Vallilan kesäteatteri
Vallilan kesäteatteri eli Vallilan ulkoilmanäyttämö oli kesäteatteri, joka toimi Helsingissä 1920-luvun lopulta vuoteen 1970. Se sijaitsi Vallilan kaupunginosan pohjoispuolisessa metsässä nykyisen Itä-Pasilan alueella.
Vallilan kesäteatteria käytti ensimmäisenä harrastajateatteri Työn Näyttämö parina kesänä 1920-luvun lopulla,[1] ainakin jo vuonna 1927.[2] Vuosina 1931–1964 kesäteatteria käytti Helsingin Työväen Teatteri, jonka päänäyttämö oli Vallilan työväentalolla. Tuona aikana kesäteatterin näyttämö rakennettiin uudelleen kolmesti, vuosina 1931, 1934 ja 1954–1955.[1] Jokainen rakennuksista oli näyttämöaukollinen ”ulos siirretty sisäteatteri”.[1][3] Helsingin kaupungin rahoituksella vuonna 1955 valmistuneen viimeisen näyttämörakennuksen suunnitteli arkkitehti Bjurström. Sen sanottiin olleen Suomen ensimmäinen kaupungin varoilla rakennettu teatteri. Katsomossa oli noin 1 200 istumapaikkaa,[4] joista 700 sadekatoksen alla.[5] Vallilan kesäteatteri auttoi Työväen Teatteria tavoittamaan uusia katsojaryhmiä ja vakiinnuttamaan toimintaansa, mikä edisti sen kehittymistä harrastajateatterista ammattiteatteriksi. Kesäteatterissa esiintyi Suomen tunnetuimpia näyttelijöitä, esimerkiksi jo kesäkaudella 1931 Tauno Brännäs (myöh. Palo).[1]
Helsingin Työväen Teatterin yhdistyttyä osaksi uutta Helsingin kaupunginteatteria jäi Vallilan kesäteatteri kesäksi 1965 tyhjilleen. Vuonna 1966 Kaupunginteatterin säätiö perusti kaupunginvaltuuston aloitteesta Helsingin Kesäteatterin, joka käytti Vallilan ulkoilmanäyttämöä kesinä 1966–1970.[1] Kesäteatterin johtajana toimi Matti Aro.[6] Näyttämörakennus tuhoutui tulipalossa 11. helmikuuta 1971 vastaisena yönä, eikä sitä enää rakennettu uudelleen, koska paikalle suunniteltiin jo uutta kaupunginosaa. Kesäteatteritoiminta siirrettiin Mustikkamaalle.[5][1]
Vallilan kesäteatterin paikalla on nykyään Resiinakujan varrella sijaitseva pieni hiekkakenttä, joka sai vuonna 1983 nimekseen Vanha teatterikenttä kunnianosoituksena maineikkaalle kesäteatterille.[7]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Matti Aro: Kestävä kaarisilta: Sörnäisten Työväennäyttämön – Helsingin Työväenteatterin historiikki vv. 1900 – 65, s. 51–52, 66, 139, 141, 173. Helsingin Työväenteatterin kannatusyhdistys ry, Helsinki 1982.
- ↑ Sanna Kangasniemi: Kielletty! Helsingin Sanomat 17.2.2020. Viitattu 28.3.2021.
- ↑ Pentti Paavolainen: 5.1 Lapualaisvuosista kansanrintamaan — 1930-luvun poliittinen ilmapiiri ja teatterit Suomen teatterihistoria, Teatterikorkeakoulu. Viitattu 28.3.2021.
- ↑ Vallilan kesäteatteri uuden katon alla (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 22.5.1955, s. 16, HS Aikakone. Viitattu 28.3.2021.
- ↑ a b Tuli tuhosi Vallilan näyttämön – Helsingin kesäteatteri siirtynee Mustikkamaalle (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 12.2.1971, s. 20, HS Aikakone. Viitattu 28.3.2021.
- ↑ Kesäinen Helsinki kaipaa liikkuvaa teatteria Helsingin Sanomat 30.7.1969 (julkaistu uudelleen 30.7.2019). Viitattu 28.3.2021.
- ↑ Helsingin kadunnimet 3 (koonnut Jyrki Lehikoinen), s. 177. Helsingin kaupunki, Helsinki 1999. Teoksen verkkoversio