Wikipedia

Fredrika Runeberg

suomenruotsalainen kirjailija

Fredrika Charlotta Runeberg (o.s. Tengström; 2. syyskuuta 1807 Pietarsaari – 27. toukokuuta 1879 Helsinki) oli suomenruotsalainen kirjailija.[1] Fredrika Runeberg oli ensimmäisiä suomalaisia romaanikirjailijoita[2] ja historiallisen romaanin taitaja. Hän lukeutuu Suomen merkittävimpiin varhaisiin naiskirjailijoihin ja naisten oikeuksien puolestapuhujiin[2].

Fredrika Runeberg
Fredrika Runeberg vuonna 1846. Yksityiskohta Joseph Desarnod’n dagerrotypiasta.
Fredrika Runeberg vuonna 1846. Yksityiskohta Joseph Desarnod’n dagerrotypiasta.
Henkilötiedot
Syntynyt2. syyskuuta 1807
Pietarsaari
Kuollut27. toukokuuta 1879 (71 vuotta)
Porvoo
Kansalaisuus Suomen suuriruhtinaskunta
Ammatti kirjailija, toimittaja
Vanhemmat Carl Fredrik Tengström
Anna Margareta Tengström (o.s. Bergbom)
Puoliso Johan Ludvig Runeberg (vih. 1831; k. 1877)
Lapset Anna Carolina 1832
Ludvig Mikael 1835
Lorenzo 1836
Walter 1838
Johan Wilhelm 1843
Jakob Robert 1846
Edvard Moritz 1848
Fredrik Karl 1850
Kirjailija
Salanimi–a –g
Tuotannon kieliruotsi
Tyylilajit historiallinen romaani, novelli
Pääteokset Fru Catharina Boije och hennes döttrar (1858)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Fredrika Runeberg saavutti romaanien ohella suosiota myös lyhyillä kertomuksillaan. Fredrika Runeberg jäi elinaikanaan suuresti runoilijamiehensä Johan Ludvig Runebergin varjoon, mutta hänet nostettiin 1900-luvulla merkittävien suomalaisten kirjailijoiden joukkoon.

Lapsuus ja nuoruus

muokkaa

Fredrika Tengström syntyi Pietarsaaressa vuonna 1807 keskiluokkaiseen perheeseen. Hänen isänsä Carl Fredrik Tengström toimi tullihoitajana ja myöhemmin hallituskonseljin kamreerina. Äiti oli nimeltään Anna Margareta Tengström (o.s. Bergbom). Perheessä oli kaikkiaan yhdeksän lasta, mutta neljä heistä kuoli nuorina. Fredrika oli lapsista toiseksi nuorin. Hänen veljiään olivat muun muassa Suomen ensimmäisen kivipainon perustaja Fredrik Tengström ja Pietarsaaren pitkäaikainen pormestari Gabriel Tengström.[3] Fredrika oli myös Kaarlo Bergbomille sukua.

Lapsuutensa ja nuoruutensa Fredrika Tengström vietti Turussa, jonne perhe oli muuttanut isän kamreerinviran vuoksi. Fredrika oppi lukemaan jo varhain: hänen kerrotaan oppineen aakkoset neljävuotiaana ja tavailleen sitten isosetänsä Jakob Tengströmin kirjoittamaa lastenkirjaa Läseöfningar för mina barn. Pikkulasten koulussa Fredrikalla ei ollut mitään oppimista, koska hän oli jo oppinut lukemaan ja osasi katekismuksen. Isoveljeltään Karlilta hän sai sen sijaan opetusta ranskassa ja saksassa.[4] Tiedonjanoinen Fredrika luki paljon ja kirjoittipa itsekin runoja, jotka tosin eivät ole säilyneet.

Sairasteleva Fredrika lähetettiin 13-vuotiaana joksikin aikaa Raaheen enonsa luokse parantumaan. Paluumatkalla vuonna 1821 hän kävi tervehtimässä sukulaisiaan Pietarsaaressa ja tapasi siellä pikkuserkkunsa Johan Ludvig Runebergin, josta tuli myöhemmin hänen puolisonsa. Ensikohtaamisen ei kerrota olleen erityisen romanttinen: Johan Ludvig oli palannut juuri kalastusretkeltä ja yritti vältellä vieraita huonolla menestyksellä.

Turussa Fredrika opiskeli vähän aikaa rouva Johnssonin koulussa, jossa opetuskieli oli saksa. Muutaman kuukauden kuluttua koulu vaihtui englantilaissyntyisen Anna Salmbergin pitämään tyttöpensionaattiin. Siellä hän tutustui ulkomaalaiseen kirjallisuuteen ja oppi saksan ja ranskan lisäksi englantia. Vaikka Fredrika ehti käydä koulua vain vuoden, hän ystävystyi opettajansa kanssa, ja he olivat kirjeenvaihdossa. Koulussa Fredrika tutustui myös Augusta Lundahliin, josta tuli hänen elinikäinen ystävänsä. Sujuvan kielitaitonsa vuoksi Fredrika sai lukea kotona ääneen – perheessä kun oli tapana lukea kirjoja ääneen.

Vuonna 1824 Fredrikan isä kuoli, mikä heikensi perheen taloudellista tilannetta. Heidän talonsa tuhoutui Turun palossa, ja Fredrikan ja hänen äitinsä oli pakko muuttaa Paraisille ja hankkia tuloja käsitöillä, vaikka sitä pidettiin säätyläisnaisille sopimattomana. Paraisilla Fredrika tapasi usein pikkuserkkuaan Johan Ludvigia, joka toimi siellä kotiopettajana, ja he kävivät kirjallisia keskusteluja. Fredrika tunsi serkkuaan paremmin ulkomaalaista kirjallisuutta ja käänsi esimerkiksi James Macphersonin Ossianin lauluja ruotsiksi. Nuorten välille syttyi rakkaus.

Aviovaimona Helsingissä

muokkaa
 
Fredrika Runebergin ensimmäinen julkaistu teos oli Helsingfors Morgonbladissa 12. huhtikuuta 1833 alkanut jatkokertomus Den unga nunnan.

Syksyllä 1828 Fredrika ja hänen äitinsä muuttivat Helsinkiin. Saman vuoden joulukuussa Fredrika ja Johan Ludvig menivät kihloihin, mutta kihlajaisista ei pidetty kovin suurta ääntä. Häistä ei kuitenkaan voinut olla vielä vuosiin puhetta, sillä sen esti huono taloudellinen tilanne. Vuonna 1830 Johan Ludvig julkaisi esikoisteoksensa Dikter ja sai yliopistosta kaunopuheisuuden dosentin viran. Niinpä vihdoin 21. tammikuuta 1831 Fredrika ja hänen pikkuserkkunsa viettivät häitä.

Avioliiton alku oli vaatimaton, sillä molempien perheet olivat köyhiä ja nuoren dosentin tulot pienet. Fredrikalla oli kuitenkin hiukan säästöjä, joilla nuoripari saattoi hankkia välttämättömät huonekalut ja taloustarpeet. Asuntona oli kaksi huonetta, jotka olivat toimineet ennen puusepän verstaana. Perheen ensimmäinen lapsi Anna Carolina syntyi 1832 mutta kuoli kuumetautiin jo puolentoista vuoden iässä. Avioliiton alkuajat olivat siten taloudesta huolehtivalle Fredrikalle niin taloudellisesti kuin henkisestikin rankkoja.

1830-luvulla Johan Ludvig oli keskeisenä henkilönä Lauantaiseurana tunnetussa epävirallisessa seurassa, jossa käytiin kirjallisista, filosofisista ja kansallisista aiheista keskustelua. Vaikka Lauantaiseuran varsinaiset jäsenet olivat miehiä, seura kokosi yhteen myös naisia, lähinnä miesten vaimoja tai siskoja, jotka saattoivat keskustella keskenään samoista aiheista kuin miehet. Saattoivatpa naiset antaa miehillekin keskustelunaiheita. Fredrika Runebergille Lauantaiseura antoi varmasti merkittävän yhdyssiteen sivistyneistön nousevaan eliittiin ja ajankohtaisiin asioihin. Hän oli aikansa kulttuurielämän ytimessä.

Lauantaiseuran miehiä oli mukana J. C. Frenckellin perustamassa Helsingfors Morgonblad -lehdessä, jonka ensimmäisenä päätoimittajana Johan Ludvig toimi vuosina 1832–1837. Morgonbladissa alkoi myös Fredrika Runebergin julkinen kirjallisuusura, sillä hän kirjoitti miehensä pyynnöstä lehteen artikkeleita ja proosatekstejä – mm. historiallisen novellin Den unga nunnan (’Nuori nunna’) –, käänsi vieraskielistä materiaalia ja oikoluki tekstejä.[5] Julkisen esiintymisen ei nähty siihen aikaan sopivan naisille, joten Fredrika käytti salanimiä. Sanomalehtikirjoittajana Fredrika oli Suomen ensimmäisiä naisia.

Fredrika Runeberg on sanonut Helsingin-aikaa elämänsä onnellisimmaksi, vaikka se olikin raskasta laajenevan talouden vuoksi. Perheeseen otettiin tulojen lisäämiseksi poikia täyshoitoon, mistä koitui Fredrikalle ylimääräistä työtä. Yksi pojista oli myöhemmin kirjailijana tunnettu Zacharias Topelius. Vuonna 1835 perheeseen syntyi esikoispoika Ludvig Mikael ja seuraavana vuonna toinen poika Lorenzo. Toisen pojan synnytys oli vaikea, ja Fredrika oli sen jälkeen pitkään heikkona.

Elämää ja kirjallisuutta Porvoossa

muokkaa
 
Runebergien ensimmäinen oma asunto Porvoossa osoitteessa Rihkamakatu 8. Albert Edelfeltin akvarelli.

Vuonna 1837 Runebergit muuttivat Porvooseen, mistä Johan Ludvig oli saanut lukion latinan kielen lehtoraatin. Taustalla olivat taloudelliset syyt, koska Johan Ludvig ei saanut virkaa yliopistosta. Porvoo oli Helsinkiin verrattuna unelias paikka. Johan Ludvig kotiutui Porvooseen ilmeisen hyvin, mutta Fredrikalta se sujui hitaammin, kun vanha ystäväpiiri oli jäänyt Helsinkiin. Taloudenpito vei jälleen melkein kaiken ajan, kun taas miehellä riitti aikaa kalasteluun, metsästykseen ja runoiluun. Perheeseen syntyi 1838 kolmas poika Walter Magnus.

Porvoon alkuaikoina Fredrika ehti arkikiireistään huolimatta kirjoittaa laajan romaanin Den galnas dotter (’Mielipuolen tytär’), jonka hän kuitenkin poltti, luultavasti tyytymättömänä omaan tuotokseensa. Fredrika sairasteli paljon 1840-luvun alkuvuosina, ja hänen aviomiehensä naisseikkailut olivat tuskin omiaan helpottamaan tilannetta. Vuonna 1843 syntyi perheeseen neljäs poika Johan Wilhelm. Sitä seuranneen sairausajan kuluessa Fredrika Runeberg alkoi kirjoittaa historiallista romaania, joka valmistui 1844. Se jäi kuitenkin pitkäksi aikaa julkaisematta muttei sentään joutunut ensimmäisen romaanin tavoin tuleen.

Sairastellessaan Fredrika kirjoitti myös Raamatun aiheita hyödyntävän novellin ”Simrith”. Johan Ludvig sai novellin luettavakseen, piti siitä ja vaati sen julkaisemista. Kertomus ilmestyikin Necken-nimisessä runokalenterissa 1844. Kertomuksen alla olivat ensimmäistä kertaa nimikirjaimet –a –g, jotka sittemmin vakiintuivat Fredrika Runebergin nimimerkiksi. Simrith ja muita samantapaisia lyhyitä kertomuksia ilmestyi 1850-luvulla J. V. Snellmanin toimittamassa Litteraturblad-lehdessä.

1840-luvun jälkimmäinen puolisko oli Fredrikalle aktiivista aikaa. Hän opetteli suomea ja luki alkuperäistä Kalevalaa M. A. Castrénin ruotsinnoksen avustuksella. Suomen kielen opinnot jäivät silti pian sivuun, ja taito pysyi lähinnä kyökkisuomen tasolla. Joulukuussa 1846 Fredrika oli mukana perustamassa Porvooseen rouvasväen yhdistystä, joka pyrki kohottamaan tyttöjen sivistystasoa ja parantamaan vähäosaisten asemaa. Fredrika valittiin johtokunnan puheenjohtajaksi, ja hän pysyi virassa 16 vuotta. Yhdistys sai aikaan muun muassa köyhille tytöille koulun. Vaikka naisasialiikkeen ajat olivat vasta edessäpäin, Fredrika Runebergin kirjoituksista voi havaita, että hän pohti jo samoja asioita.

 
Runebergien uusi asunto Porvoossa Aleksanterinkadun ja Kirkkokadun (nyk. Runeberginkatu) kulmassa

Runebergien perhe kasvoi yhä: Jakob Robert syntyi 1846, Edvard Moritz 1848 ja Fredrik Karl 1850. Edvard Moritzin tosin tuhkarokon jälkitauti vei hautaan jo 1851. Lasten kasvatus ja hoitaminen olivat täysin äidin harteilla isän keskittyessä työhön, runoiluun, matkusteluun – ja rakkauskirjeiden kirjoittamiseen ihastuksilleen. Vuonna 1852 perhe muutti uuteen asuntoon, joka oli ostettu Johan Ludvigin tekijänpalkkioilla. Talossa oli myös puutarha, jonka hoitaminen antoi Fredrikalle mieluisaa ajanvietettä.

Litteraturbladissa ilmestyneiden kertomusten suosiollinen vastaanotto rohkaisi Fredrika Runebergin tarjoamaan historiallisen romaaninsa Fru Catharina Boije och hennes döttrar (suom. Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä, 1881) kustannettavaksi. Teos ilmestyi 1858 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (Finska Litteratursällskapet) kustantamana ja sai hyvät arvostelut, vaikka jäi miehen teosten varjoon. Kirja ilmestyi nimimerkillä –a –g, mutta luultavasti monet arvostelijat tiesivät, kuka sen taakse kätkeytyi. Fru Catharina Boije och hennes döttrar oli ensimmäisiä suomalaisia historiallisia romaaneja ja epäilemättä antoi vaikutteita myöhemmille kirjailijoille. Tyyliltään Fredrika Runebergiä on verrattu ruotsalaiseen C. J. L. Almqvistiin, jonka tuotantoa Fredrika Runeberg ja hänen aviomiehensä ihailivat.

Vuonna 1861 ilmestyivät Fredrika Runebergin Litteraturbladiin kirjoittamat kertomukset ja hiukan muitakin kirjoituksia kokoelmana nimellä Teckningar och drömmar (suom. Piirroksia ja unelmia, 1982). Heti seuraavana vuonna Fredrika julkaisi toisen historiallisen romaanin nimeltä Sigrid Liljeholm (suom. 1983). Se sai kuitenkin murska-arvostelut, mikä mahdollisesti sai Fredrika Runebergin jättämään kokonaan romaanien kirjoittamisen.

Viimeiset vuosikymmenet

muokkaa
 
Fredrika Runeberg on haudattu Porvoon Näsinmäen hautausmaalle.

Talvella 1863 Johan Ludvig sai aivohalvauskohtauksen ollessaan metsästysretkellä poikansa kanssa. Hän ei enää toipunut siitä kunnolla vaan joutui vuoteen omaksi. Fredrika joutui siten hoitamaan potilasta, joka saattoi parhaina aikoinaan istua pyörätuolissa ja kävellä talutettuna. Puhekyky palautui, mutta kirjoittaminen ei ollut enää mahdollista.

Selvää on, että tällainen sairaus turhautti ennen aktiivista ja toimeliasta miestä, joka joutui nyt tyytymään vain vaimonsa ääneen lukemaan kirjallisuuteen. Fredrikan kuulo oli heikentynyt jo aikaisemmin, ja myös näkö alkoi tulla huonommaksi. Sairaan alituinen hoitaminen sitoi Fredrikaa varsin tiukasti kotiin. Kirjeenvaihto ystävien ja lasten kanssa oli Fredrikalle sentään keino pitää yhteyttä ulkomaailmaan ja purkaa omia tuntojaan. Siihenkin oli aikaa vain aamutuimaan, kun potilas vielä nukkui. Yllättävän paljon kirjeitä Fredrika ehti silti kirjoittaa, sillä hänen pojalleen kirjoittamistaan kirjeistä koottu teos Brev till sonen Walter 1861–1879 (1971) on lähes 600 sivua paksu.

Kesällä 1877 Johan Ludvig Runeberg kuoli lopulta sairastettuaan kolmetoista vuotta. Hautajaisista muodostui suuri tapahtuma, jonne saapuivat runoilijan elossa olevat ystävät. Elokuussa 1878 Fredrika jätti Porvoon ja muutti Helsinkiin asumaan. Hän toimitti vielä Johan Ludvig Runebergs efterlemnade skrifter -teokset (1878–1879). Kauan Fredrika ei ehtinyt elää miehensä kuoleman jälkeen, sillä hänen elämänsä päättyi 27. toukokuuta 1879, hiukan yli kaksi vuotta aviomiehen kuoleman jälkeen.

Kuolemansakin jälkeen Fredrika Runeberg on kirjailijana ollut miehensä tuotannon varjossa. 1800-luvun suomalaisista naiskirjailijoista hän on silti tunnetuimpia. Fredrika Runeberg ehti kirjoittaa elämänsä aikana omaelämäkerran Min pennas saga (suom. Kynäni tarina, 1984), joka ilmestyi postuumisti vasta 1946. 1980-luvulta alkaen on Fredrika Runebergin merkitys alkanut nousta suomalaisessa kirjallisuudentutkimuksessa, mistä osoituksena ovat Tyyni Tuulion suomennokset Fredrika Runebergin teoksista.

Teokset

muokkaa

Kuvia

muokkaa
  •  
    Fredrika miehensä Johan Ludvigin kanssa vuonna. Yksityiskohta Joseph Desarnod'n dagerrotypiakopiosta vuodelta 1846.
  •  
    C.A. Hårdhin ottama ryhmäkuva Kroksnäsissä, 1862. Istumassa Fredrika Runeberg ja Walterin tuleva vaimo Lina Elfving, seisomassa Fredrikan pojat Walter ja Lorenzo. Aidalla Kalle Behm eli Kroksnäsin Kalle.
  •  
    Fredrika. Alfred Ottelinin kuva vuodelta 1863.
  •  
    Fredrikan käyttämä kuulotorvi.
  •  
    Fredrika Runeberg poikansa Fredrikin valokuvaamana 1875.
  •  
    Gerda Qvistin muotoilema reliefi vuodelta 1875 perustuu Fredrik Runebergin valokuvaan, ja se sijaitsee Runebergien kotimuseossa.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla. 1896. Suomen Naisyhdistys, Helsinki.
  • Fennica (Arkistoitu – Internet Archive), Suomen kansallisbibliografia, Kansalliskirjaston hakupalvelu.
  • Haku: Runegerg Fredrika Kansalliskirjaston tietokannasta
  • Gripenberg, Aleksandra 1904: Fredrika Runeberg. Suomentanut Hilda Käkikoski. Suomen naisyhdistys, Helsinki.
  • Havu, Ilmari 1945: Lauantaiseura ja sen miehet. Otava, Helsinki.
  • Rahikainen, Agneta 2004: Fredrika (Arkistoitu – Internet Archive). Suomentanut Markus Sandberg. Runeberg.net.
  • Saran sisaret: Naiskirjallisuuden perinnettä Suomessa Web archive 2008
  • Tuulio, Tyyni 1979: Fredrikan Suomi. WSOY, Porvoo.

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ ”Runeberg, Fredrika”, Biografiskt lexikon för Finland. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland. URN:NBN:fi:sls-4595-1416928957201 Runeberg, Fredrika. (ruotsiksi)
  2. ↑ a b Biografiasampo biografiasampo.fi. Viitattu 5.2.2023.
  3. ↑ Rahikainen. Viitattu 10.6.2019.
  4. ↑ Fredrika Runeberg. Päivälehti, 12.2.1904, nro 35, s. 3–4. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.2.2015.
  5. ↑ Den unga Nunnan. Helsingfors Morgonblad, 12.4.1833, nro 26, s. 1–2. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.2.2015.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Fredrika Runeberg
 
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Fredrika Runeberg.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Fredrika_Runeberg&oldid=22459718”