Sikhiläisyys

Sikhiläisyys on 1500-luvulla alkunsa saanut intialainen uskonto. Sikhi uskoo yhteen jumalaan ja kymmenen gurun opetuksiin, jotka on kerrottu sikhien pyhässä kirjassa Guru Granth Sahibissa. Sikhismillä on noin 25 miljoonaa kannattajaa, ja se on viidenneksi suurin uskonto maailmassa. ^lähde?

Khanda on sikhiläisyyden symboli. Siinä on kaksiteräinen miekka ja kaksi tikaria.

Historia

Guru Nānak ja hindujen pyhiä miehiä.

Sikhiläisyyden perustanut Nānak (1469–1538) syntyi hindulaiseen perheeseen. Ollessaan lähes 30-vuotias Nānak sai ilmestyksen, jonka johdosta hän jätti vanhan elämänsä taakse ja alkoi matkustella. Matkusteltuaan noin 20 vuoden ajan hän sai viljelymaata Keski-Punjabista ja perusti paikalle Kartārpurin kaupungin. Vasta täällä hän tuli varsinaisesti tunnetuksi nimellä Guru Nānak. Kaupungissa hänen seuraajansa eli sikhit alkoivat elää hänen uskonnollisten opetustensa mukaan. Niihin kuuluivat muun muassa rukoilu kolme kertaa päivässä ja yhteisölliset keittiöt (langar), joissa hindulaisuudesta poiketen kaikki sikhit syövät samassa tilassa yhdenvertaisuuden osoituksena. Guru Nānak myös kirjoitti gurmukhī-kirjoitusjärjestelmällä joukon hymnejä, joista tuli sikhiläisyyden pyhän teoksen Adi Granthin ydin. Kuollessaan vuonna 1539 Guru Nānak nimitti seuraajakseen Guru Angadin ja loi näin gurujen linjan, joka jatkui aina kymmenennen gurun Gobind Singhin kuolemaan saakka vuonna 1708.

1500-luvun loppuun mennessä sikhiläisyys oli kasvanut siten, että aluetta hallinnut islamilainen Suurmogulien valtakunta alkoi pitää liikettä uhkana. Tämä johti viidennen Gurun Arjan Devin teloitukseen vuonna 1606. Arjan Devin teloituksen jälkeen sikhit julistivat tätä guruna seuranneen Guru Hargobindin paitsi uskonnolliseksi, myös maalliseksi hallitsijakseen. Hänen johdollaan sikhit jättivät Punjabin ja asettuivat Himalajan aluskukkuloille, jossa he pysyivät 1600-luvun ajan. Guru Tegh Bahadurin yritykset luoda sikhiyhteisö uudestaan Punjabiin päättyivät hänen teloitukseensa vuonna 1675. Kymmenes Guru Gobind Singh loi ajatuksen khālsā rājn eli Jumalan kuningaskunnan perustamisesta. Gobind Singhin muihin uusiin opetuksiin kuului viiden K:n sääntö, joka viittaa leikkaamattoman tukan (kes), kamman (kanghā), miekan (kirpā), teräksisen rannekorun (karhā) ja pitkien housujen (kachhā) pitämiseen. Kuollessaan Gobind Singh katkaisi gurujen linjan nimetessään ennen kuolemaansa gurujen edustajaksi hymnien kokoelman Guru Granth Sahibin.

Khālsā rāj -ajatuksen innoittamana sikhit aloittivat sodan vallatakseen Punjabin, jonka he lopulta valloittivatkin Randžit Singhin (1780–1839) johdolla perustaen Sikhivaltion. Kuningaskunnan perustamisen jälkeen sikhien keskuudessa syntyi käsitys heistä erityisenä ryhmänä ja tämän takia paikallisten käännyttäminen sikhiläisyyteen kiellettiin. Sikhit olivatkin hallitsemassaan Punjabissa pieni vähemmistö, mutta heidän onnistui pysyä vallassa lähinnä sotilastaitojensa avulla. Randžit Singh kuoli vuonna 1839, mistä seurasi poliittinen epävakaus kuningaskunnassa. Tätä hyväksi käyttäneet britit valtasivat Punjabin vuonna 1849.

Sikhien kuningaskunnan kaaduttua he alkoivat tehdä läheistä yhteistyötä brittien kanssa, jotka puolestaan värväsivät sikhejä armeijaan ja poliisivoimiin. 1800-luvun loppupuolella syntyi Singh Sabhā -liike, joka pyrki levittämään tietoa oikeaksi näkemästään sikhiläisyydestä ja sen historiasta käyttäen hyväkseen lehdistöä. Liike myös vakuutti britit siitä, että sikhejä tuli kohdella omana poliittisena yhteisönään Intiassa. Ajatus itsenäisestä sikhivaltiosta nousi jälleen, kun Punjabin jakamisesta Pakistanin ja Intian välillä alettiin neuvotella ennen vuotta 1947, jolloin maat itsenäistyivät. Sikhien pieni osuus alueen väestöstä teki kuitenkin suunnitelman mahdottomaksi. Itsenäisessä Intiassa on vaikuttanut sikhien Akālī Dal -puolue, jonka vaikutuksesta perustettiin Intian Punjabin osavaltio, jonka nykyisten rajojen sisällä sikhit ovat enemmistö. Sikhien suhteet keskushallinnon kanssa eivät ole aina olleet hyvät. Sant Jarnail Singh Bhindārnwalen (1947–84) perustama Khālistān-liike ajaa itsenäistä sikhivaltiota ja tämä on johtanut yhteenottoihin keskushallinnon kanssa. Vaikka suurin osa sikheisä asuu edelleen Punjabin alueella, heistä arviolta 10 % on muuttanut muualle maailmaan.

Kymmenen gurua

Sikhiläisyyden kymmenen gurua 1800-luvun lopulta peräisin olevassa maalauksessa. Joukossa ovat myös Guru Nanakin muusikkotoverit Bhai Mardana ja Bhai Bala.

Gurut ovat sikhien uskonnollisia johtajia. Guru Granth Sahibiin on koottu ensimmäisten kymmenen gurun tärkeimmät kirjoitukset. Sikhien mukaan gurut saivat innoituksensa jumalalliselta hengeltä. Kymmenen gurua ovat:

1. Guru Nanak Dev (1469–1539)
2. Guru Angad Dev (1504–1552)
3. Guru Amar Das (1479–1574)
4. Guru Ram Das (1534–1581)
5. Guru Arjan Dev (1563–1606)
6. Guru Hargobind (1595–1644)
7. Guru Har Rai (1630–1661)
8. Guru Har Krishan (1656–1664)
9. Guru Tegh Bahadur (1621–1675)
10. Guru Gobind Singh (1666–1708)

Pyhä kirja Sri Guru Granth Sahib

Pyhä kirja Sri Guru Granth Sahib on sikheille yhdestoista ja elävä opettaja. Kirjassa on kirjoituksia sikhiguruilta sekä hindu- ja muslimipyhimyksiltä. Suuri osa kirjoituksista kertoo palvovasta rakkaudesta Jumalaan. Niissä kuvaillaan myös ihmisen kietoutumista maallisten harhojen kahleisiin sekä vapautuksen saavuttamista Jumalan armon kautta.

Sri Guru Granth Sahibin kieli on enimmäkseen vanhaa pandžabia, mutta siinä on myös runsaasti vaikutteita ja sanastoa hindistä, sanskritista sekä persiasta.

Oppi

Sikhien hengellinen ja kulttuurinen keskus Kultainen temppeli sijaitsee sikhien pyhässä kaupungissa Amritsarissa Intiassa.

Sikhiläisyys syntyi hindujen asuttamassa ja muslimien hallitsemassa Intiassa, ja siinä on piirteitä sekä hindulaisuudesta että islamista. Yleisesti ottaen sikhien jumalkäsitys tulee enimmäkseen islamista ja ihmiskäsitys hindulaisuudesta. Sikhien käsitys ihmisten vaikeuksien ratkaisuista tulee kummastakin uskonnosta.

Sikhit uskovat yhteen Jumalaan. Hän on kaiken luoja, ja vain häntä palvotaan ja totellaan. Sikheillä ei ole Jumalalle erityistä nimeä. Guru Nānak käytti Jumalasta nimitystä Sat Nam, ’tosi nimi’. Sikhit eivät tee jumalankuvia.

Sikhien mukaan maailma on hyvä, koska se on Jumalan luoma. Sikhit pitävät maailmaa kuitenkin harhana ja välivaiheena, ja vain Jumalalla on ikuinen luonto.

Sikhien mukaan ihmisen olemassaolo on samsaran, jälleensyntymisen kiertokulun ylin aste. Vain tässä ihmisvaiheessa voi katkaista jälleensyntymisen kehän. Elämää säätelevät karman lait: hyvät teot palkitaan ja pahoista teoista tulee rangaistus.

Ihmisten kuuluu antaa Jumalalle kaikkein tärkein, eli rakastava omistautumisensa. Elämä kuuluu kuitenkin elää todellisessa maailmassa. Eristäytyminen yhteiskunnasta ei ole suotavaa uskonnolliselle ihmiselle. Ihanteellisen sikhin tulisi tehdä ahkerasti työtä, jakaa osa tuloistaan köyhille tai muuhun hyväntekeväisyyteen sekä muistaa Jumalaa joka hetki.

Sikheille kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, eivätkä sikhit noudata kastijärjestelmää.

Sikhien viisi pahetta ovat himo, viha, ahneus, maallinen kiintymys ja ylpeys. Viisi hyvettä ovat totuus ja rehellisyys, tyytyväisyys ja kärsivällisyys, myötätunto, nöyryys ja rakkaus.

Uskonnonharjoitus

Kultainen temppeli on sikhien tärkein uskonnollinen rakennus. Sen keskipiste on pyhä kirja Guru Granth Sahib.

Rituaalit eivät ole sikheille tärkeitä. Jo Nānak piti rituaaleja taikauskoisuutena. Nykyisinkään sikhit eivät käytä esimerkiksi amuletteja tai tee pyhiinvaelluksia. He eivät myöskään saa syödä islaminuskon edellyttämää halal- tai juutalaisten košer-lihaa eli uskonnollisesti ”sallittua” lihaa, koska sekin liittyisi tarpeettomaan rituaaliin.

Sikhien juhlapäivät noudattelevat tärkeimmiltä osiltaan hindujen juhlakalenteria. Sikhit ottivat vuonna 1999 käyttöön gregoriaanisen kalenterin ja nimesivät vuoden 1999 omassa ajanlaskussaan vuodeksi 531. Sikhien tärkeimmät juhlat ovat huhtikuinen uuden vuoden juhla vaisakhi, myöhäissyksyn valojuhla diwali, ja tärkeisiin guruihin liittyvät gurpurab-juhlat.

Sikhien tärkeimmässä kirjassa Guru Granth Sahibissa on 31 osaa, joissa on useita hymnejä. Kirja sijoitetaan kunniapaikalle kalliiden koristeiden keskelle, ja päivisiin se otetaan esiin seremonioita varten. Kirjaa kanniskellaan kunnioittavasti häissä, syntymäpäivillä ja muina merkkipäivinä. Akhand Path tarkoittaa Guru Granth Sahibin lukemista alusta loppuun noin 48 tunnin aikana.

Jotkut sikhit lukevat joka aamu ääneen Japjin, Guru Granth Sahibin ensimmäisen kappaleen. Joskus kirja avataan sattumanvaraisesta kohdasta, ja sivun ensimmäinen hymni luetaan.

Sikhien häät meneillään.

Sikhit ovat yksiavioisia. Uskonnollinen avioero on kiellettyä, mutta siviiliero on sallittu. Häät voidaan pitää gurdwarassa tai jossain muualla, kunhan siellä on Guru Granth Sahib, jonka edessä pari vihitään ja jonka lauluja seremoniassa lauletaan.

Lapsen syntymän jälkeen sikhivanhemmat ja lapsen sukulaiset suorittavat nimenantoseremonian. Rukousten jälkeen Guru Granth Sahib avataan sattumanvaraisesta kohdasta, ja avautuneen sivun ensimmäisestä kirjaimesta tulee myös lapsen nimen ensimmäinen kirjain. Khalsa-perinnettä noudattavan perheen lapsi kastetaan murrosiän alussa ja otetaan mukaan uskonyhteisöön. Seremoniaan kuuluu Guru Granth Sahibin lukua sekä sokeriveden nauttimista ja pirskottelua.

Sahaj Path tarkoittaa Guru Granth Sahibin lukemista kymmenen päivän ajan kuolemantapauksen jälkeen. Vainajan kuolemaa ei kuulu surra ääneen, sillä sikhit pitävät kuolemaa normaalina ja välttämättömänä sielunvaelluksen osana. Vainajat polttohaudataan, mikä tapahtuu Intiassa perinteiseen tapaan hautaroviolla.

Sikhit torjuvat hindulaisuuden käytännöt, joissa lesket poltettiin miesvanajiensa mukana ja tyttövauvoja surmataan. He torjuvat myös muslimien moniavioisuuden ja naisten verhoamisen. Sikhien mukaan naiset ovat miehiin nähden tasa-arvoisia tai täydentäviä, ja naisille kuuluvat periaatteessa samat oikeudet kuin miehillekin niin uskonnollisissa rituaaleissa, avioliitossa, koulutuksessa, perimisessä kuin johtajuudessakin.

Sikhimiehet ottavat sukunimekseen Singh, ’leijona’, ja naiset sukunimekseen Kaur, ’prinsessa’ tai ’naarasleijona’.

Sikheiltä on kielletty hiusten leikkaaminen, alkoholi ja tupakka, aviorikos ja rituaalisesti teurastetun eläimen lihan syöminen.

Sikhit kantavat yllään ”viittä K:ta”, joilla on tietty symbolinen merkitys:

• Leikkaamattomat hiukset (kes), jotka muistuttavat alistumisesta Jumalan tahtoon. Sikhimiehet kasvattavat pitkän tukan ja parran, ja peittävät päänsä turbaanilla.
• Puinen kampa (kangha). Se muistuttaa puhtaudesta, ja sitä käytetään pitkien hiusten kampaamiseen.
• Seremoniallinen tikari (kirpan). Se symboloi taistelua totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta sekä muistuttaa sikhiä heikompien suojelusta
• Rautainen tai teräksinen rannerengas (karha). Se muistuttaa hyvien tekojen tekemisestä, kuvastaa yhteyttä Jumalaan, ja on myös toiminut käden suojana taisteluissa.
• Puuvillaiset alushousut (kachha), jotka symboloivat itsekuria.

• 
  Kes (tai kesh) tarkoittaa hiusten ja parran kasvattamista.
• 
  Kangha-kampa.
• 
  Kachha-housut.
• 
  Kirpan-tikari ja karha-rannerengas sikhimiehen yllä.

Kiistanalaiset kysymykset ratkaistaan ensisijaisesti punjabilaisessa Akal Takhtissa, joka on sikhien sosiaalinen ja poliittinen keskus. Sen päätökset sitovat kaikkia sikhejä. Kaikkiaan Takhteja on Punjabissa viisi.

Sikhiläisyys jaetaan useisiin alaryhmiin. Useimmat kuuluvat khalsa-perinteeseen. Jotkut sikhit kuitenkin saattavat ajaa partansa, jättää turbaanin pois sekä torjua khalsaan liittyvän sotaisan puolen. Khalsat kutsuvat näitä sikhejä sahajdhareiksi. Muut sikhiryhmät ovat melko pieniä. Jotkin niistä seuraavat eläviä guruja. Myös khalsan sisällä on jakolinjoja, esimerkiksi uudistusmielisten ja traditionalistien välillä. Punjabissa sikhejä jakaa suhtautuminen itsenäisen Punjabin valtion tavoitteluun poliittisin tai sotilaallisin keinoin.

Levinneisyys

Sikhejä on maailmassa noin 24 miljoonaa, näistä 19 miljoonaa Intiassa. Intiassa suurin osa sikheistä elää Punjabin osavaltiossa. Suuria määriä sikhejä on myös Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa sekä Malesiassa ja Singaporessa. Valtaosa sikheistä on intialaistaustaisia, mutta länsimaisten käännynnäisten määrä on ollut kasvussa. Eniten käännynnäisiä on Yhdysvalloissa.

Vuonna 2004 Manmohan Singhistä tuli Intian ensimmäinen sikhipääministeri. Kanadan Uuden Demokraattisen puolueen johtaja Jagmeet Singh on uskonnoltaan sikhi.

Suomessa on kaksi gurdwaraa. Toinen sijaitsee Helsingin Sörnäisissä ja toinen Vantaalla.

Sikhiläisten lukumäärä

Eniten sikhiläisiä suhteessa maan koko väestöön

1.  Intia 1,9 %
2.  Kanada 1,4 %
3.  Englanti ja  Wales 0,8 %
4.  Malesia 0,5 %
5.  Fidži 0,3 %
6.  Singapore 0,3 %
7.  Yhdysvallat 0,2 %
8.  Uusi-Seelanti 0,2 %
9.  Australia 0,1 %
10.  Italia 0,1 %

Lähteet

• Robinson, Thomas A. & Rodrigues, Hillary P. (toim.): ”Sikhism”, World Religions. Baker Academic, 2022. ISBN 978-1-4934-3829-7 (englanniksi)

Aiheesta muualla

Uskontojen teemasivu

• Sikhs.org. Yleistietoa sikhiläisyydestä. (englanniksi)
• Srigranth.org. Sri Guru Granth Sahib. (englanniksi)
• Sikhnet.com. (englanniksi)
• Gurugranthsahib.com. (englanniksi)
• Sikhiwiki.org. (englanniksi)
• Sikh-history.com (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
• Suomen sikhit (Arkistoitu – Internet Archive).
• Sikhiläisyys (Arkistoitu – Internet Archive). Monexi.
• Nieminen, Tommi & Laitinen, Vesa: Pieni sikhiyhteisö tekee kovasti töitä Suomessa. (tilaajille) (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 27.1.2013.