Wikipedia

Liechtenstein

valtio Euroopassa

Liechtensteinin ruhtinaskunta (saks. Fürstentum Liechtenstein) eli Liechtenstein [ˈlɪçtn̩ʃtaɪn] on ruhtinaskunta Alpeilla Sveitsin ja Itävallan välissä. Liechtensteinin pinta-ala on 160 neliökilometriä ja väkiluku noin 39 000. Maa on sekä pinta-alan että väestön määrän perusteella Euroopan neljänneksi pienin valtio.[6][7] Alue on ollut vuosisatojen aikana eri ruhtinassukujen hallussa ja ajoittain Saksan, Itävallan, Preussin, Ranskan, Venäjän ja Ruotsin miehittämä. Liechtensteinin nykyinen ruhtinas on Hans Adam II, joka on hallinnut vuodesta 1989, ja pää­ministeri on Daniel Risch (vuodesta 2021). Perustuslaillisessa monarkiassa on laaja kunnallinen itsehallinto. Maatalous on ollut tärkeää ja alue tuottaa etenkin maitotuotteita, mutta teollisuus ja pankkisektori ovat viime vuosikymmeninä kasvattaneet osuuttaan kansantuotteesta voimakkaasti. Urheilussa menestystä on tullut lähinnä talvilajeissa.

Liechtensteinin ruhtinaskunta
Fürstentum Liechtenstein
lippu vaakuna

Valtiomuoto ruhtinaskunta, osittainen perustuslaillinen monarkia
Ruhtinas
Pääministeri		 Hans Adam II
Daniel Risch
Pääkaupunki Vaduz
47°08′N 9°30′E
Muita kaupunkeja Schaan
Pinta-ala
– yhteensä 160,47 km² [1] (sijalla 218)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2019) 38 749 [2] (sijalla 212)
– väestötiheys 241 as. / km² [2][1]
– väestönkasvu 1,0 % [2] (2019)
Viralliset kielet saksa
Valuutta Sveitsin frangi (CHF)
BKT (2009)
– yhteensä 5,003 mrd. USD [3]  (sijalla 161)
– per asukas 141 100 USD
HDI (2019) 0,919 [4] (sijalla 19)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 0,1 % [5]
– teollisuus 47 % [5]
– palvelut 53 % [5]
Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
 – perustettu
 – itsenäistynyt


23. tammikuuta 1719

12. heinäkuuta 1806
Lyhenne LI
– ajoneuvot: FL
– lentokoneet: HB
Kansainvälinen
suuntanumero		 +423
Tunnuslause ei mottoa
Kansallislaulu ”Oben am jungen Rhein”

Maantiede

muokkaa
 
Reinin laaksoa Liechtensteinin ja Sveitsin rajalla.

Liechtensteinin ruhtinaskunta sijaitsee Alppien vuoristossa Keski-Euroopassa Sveitsin ja Itävallan välissä. Maan pinta-ala on 160,5 neliökilometriä, ja se on maailman kuudenneksi pienin itsenäinen valtio. Rajalinjaa maalla on Sveitsin kanssa 41,2 kilometriä ja Itävallan kanssa 36,7 kilometriä.[8]. Liechtenstein on sisämaavaltio ja Uzbekistanin ohella ainoa valtio, jonka naapureista mikään ei ole rannikkovaltio[9].

Iso osa Liechtensteinista on yli 1 800 metrin korkeudessa. Maan itäosa kuuluu Alppien keskivuoristoon kuuluvaan Rätikonvuoristoon, ja korkein vuori on 2 599 metrin korkuinen Grauspitz. Vuoristoalueella on kolme laaksoa, joiden vedet virtaavat lopulta Saminajokena Illiin ja edelleen Reiniin. Liechtensteinin läntisin osa on Alppi-Reinin laaksoa, joka levenee pohjoiseen päin mentäessä.[10] Jokilaakso oli aikoinaan soinen, mutta Reinin oikaisu-uoman ja vuosina 1931–1943 rakennetun kuivatuskanavan (saks. Binnenkanal) ansiosta alue on nykyään hyvää maanviljelyaluetta[11].

Liechtensteinin ilmasto on sen korkeuden huomioon ottaen melko lämmin, mikä johtuu pitkälti lämpimistä föhntuulista. Kylmintä on tammikuussa, jolloin lämpötila on keskimäärin −4,5 °C. Lämpimintä on heinäkuussa, jolloin lämpötila kohoaa keskimäärin 19,9 °C:seen.[12] Vuotuinen sadanta vaihtelee 900–1 200 millimetrin välillä, mutta vuoristossa se voi nousta 1 900 millimetriin[13].

Maan kasvi- ja eläinlajisto vaihtelee voimakkaasti maaston korkeuden mukaan. Föhntuulen ansiosta Liechtensteinin alueella esiintyy joitakin kämmekkäkasveja. Korkeammalla kasvavat muun muassa alppiruusu ja alppitähti eli edelweiss. Yleisimpiä puita alueella ovat esimerkiksi vaahterat, pyökit ja lepät. Kotoperäisiin nisäkäslajeihin kuuluvat esimerkiksi kettu, kauris, euroopanmajava, mäyrä ja gemssi. Eri lintulajeja maassa tavataan yli 120.[12]

Historia

muokkaa
Pääartikkeli: Liechtensteinin historia
 
Keskiaikainen Vaduzin linna.

Ensimmäinen Liechtensteinin alueelle muodostunut valtiomuodostelma oli Kaarle Suuren kuoleman jälkeen vuonna 814 perustettu Ala-Raetia frankkien alaisuudessa. Vuonna 1342 perustettiin Vaduzin kreivikunta, joka tuli suoraan Saksan keisarikunnan alaisuuteen vuonna 1396. Vuonna 1434 alueeseen liitettiin Schellenberg. Alueella hallitsivat pitkään monet eri suvut, kuten esimerkiksi Monfortit, von Brandisit, van Sulzit ja von Hohenemsit.[12]

Kolmikymmenvuotisen sodan aikana vuosina 1618–1648 Liechtensteinin alueen miehittivät ensin Itävallan joukot ja vuonna 1647 Ruotsin joukot. Sodan jälkeen aluetta hallinneet von Hohenemsit ajautuivat talousvaikeuksiin ja he päätyivät myymään vuonna 1699 Schellenbergin ja vuonna 1712 Vaduzin Liechtensteinin suvulle, jotka omistivat jo ennestään suuria maa-alueita muualla.[12]

Keisari Kaarle VI perusti Liechtensteinin ruhtinaskunnan 23. tammikuuta 1719. Hän myös tunnusti samalla Liechtensteinien suvun vallan alueella. Napoleonin sotien aikana alueen miehittivät sekä Ranska että Venäjä. Siitä tuli osa Reinin liittoa ja samalla siitä tuli myös riippumaton valtio. Napoleonin tappion jälkeen vuonna 1815 Liechtenstein liittyi puolestaan vastaperustettuun Saksan liittoon. Saksan liitto hajosi Preussin–Itävallan sodan seurauksena vuonna 1866, ja maan lailliset siteet Saksaan katkesivat. Sodan aikana Itävallan puolella oli taistellut 80 liechtensteinilaista, mutta sodan jälkeen maan asevoimat lakkautettiin.[12]

1800-luvulla Liechtenstein oli lähellä Alaskan ostamista, kun Venäjä tarjosi Alaskaa Liechtensteinille.[14][15][16]

Liechtenstein pysyi tiiviissä taloudellisissa väleissä Itävaltaan ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Sodassa Liechtenstein pysytteli puolueettomana. Sota päättyi Itävallan tappioon, ja sitä seurasi talousromahdus, joka johti tulliunionin solmimiseen Sveitsin kanssa vuonna 1923 ja Sveitsin valuutan ottamisen käyttöön Liechtensteinissa.[12]

Ruhtinas Franz Josef II muutti vuonna 1938 Vaduziin.[17] Hän oli ensimmäinen Liechtensteinin ruhtinas, joka asui Liechtensteinin alueella. Liechtenstein jatkoi puolueettomuuttaan toisessa maailmansodassa. Maassa oli jonkin verran natsien tukijoita, jotka kannattivat maan liittämistä Saksaan. Saksan hävittyä sodan vuonna 1945 heitä tuomittiin oikeudessa.[12] Toisen maailmansodan jälkeen Tšekkoslovakian kommunistihallinto takavarikoi Liechtensteinin ruhtinassuvulle kuuluvia maita ja kiinteistöjä, minkä seurauksena Liechtenstein katkaisi diplomaattiset suhteet maahan. Suhteet Tšekin tasavaltaan palautettiin vasta 2009.[18][19]

Maan nykyinen ruhtinas Hans Adam II astui valtaan vuonna 1989 hänen isänsä kuoltua. Liechtensteinista tuli YK:n jäsen vuonna 1991, ja samana vuonna se liittyi myös Euroopan vapaakauppajärjestöön.[12] Euroopan talousalueeseen ja Maailman kauppajärjestöön se liittyi vuonna 1995.[10]

Vuonna 1999 ruhtinaan ja parlamentin välit kiristyivät ruhtinaan väittäessä voivansa hajottaa parlamentin. Hän myös uhkasi lähtevänsä maanpakoon. Maassa äänestettiin uudesta perustuslaista maaliskuussa 2003 ja sen mennessä läpi ruhtinas Hans Adam II sai lähes yksinvaltiaan oikeudet. Nykyinen perustuslaki takaa ruhtinaalle muun muassa oikeuden hajottaa parlamentti, nimittää tuomarit ja veto-oikeuden lakiesityksissä. Toisaalta perustuslakiin on myös kirjattu kohta, jossa taataan kansalle oikeus järjestää kansanäänestys monarkian lakkauttamisesta. Vuonna 2004 Hans Adam II luopui virallisista tehtävistään poikansa Aloisin hyväksi, mutta hän piti itsellään edelleen valtion päämiehen aseman.[12]

Liechtensteinilaisten pankkien laaja veropetosjärjestelmä tuli ilmi vuonna 2008. Liechtensteinin hallitus ryhtyi tämän jälkeen nopeisiin toimiin rauhoitellakseen sijoittajia ja muiden maiden johtajia. OECD poisti jo vuonna 2009 Liechtensteinin veroparatiisien ”mustalta listalta”, kun hallitus oli ottanut käyttöönsä läpinäkyvyys- ja uudistuspaketin.[10]

Politiikka

muokkaa

Poliittinen järjestelmä

muokkaa
Pääartikkeli: Liechtensteinin politiikka
 
Hans Adam II, Liechtensteinin nykyinen hallitseva ruhtinas, vaimonsa Marie Kinsky von Wchinitz und Tettau'n kanssa vuonna 2013.

Liechtenstein on valtiomuodoltaan perustuslaillinen monarkia, jonka valtionpäämies on perinnöllinen ruhtinas. Ruhtinas Franz Josef II:n kuolemasta vuonna 1989 lähtien ruhtinaana on toiminut Hans Adam II.[20]

Maassa toimii yksikamarinen parlamentti (Landtag), jossa on 25 vaaleilla valittua edustajaa. Ruhtinas nimittää vaalien jälkeen maan pääministerin, joka on yleensä suurimman puolueen puheenjohtaja. Pääministeri (tällä hetkellä Adrian Hasler) johtaa puolestaan hallitusta.[3] Pääministerin lisäksi hallituksessa toimii neljä ministeriä. Lakialoitteita voivat tehdä virallisten edustajien lisäksi mikä tahansa vähintään tuhannen kansalaisen tai vähintään kolmen kunnan ryhmittymä. Landtagin läpiviemistä laeista voidaan myös järjestää kansanäänestys. Lakiesitys menee läpi kun se saa enemmistön Landtagissa ja ruhtinaan allekirjoituksen.[12]

Liechtensteinin suurimmat puolueet ovat Edistyksellinen kansanpuolue (Fortschrittliche Bürgerpartei, FBP) ja Isänmaallinen liitto (Vaterländische Union, VU). Vaalit järjestetään neljän vuoden välein. Vuoden 2017 vaaleissa suurin puolue oli Edistyksellinen kansanpuolue 35,2 prosentin osuudella. Isänmaallisen liiton osuus oli 33,7 prosenttia äänistä, sitoutumattomien (Die Unabhaengigen, DU) 18,4 prosenttia ja Vapaan listan (Die Freie Liste) osuus 12,6 prosenttia äänistä.[21]

Parlamenttirakennus (Regierungsgebäude) valmistui vuonna 1905 ja on maapäivien ja hallituksen sijaintipaikka. Ruhtinasperhe asui vuoteen 1938 saakka Määrin Valticessa ja Itävallan Wienissä.[17]

Liechtensteinin ulkopolitiikka on pääosin Sveitsin johtamaa. Maalla on omat suurlähetystöt ainoastaan Berliinissä, Bernissä, Brysselissä, Genevessä, New Yorkissa (YK), Strasbourgissa, Washingtonissa sekä Wienissä.[22]

Poliisivoimat ja maanpuolustus

muokkaa

Liechtensteinin perustuslaki kieltää vakituiset sotavoimat. Järjestystä pitää yllä poliisilaitos.[3] Poliisiorganisaatiossa on 87 poliisia ja 38 siviilityöntekijää. Poliisit ovat aseistettuja. Rikollisuus on Liechtensteinissa vähäistä. Maan vankilassa on vain muutamia tai ei lainkaan vankeja. Yli kahden vuoden pituisen vankeustuomion saaneet siirretään Itävallan vastuulle. Liechtensteinin poliisivoimat toimivat kolmikantayhteistyössä Itävallan ja Sveitsin viranomaisten kanssa.[23]

Liechtenstein noudattaa puolueettomuuspolitiikkaa ja on yksi harvoista maailman valtioista, jolla ei ole asevoimia. Asevoimat lakkautettiin Preussin–Itävallan sodan jälkeen, jossa sillä oli 80 miehen vahvuinen armeija, joka tosin ei osallistunut taisteluihin. Viimeinen Liechtensteinin armeijaan kuulunut sotilas kuoli vuonna 1939 95-vuotiaana.[24] Vaikka maalla ei ole armeijaa, hätätilanteessa kaikki palvelukseen sopivat miehet 60 ikävuoteen saakka voidaan kutsua asepalvelukseen.[12]

Aluejako

muokkaa
Pääartikkeli: Liechtensteinin kunnat
 
Kartta Liechtensteinin kunnista.

Liechtensteinin ruhtinaskunta jaetaan kahteen osaan, Vaduziin eli Oberlandiin (Ylämaa) ja Schellenbergiin eli Unterlandiin (Alamaa). Alueet on jaettu kuntiin, joita on yhteensä 11.[12] Kuntalaiset valitsevat kunnallishallinnon päättäjät ja kunnanjohtajan. Kunta voi enemmistöpäätöksellä erota liittovaltiosta, vähintään kolme kuntaa voi yhdessä muuttaa lakeja ja neljä kuntaa voi vaatia muutosta perustuslakiin.[25]

Vuoden 2019 lopulla Vaduzin alueella asui 24 763 ja Schellenbergin alueella 13 986 ihmistä.[2]

Vaduzin alueseen kuuluu kuusi kuntaa:[2]

Schellenbergin alueseen kuuluu viisi kuntaa:[2]

Talous ja infrastruktuuri

muokkaa

Talous

muokkaa
 
Peltoa ja vuoria Plankenissa.

Liechtenstein on kehittynyt 40 vuodessa maatalousvaltaisesta valtiosta yhdeksi maailman teollistuneimmista maista.[26] Vuonna 2017 maan bruttokansantuotteesta 0,1 prosenttia tuli maataloudesta, 47 prosenttia teollisuudesta ja 53 prosenttia palveluista.[5]. Pienestä koostaan huolimatta sen on onnistunut kehittyä vauraaksi, teollistuneeksi vapaan markkinatalouden maaksi[12].

Liechtensteinin talouden erityispiirre on rajat ylittävä työmatkaliikenne, sillä maan työvoimatarpeesta 56 prosenttia (22 000 henkilöä, vuonna 2018) käy töissä Liechtensteinin ulkopuolelta. Toisaalta maan omasta työvoimasta 10 prosenttia (2 000 henkilöä v. 2018) käy töissä maan ulkopuolella. Tilanne johtuu maan pienestä koosta ja vahvasta taloudesta, ja vuonna 2018 maa työllisti 39 600 henkilöä eli enemmän kuin maan asukasluvun verran ihmisiä.[27] Ulkomaalaisista työntekijöistä 57 prosenttia tulee Sveitsistä ja 40 prosenttia Itävallasta[28]. Vuonna 2018 palvelualoilla työskenteli 62 prosenttia, teollisuudessa 37 prosenttia ja maataloudessa 0,6 prosenttia työvoimasta[29]. Työttömyysaste oli vuoden 2018 lopulla 1,7 prosenttia[30].

Teollisuustuotanto on eurooppalaiseksi valtioksi Liechtensteinissa edelleen poikkeuksellisen keskeisessä asemassa. Suurin osa yrityksistä on pieniä alle 50 ihmistä työllistäviä, mutta Liechtensteinin pienen koon vuoksi monet yrityksistä keskittyvät vientiin. Maa on muun muassa erikoistuneiden hammaslääketieteen laitteiden johtava tuottaja maailmassa.[12] Muita Liechtensteinin tärkeitä teollisuudenhaaroja ovat konetekniikka, sähkölaitteiden, liikennevälineiden osien ja ruokatuotteiden valmistus sekä rakennusteollisuus[31]. Tunnettuja liechtensteinilaisia yrityksiä ovat muun muassa rakentamiseen liittyviä pienkoneita valmistava Hilti ja huvipuistolaitteita valmistava Intamin.lähde?

Teollisuuden ohella myös finanssisektori on pankkisalaisuuden ansiosta merkittävä. Valtio tunnetaankin maailmalla veroparatiisina.[12] Viidennes (22 prosenttia vuonna 2017) bruttokansantuotteesta syntyy pankki- ja rahoitussektorilla[5]. Muut maat ja erityisesti Saksa ovat painostaneet Liechtensteinia kehittämään pankki- ja verojärjestelmän läpinäkyvyyttä.[3] Pankkien lisäksi palvelualalla työllistävät vakuutuspalvelut, laki- ja veroasioiden konsultointi ja kaupankäynti[32]. Liechtenstein on myös suhteellisen suosittu matkailumaa. Vuonna 2018 maassa yöpyi 73 000 ulkomaalaista matkailijaa[33].

Liechtensteinin pinta-alasta 22 prosenttia on viljelysmaana, kun mukaan ei lasketa alppiniittyjä. Maitotalous on keskeisin maatalouden toimialoista. Maan 55 maitotilaa tuottivat vuonna 2018 yhteensä 14 miljoonaa kiloa maitoa.[34]

Ruhtinaskunnalla on Sveitsin kanssa tulli- ja rahaliitto, joten maan valuuttana on Sveitsin frangi. Liechtensteinin frangeja lyödään ainoastaan keräily­tarkoituksiin. Maa on ollut ETAn jäsen vuodesta 1995 lähtien. Omien postimerkkien myynti tuottaa Liechtensteinille 15 prosenttia kansantulosta.[35]

Energia ja liikenne

muokkaa

Liechtenstein on hyvin riippuvainen tuontienergiasta, sillä oma energiantuotanto kattaa vain 14 prosenttia kulutuksesta. Liechtensteinin energiantuotanto perustuu vesivoimaan, puuhun ja biokaasuun.[36]

Liechtensteinissa on teitä 840 kilometriä, josta puolet on asfaltoitu[37]. Yhdeksän kilometriä pitkää rautatietä hallinnoi Itävallan valtionrautatiet (ÖBB)[38]. Rata yhdistää Itävallan Feldkirchin Sveitsin Buchsiin, ja sen varrella on kolme asemaa.[37] Linja-autoverkosto on kattava ja matkustaminen edullista. Maassa ei ole omia lentoasemia, lähimmät lentoasemat ovat Zürich-Kloten 115 kilometrin ja Altenrhein 50 kilometrin päässä Sveitsin puolella sekä Friedrichshafen 85 kilometrin päässä Saksassa.[39]

Liechtenstein on varsin autoistunut maa, sillä siellä oli vuoden 2019 kesäkuun tilastojen mukaan 788 autoa tuhatta asukasta kohden.[37]

Väestö

muokkaa
Pääartikkeli: Uskonto Liechtensteinissa

Vuoden 2019 lopussa Liechtensteinin tilastokeskuksen mukaan maassa oli 38 749 vakinaista asukasta. Väestö kasvoi vuoden 2019 aikana 1,0 prosenttia, kun se edellisenä vuotena oli kasvanut 0,7 prosenttia. Ulkomaalaisten osuus väestöstä oli 34,2 prosenttia. Ulkomaalaisista 28,1 prosenttia oli sveitsiläisiä, 17,3 prosenttia itävaltalaisia, 12,8 prosenttia saksalaisia, 8,9 prosenttia italialaisia, 5,2 prosenttia portugalilaisia, 4,2 prosenttia turkkilaisia ja muita ryhmiä 23,4 prosenttia.[2]

Vuoden 2015 väestönlaskennan mukaan 73,3 prosenttia liechtensteinilaisista on katolilaisia ja 6,3 prosenttia kuului reformoituihin kirkkoihin, 5,9 prosenttia oli islaminuskoisia, 2,4 prosenttia kuului muihin kristittyihin kirkkokuntiin ja 1,8 prosenttia muihin uskontoihin. Uskonnottomia oli 7,0 prosenttia.[40] Elinajanodote on maassa 81,5 vuotta. Lapsiluvun odote oli vuoden 2012 arvion mukaan 1,69 lasta naista kohden.[3] Virallinen kieli on saksa, maassa puhutaan myös alemannin murretta.[26]

Opiskelu valtion ylläpitämissä kouluissa on ilmaista. Niiden lisäksi on kaksi yksityiskoulua sekä erityiskoulu vammaisille lapsille. Korkea-asteen oppilaitoksia on kolme: Liechtensteinin yliopisto, Liechtensteinin ruhtinaskunnan yksityinen yliopisto ja Liechtenstein-instituutti. Näistä yksityinen yliopisto keskittyy lääke- ja oikeustieteen jatko-opintoihin. Vuonna 1986 perustetussa Liechtenstein-instituutissa tutkitaan ja opetetaan valtion sisäisiin asioihin liittyviä aineita kuten kotimaan historiaa, talous- ja valtiotiedettä. Suuri osa liechtensteinilaisista nuorista hakeutuu kuitenkin opiskelemaan ulkomaille, etenkin Sveitsiin ja Saksaan.[41]

Kulttuuri

muokkaa
 
Taidemuseo Vaduzissa.

Liechtensteinin kulttuurinen keskus on pääkaupunki Vaduz. Siellä sijaitsevat kansallismuseo sekä monet taidegalleriat. Liechtensteinissa on paljon kulttuuriaktiviteettejä, ja ihmiset ovat niissä aktiivisesti mukana. Kuorolaulussa maalla on pitkät perinteet; maaseudulla on tyypillisesti torvisoittokuntia ja kuoroja, ja Vaduzin ja Balzersin kaupungeissa toimivat arvostetut operettiseurueet. Vanhoihin käsityöperinteisiin ovat kuuluneet tynnyrien ja puukenkien sekä koristeellisten haravien veistäminen. Monet kansantarinat ovat peräisin noitavainojen ajalta 1600-luvulta.[42]

Liechtensteinin prinsseillä on ollut jo pitkään maailmankuulut taidekokoelmat, jotka ovat esillä Vaduzin keskustassa Engländerbaussa. Osa kokoelmista on myös Wienin Liechtenstein-museossa.[10] Vaduzissa avattiin vuonna 2000 nykytaiteeseen keskittynyt Liechtensteinin taidemuseo. Sitä laajennettiin 2015 käsittämään myös Hilti Art Foundationin kokoelmat.[43]

Liechtensteinissa on painettu omia postimerkkejä vuodesta 1912. Ne tuovat valtiolle huomattavia tuloja. Monet Liechtensteinin suurimmista taiteilijoista ovat omistautuneet suunnittelemaan postimerkkejä. Vaduzissa on toiminut 1930-luvulta asti postimuseo, joka on nykyisin osa maan kansallismuseota.[44]

Schaanissa sijaitsee maailmankuulu teatteri Theater am Kirchplatz. Siellä esitetään draaman lisäksi pantomiimia, lastenteatteria, nukketeatteria ja elokuvia.[45] Vaduzissa on puolestaan kuuluisa musiikkikoulu, joka on samassa rakennuksessa, missä Liechtensteinin ehkä kuuluisin säveltäjä Josef Rheinberger syntyi.[46][47]

 
Gutenbergin linna Balzersissa.

Liechtensteinissa on monia vanhoja linnoja, kuten Vaduzin linna, Gutenbergin linna Balzersissa sekä Schellenbergin linnan rauniot.[48]

Urheilu

muokkaa

Liechtensteinin jalkapallomaajoukkue ei ole koskaan selviytynyt maailman- tai Euroopan-mestaruuskilpailujen lopputurnaukseen. Se oli vuonna 2022 FIFA-rankingin sijalla 196.[49]

Liechtenstein on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1936. Sillä on yleensä talviolympialaisissa 5–10 urheilijan joukkue, kesäkisoissa vain muutamia urheilijoita. Maa on menestynyt alppilajeissa: eniten mitaleita on saanut alppihiihtäjä Hanni Wenzel: kaksi kultaa, hopean ja pronssin.[50]

Juhlapäivät

muokkaa
Pvm Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä Neujahr
6. tammikuuta Loppiainen Heilige Drei Könige
2. helmikuuta Kynttilämessu Maria Lichtmess
siirtyvä Laskiaistiistai Fasnachtsdienstag
19. maaliskuuta Joosefin päivä Josefstag
siirtyvä Pitkäperjantai Karfreitag
siirtyvä Pääsiäissunnuntai Ostersonntag
siirtyvä Pääsiäismaanantai Ostermonntag
1. toukokuuta Vappu Tag der Arbeit
siirtyvä Helatorstai Christi Himmelfahrt
siirtyvä Helluntai Pfingst
siirtyvä Pyhän ruumiin juhlapäivä Fronleichnam
15. elokuuta Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen päivä Maria Himmelfahrt Kansallispäivä
8. syyskuuta Neitsyt Marian syntymäpäivä Maria Geburt
1. marraskuuta Pyhäinpäivä Allerheiligen
8. joulukuuta Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen päivä Maria Empfängnis
25. joulukuuta Joulu Weihnachtstag
26. joulukuuta Tapaninpäivä Stefanstag

Lähteet

muokkaa
  • Gall, Timothy L. & Hobby, Jeneen M.: Worldmark Encyclopedia of the Nations – Volume 5. Thomson Gale, 2007. ISBN 1-4144-1094-8 (englanniksi)
  • Liechtenstein in Figures 2020 (PDF) tammikuu 2020. Vaduz: Office of Statistics, Principality of Liechtenstein. Viitattu 26.8.2020. (englanniksi)
  • Swisstopo (Sveitsin ja Liechtensteinin julkinen karttapalvelu) map.geo.admin.ch. Wabern: Bundesamt für Landestopografie swisstopo. (saksaksi, ranskaksi, italiaksi, retoromaaniksi, englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Swisstopo > Grenzen und namen > Landesgrenzen. Viitattu 26.8.2020
  2. ↑ a b c d e f g Bevölkerungsstatistik, Vorläufige Ergebnisse 31. Dezember 2019 (PDF) 17.3.2020. Liechtensteinische Landesverwaltung, Amt für Statistik (AS). Viitattu 18.8.2020. (saksaksi)
  3. ↑ a b c d e Liechtenstein The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e Liechtenstein in Figures 2020, s. 19
  6. ↑ Country Comparison – Area The World Factbook. CIA. Arkistoitu 22.5.2012. Viitattu 20.5.2012. (englanniksi)
  7. ↑ Country Comparison – Population The World Factbook. CIA. Arkistoitu 22.5.2012. Viitattu 20.5.2012. (englanniksi)
  8. ↑ Liechtenstein in Figures 2020, s. 5
  9. ↑ Kiljunen, Kimmo: Maailmat maat–liput ja historia, artikkeli ”Liechtenstein”. Helsinki: Into 2013 ISBN 978-952-264-157-1
  10. ↑ a b c d Liechtenstein Encyclopædia Britannica. 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 17.8.2017. (englanniksi)
  11. ↑ Haidvogl, Gertrud: Binnenkanal (Liechtensteinin historiallisen tietosanakirjan artikkeli) Historisches Lexikon des Fürstentums Liechtenstein. 31.12.2011. Bendern: Liechtenstein-Institut. Viitattu 26.10.2019. (saksaksi)
  12. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Gall & Hobby, s. 385–389.
  13. ↑ Liechtenstein in Figures 2020, s. 7
  14. ↑ Lawrence W. Reed: Russia Almost Sold Alaska to This Tiny European Country Instead of the United States | Lawrence W. Reed fee.org. 9.3.2022. Viitattu 26.3.2022. (englanniksi)
  15. ↑ Sverre Bjørstad Graff: Verdenskartet kunne sett helt annerledes ut www.abcnyheter.no. 30.11.2019. Viitattu 26.3.2022. (norja)
  16. ↑ Calin Aneculaesei: How One of the Smallest Countries in the World Bought Alaska Medium. 7.3.2021. Viitattu 26.3.2022. (englanniksi)
  17. ↑ a b History of the Princely House The Princely House of Liechtenstein. Arkistoitu 9.5.2012. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi)
  18. ↑ Liechtenstein, Czech Republic establish relations after long property dispute Radio Prague International. 9.9.2009. Viitattu 26.4.2024. (englanniksi)
  19. ↑ Bilateral relations Czech Republic – Liechtenstein Liechtensteinische Landesverwaltung. 2024. Viitattu 26.4.2024. (englanniksi)
  20. ↑ Liechtenstein in Figures 2020, s. 9
  21. ↑ Ergebnisse der Wahlen 2017 Landtagswahlen. Viitattu 17.8.2017. (saksaksi)
  22. ↑ Liechtenstein Embassies Abroad All Embassy Online. Arkistoitu 9.12.2012. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  23. ↑ Liechtenstein – facts and figures Office for Foreign Affairs of Liechtenstein. Arkistoitu 7.1.2006. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
  24. ↑ Beattie, David: Liechtenstein: A Modern History, s. 30. I.B. Tauris, 2004. ISBN 1-85043-459-X (englanniksi)
  25. ↑ Newbury, Christian: Local Democracy in Liechtenstein 2006. Congress of Local and Regional Authorities. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi)
  26. ↑ a b Background Note (arkistoitu) 30.5.2011. U.S. Department of State. Arkistoitu 15.4.2015. Viitattu 15.3.2015. (englanniksi)
  27. ↑ Liechtenstein in Figures 2020, s. 22
  28. ↑ Liechtenstein in Figures 2020, s. 24
  29. ↑ Liechtenstein in Figures 2020, s. 23
  30. ↑ Liechtenstein in Figures 2020, s. 27
  31. ↑ Liechtenstein in Figures 2020, s. 32
  32. ↑ Liechtenstein in Figures 2020, s. 25
  33. ↑ Liechtenstein in Figures 2020, s. 37
  34. ↑ Liechtenstein in Figures 2020, s. 30
  35. ↑ Liechtenstain – EU. General economic figures (PDF) liechtenstein.li. Arkistoitu 19.10.2007. Viitattu 9.5.2012. (englanniksi)
  36. ↑ Liechtenstein in Figures 2020, s. 40
  37. ↑ a b c Liechtenstein in Figures 2020, s. 38
  38. ↑ Verkehr Zentraler Unternehmensservice. Arkistoitu 17.8.2017. Viitattu 17.8.2017. (saksaksi)
  39. ↑ FAQ Tourism Regierung des Fürstentums Liechtenstein. Viitattu 15.5.2012. (saksaksi)
  40. ↑ Volkszählung 2015 (pdf) 12/2016. Amt für Statistik. Viitattu 16.8.2017. (saksaksi)
  41. ↑ Education & Science Regierung des Fürstentums Liechtenstein. Viitattu 15.5.2012. (englanniksi)
  42. ↑ Liechtensteiners Countries and their Cultures. Everyculture.com. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi)
  43. ↑ Museen und Ausstellungen Liechtenstein Marketing. Arkistoitu 7.6.2017. Viitattu 17.8.2017. (saksaksi)
  44. ↑ Postmuseum des Fürstentums Liechtenstein Liechtensteinisches Landesmuseum. Arkistoitu 15.3.2019. Viitattu 16.5.2012. (saksaksi)
  45. ↑ Theater am Kirchplatz (TaK) Offizielle Tourismus Seite für Liechtenstein. Viitattu 15.5.2012. (saksaksi)
  46. ↑ Liechtenstein music school Liechtenstein.li. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi)
  47. ↑ Hoistorical places and buildings Europe Today. Arkistoitu 30.11.2011. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi)
  48. ↑ Historical sights Die Offizielle Tourismus Seite fur Liechtenstein. Viitattu 15.5.2012. (englanniksi)
  49. ↑ Liechtenstein FIFA. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi)
  50. ↑ Liechtenstein Sports-Reference.com. Arkistoitu 17.4.2020. Viitattu 14.8.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Liechtenstein&oldid=22827215”