Helsingin Sanomat 4.11.1992, s. C4.
  135. ↑ Um okkum 2020. Rúsdrekkasøla Landsins. Viitattu 1.3.2020. (fääriksi)
  136. ↑ Davis, Jenny B.: Faroe Islands Press Reference. Viitattu 26.9.2013. (englanniksi)
  137. ↑ Faroe Islands in Figures, s. 24.
  138. ↑ Media 2020. The Government of the Faroe Islands. Viitattu 1.3.2020. (englanniksi)
  139. ↑ Søgan hjá KvF 2019. Kringvarp Føroya. Viitattu 29.12.2019. (fääriksi)
  140. ↑ Kieli ja tiedotusvälineet Pohjola-Norden. Arkistoitu 27.9.2013. Viitattu 26.9.2013.
  141. ↑ Taipale 2006, s. 67.
  142. ↑ Home 2020. dagar.fo. Viitattu 1.3.2020. (fääriksi)
  143. ↑ Home 2020. local.fo. Viitattu 1.3.2020. (englanniksi)
  144. ↑ a b Sport & Leisure Føroya landsstýri. Arkistoitu 8.6.2017. Viitattu 27.8.2017. (englanniksi)
  145. ↑ Faroe Islands: Country Info FIFA.com. FIFA. Arkistoitu 10.11.2012. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)
  146. ↑ Taipale 2006, s. 56.
  147. ↑ Faroe Islands: Ranking FIFA.com. FIFA. Arkistoitu 5.4.2009. Viitattu 7.10.2017. (englanniksi)

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Kinnunen-Bruun, Sinikka: Kvädien Färsaaret – johdatus Färsaarten historiaan ja nykypäivän kulttuurivaikuttajien pariin. Espoo: Frederika, 1988. ISBN 951-9417-07-9

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimatkoissa on matkaopas aiheesta Färsaaret
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Färsaaret.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Färsaaret&oldid=22709328”