Kuusamonsarake
Kuusamonsarake (Kobresia simpliciuscula, syn. Carex simpliciuscula) on pohjoisten arktisten alueiden ja vuoristojen sarakasvilaji. Suomessa laji on rauhoitettu ja sitä tavataan ainoastaan Kuusamossa.[2] Kuusamonsarakkeesta on erotettu kahta alalajia: isokuusamonsarake (Kobresia simpliciuscula subsp. simpliciuscula) ja pikkukuusamonsarake (Kobresia simpliciuscula subsp. subholarctica).[3]
| Kuusamonsarake | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
| Suku: | Sarakkeet Kobresia |
| Laji: | simpliciuscula |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
muokkaaKuusamonsarake on mätästävä ja kasvaa 5–30 cm korkeaksi[4]. Sen karhea varsi on noin 1 mm paksu ja kolmisärmäinen. Varren tyvitupet ovat himmeitä ja kellanruskeita tai ruskeita. Kapeat, sirottavat lehdet kasvavat tyviruusukkeena ja ovat puolet varren pituudesta. Kuusamonsarakkeen kukinto on monihaarainen ja 1–7 cm pitkä. Kukinnon haaroissa on 4–8 tähkää, jotka ovat yksikukkaisia. Hedetähkät sijaitsevat emitähkien yläpuolella. Tähkäsuomut ovat 3 mm pitkiä ja väriltään ruskeita. Kuusamonsarake kukkii Suomessa heinäkuussa. Kuusamonsarake muistuttaa toista Suomessa tavattavaa sarakelajia, tunturisaraketta (Kobresia myosuroides).[5]
Elinympäristö
muokkaaKuusamonsarake on useimmiten kalkinvaatija ja kasvaa siksi lähes aina runsaskalkkisilla alueilla. Skandinavian tuntureilla se kasvaa paljakka- ja koivuvyöhykkeen vesijuottien varsilla sekä eroosion kuluttamilla soilla. Kasvi viihtyy kosteilla tunturikankailla[6]. Kasvupaikat ovat kesäisin märkiä, mutta kuivuvat syksyisin[7]. Kuusamon esiintymä sijaitsee kalkkipitoisen lähdepuron varrella vaaran etelärinteellä.[8] Muualla Skandinaviassa kuusamonsaraketta kasvaa muun muassa Etelä-Norjan Dovren tuntureilla ja rajan takana Ruotsin Härjedalenin ja Jemtlannin tuntureilla[6]. Isossa-Britanniassa kuusamonsarake kasvaa niukkatyppisillä ja niukkafosforisilla kalkkisilla laidunnetuilla tunturisoistumilla[7]. Alpeilla laji kasvaa lähteiden vierellä, tulva-alueilla, ohutturpeisilla soilla, vettä valuvilla kalliopahdoilla, kallioiden tihkupinnoilla ja puronvarsien soraikoilla[7]. Pohjois-Amerikassa kuusamonsaraketta on kosteilla letoilla, märällä ravinteisella tundralla ja jäätiköiden reunojen sulamisvesialueilla[7].
Levinneisyys
muokkaaKuusamonsarake on arktis-alpiininen kasvi. Sen päälevinneisyysalue on Grönlannin, Kanadan ja Itä-Siperian tundra-alueilla. Muualla sen esiintymisalue on pirstoutunut pääasiassa vuoristoalueille, kuten Alpeille, Pyreneille, Karpaateille, Keski-Aasian ja Pohjois-Amerikan vuoristoihin ja Britteinsaarille. Pohjoismaissa sitä tavataan Etelä- ja Keski-Norjan ja -Ruotsin tuntureilla.[9] Suomessa kuusamonsarakkeesta tunnetaan vain yksi kasvupaikka Oulangan kansallispuistosta Kuusamosta, joka on täysin erillinen lajin muusta esiintymisalueesta. Kuusamon esiintymä on noin 50 neliömetrin laajuinen, ja sillä kasvaa liki 1700 kuusamonsarakemätästä. Esiintymä on vaaran etelärinteen juurella kalkkipitoisen lähdepuron varrella paljaalla mineraalimaalla ja ohutturpeisella kalkkikallioalustaisella letolla[7]. Esiintymässä on myös verkkolehtipajua ja kultarikkoa[7]. Laji lienee levinnyt alueelle jääkauden jälkeen. Kuusamonsarake löydettiin Suomesta vuonna 1936.[8]
Lähteet
muokkaa- Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen: Jäkäläniemi, Anne: Kuusamonsarake. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme., s. 175. Helsinki: Kirjayhtymä, 1997. ISBN 951-26-4256-5
- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu paino, s. 542. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
- Terhi Ryttäri, Mika Kalliovirta, Raino Lampinen (toim.): Suomen uhanalaiset kasvit. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6593-2
- Toimituskunta: Yrjö Mäkinen, Unto Laine, Aarno Kalela; 2. painoksen toimittajat: Jorma Taarna, Ilona Sevelius, Arto Kurtto Lindman, C. A. M.: Pohjolan kasvit. 3 / 1. painos, s. 311. Helsinki: Tammi, 1995. ISBN 951-31-0464-8
Viitteet
muokkaa- ↑ Kobresia simpliciuscula IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Rauhoitetut lajit – ymparisto.fi Luonnonsuojeluasetuksen liitteet 2 ja 3 (pdf) s. 5 Viitattu 20.10.2017.
- ↑ Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Kobresia Finto.fi. Viitattu 11.11.2017.
- ↑ Terhi Ryttäri, Mika Kalliovirta, Raino Lampinen (toim.): Suomen uhanalaiset kasvit, s. 215. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6593-2
- ↑ Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu paino, s. 542. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
- ↑ a b Toimituskunta: Yrjö Mäkinen, Unto Laine, Aarno Kalela; 2. painoksen toimittajat: Jorma Taarna, Ilona Sevelius, Arto Kurtto Lindman, C. A. M.: Pohjolan kasvit. 3 / 1. painos, s. 311. Helsinki: Tammi, 1995. ISBN 951-31-0464-8
- ↑ a b c d e f Terhi Ryttäri, Mika Kalliovirta, Raino Lampinen (toim.): Suomen uhanalaiset kasvit, s. 216. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6593-2
- ↑ a b Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen: Jäkäläniemi, Anne: Kuusamonsarake. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme, s. 175. Helsinki: Kirjayhtymä, 1997. ISBN 951-26-4256-5
- ↑ Den virtuella floran: Fleraxig sävstarr (Kobresia simpliciuscula) (myös levinneisyyskartat) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 11.11.2017. (ruotsiksi)