Wikipedia

Viron reformipuolue

virolainen liberaalipuolue

Viron reformipuolue (vir. Eesti Reformierakond) on virolainen markkinaliberaali keskustaoikeistolainen puolue. Reformipuolue oli mukana Viron hallituksissa yhtäjaksoisesti vuosina 1999–2016 ja puolueen vaikutus maan talouteen on ollut suuri muun muassa vähäiseen sääntelyyn perustuvaa yritys- ja talouspolitiikkaa ja veropolitiikkaa luotaessa.

Viron reformipuolue
Eesti Reformierakond

Perustettu 13. marraskuuta 1994
Puheenjohtaja Kaja Kallas
Ideologia
Poliittinen kirjo keskusta-oikeisto[3]
Toimisto Tõnismägi 9,
Tallinna 10119
Jäsenmäärä n. 12 000 (2019)[4]
Riigikogu[5]
37 / 101
Euroopan parlamentti[6]
2 / 7
Kansainväliset jäsenyydet – Euroopan liberaalidemokraattinen puolue
– Renew Europe
– Liberal International
Kotisivu www.reform.ee

Reformipuolue on ollut Liberal Internationalin täysjäsen vuodesta 1996 lähtien oltuaan ensin tarkkailijajäsen vuodesta 1990. Reformipuolue on myös Euroopan liberaalidemokraattisen puolueen (ALDE) täysjäsen.

Historia

muokkaa

Viron reformipuolue perustettiin 13. marraskuuta 1994. Tuolloin uuden puolueen perustamisesta tekivät päätöksensä Viron keskuspankin silloisen pääjohtajan Siim Kallaksen johtama ryhmittymä ja Viron liberaalidemokraattinen puolue ylimääräisessä puoluekokouksessaan.[7] Vuonna 1990 perustettu liberaalidemokraattinen puolue oli ollut jo mukana Viron hallituksessa vuodesta 1992.[8] Kallas valittiin Reformipuolueen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi ja valmistautuminen vuoden 1995 vaaleihin aloitettiin. Viron sisäministeriö rekisteröi puolueen 9. joulukuuta 1994.[9]

Vuoden 1995 vaaleissa vastaperustettu Reformipuolue sai 16,2 prosenttia äänistä ja 19 paikkaa 101-paikkaiseen Riigikoguun. Vuoden 1999 vaaleissa ääniosuus laski noin 15 prosenttiin ja puolueen paikkamäärä väheni 18 paikkaan.[10] Laarin hallituksen kaaduttua vuonna 2002 Reformipuolue ja Keskustapuolue sopivat hallitusyhteistyöstä, mikä nosti Siim Kallaksen Viron pääministeriksi. Kallas oli toiminut kaatuneessa Laarin hallituksessa valtiovarainministerinä.[11] Kallas johti pääministerinä puolueen maaliskuun 2003 vaaleihin, missä sekä Keskustapuolue että Res Publica nousivat 28:lla paikalla suurimmaksi puolueeksi. Vaalien jälkeen Reformipuolue käynnisti keskustelut Res Publican kanssa yhteisen oikeistohallituksen muodostamiseksi.[12] Lopulta hallituksen muodostivat Res Publican ja Reformipuolueen lisäksi Kansanliitto. Pääministeriksi nousi Res Publican Juhan Parts.

Ansipin kausi

muokkaa
 
Andrus Ansip oli Reformipuolueen puheenjohtajana vuosina 2004–2014, Viron pääministeri yhtäjaksoisesti 2005–2014 ja maan EU-komissaari vuodesta 2014

Viro liittyi Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004, jolloin Siim Kallas siirtyi Viron edustajaksi EU-komissioon ja aloitti myöhemmin Viron EU-komissaarina saman vuoden syksyllä. Reformipuolueen johtoon Kallaksen seuraajaksi valittiin marraskuun puoluekokouksessa Andrus Ansip.[9] Partsin hallitus kaatui hallituskriisiin keväällä 2005, jolloin Ansip nousi pääministeriksi ja Viroon muodostettiin Ansipin I hallitus, johon tulivat mukaan Reformipuolueen lisäksi Keskustapuolue ja Kansanliitto.

Vuoden 2007 vaaleissa Reformipuolue voitti vaalit saaden 27,8 % äänistä ja 31 paikkaa Riigikoguun.[13] Ansip jatkoi pääministerinä ja hallitukseen tulivat mukaan konservatiivinen Isänmaan ja Res Publican liitto (IRL) sekä sosiaalidemokraatit. Ansip erotti sosiaalidemokraatit hallituksesta toukokuussa 2009. Sosiaalidemokraatit olivat olleet tyytymättömiä hallituksen budjettileikkauksiin ja työlainsäädännön muutoksiin.[14] Reformipuolue ja Isänmaan ja Res Publican liitto jatkoivat hallituksessa myös vuoden 2011 vaalien jälkeen Andrus Ansipin jatkaessa pääministerinä.

Vuoden 2012 aikana Reformipuolue joutui kohun keskelle, kun puolueen epäiltiin saaneen hämärää rahaa, jonka järjestelijöinä olisivat toimineet oikeusministeri Kristen Michal ja puolueen pääsihteeri Kalev Lillo. Asian toi julki kansanedustaja Silver Meikar heinäkuussa 2012. Meikar kertoi Postimees-lehdessä käyttäneensä tiliään alkuperältään hämärän rahan kierrättämiseen.[15][16] Viron keskusrikospoliisi suoritti rahanpesuepäilyihin liittyen etsinnän puolueen päätoimistolla ja takavarikoi useita tietokoneita[17].

Michal ja Lillo kiistivät rahanpesusyytteet sekä Meikarin väitteet aktiivisesta osallisuudesta rahoituksen hankkimiseen. Rikostutkinta asiasta päättyi syksyllä 2012 syyttäjän ilmoitukseen tutkinnan lopettamisesta riittävien todisteiden puuttuessa.[17] Oikeusministeri Kristen Michal ilmoitti kuitenkin eroavansa lahjusepäilyjen vuoksi joulukuussa 2012. Eroaan hän perusteli puolueen ja hallituksen työkyvyn suojelemisella.[18]

Ansip erosi päämisterin tehtävästä maaliskuussa 2014,[19] jolloin hänen paikkansa puolueen johtajana ja pääministerinä otti Taavi Rõivas. Samalla IRL:n tilalle hallitukseen Reformipuolueen kanssa tulivat sosiaalidemokraatit.[20]

Rõivasin kausi ja ajautuminen oppositioon

muokkaa
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Kallaksen hallitus 1–3 ja Kaja Kallaksen kausi puheenjohtajana.
 
Reformipuolueen nykyinen puheenjohtaja Kaja Kallas.

Reformipuolue keräsi jo kolmatta kertaa puolueista eniten ääniä vuoden 2015 parlamenttivaaleissa. Vaalivoittoa pidettiin tukena puolueen ajamalle 20 prosentin tasaveromallille ja vahvalle puolustuspolitiikalle.[21] Vaalien jälkeen Reformipuolue muodosti hallituksen yhdessä sosiaalidemokraattien ja IRL:n kanssa, mutta hallitus kaatui marraskuussa 2016, minkä jälkeen Reformipuolue ajautui oppositioon. Tämän jälkeen Taavi Rõivas ilmoitti eroavansa puheenjohtajan tehtävistä ja tammikuussa 2017 pidetyssä puoluekokouksessa Reformipuolueen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Hanno Pevkur.[22]

Pevkurin aika Reformipuolueen johdossa jäi lyhyeen hänen ilmoitettua joulukuussa 2017 luopuvansa puheenjohtajan tehtävästä. Taustalla oli puoluetta rasittaneet sisäiset ristiriidat edeltäneitä kuukausina. Pevkur kertoi tukevansa puolueen europarlamentaarikkoa ja varapuheenjohtajaa Kaja Kallasta puheenjohtajaksi, ja myöhemmin Kallas tiedotti itse virallisesti asettuvansa ehdolle Reformipuolueen puheenjohtajaksi.[23] Lopulta Kallakselle ei asettunut vastaehdokkaita ja huhtikuussa 2018 järjestetyssä puoluekokouksessa hänet valittiin puolueen johtoon. Kallas on Reformipuolueen ensimmäinen naispuolinen puheenjohtaja.[24]

Puolue

muokkaa

Reformipuolueen kannattajia ovat erityisesti hyvin koulutetut, kaupunkilaiset ja nuoret. Puolueella on kannattajia kaikista väestöryhmistä. Puolue on tällä hetkellä ylivoimaisesti Viron suosituin, syyskuussa 2019 tehdyssä mittauksessa kannatus oli 33 %. Puolueen ajatusmaailma on liberaalia ja suvaitsevaa.[25]

Reformipuolue on Euroopan liberaalidemokraattisen puolueen (ALDE):n täysjäsen. Reformipuolueen Europarlamentaarikkoja ovat vuoden 2019 vaalien jälkeen Andrus Ansip sekä Urmas Paet. Reformipuoluetta johtaa puoluevaltuusto ja puoluehallitus. Puolueen puheenjohtajana on toiminut vuodesta 2018 Kaja Kallas.

Puolueella on noin 12 000 jäsentä.

Puolueen nuorisojärjestö on Reformipuolueen nuoret. Nuorisojärjestöllä on 4 500 jäsentä ja ikähaarukka nuorisojärjestössä on 15–35 vuoden välillä. Nuorisosiiven puheenjohtajana toimii Katarina Elisabeth Saage.[26]

Vaalimenestys

muokkaa

Riigikogun vaalit

muokkaa
Vuosi Edustajia Kannatus
1995
19 / 101
   87 531   16,2 %
1999
18 / 101
   77 088   14,9 %
2003
19 / 101
   87 551   17,7 %
2007
31 / 101
   153 044   27,8 %
2011
33 / 101
   164 255   28,6 %
2015
30 / 101
   158 885   27,7 %
2019
34 / 101
   162 363   28,9 %
2023
37 / 101
   190 646   31,2 %
Lähteet: [10][27][28]

Europarlamenttivaalit

muokkaa
Vuosi Edustajia Kannatus
2004
1 / 6
   28 377   12,2 %
2009
1 / 6
   60 877   15,3 %
2014
2 / 6
   79 849   24,3 %
2019
2 / 6
   87 160   26,3 %
Lähteet: [29][30]

Puheenjohtajat

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Estonia Parties and Elections in Europe. 2015. Viitattu 5.5.2015. (englanniksi)
  2. ↑ Mälksoo, Lauri & Schneider, Thomas: Estonia’s view to the west (PDF) kas.de. 3/2015. Konrad-Adenauer-Stiftung e.V.. Viitattu 7.5.2015. (englanniksi)
  3. ↑ Mardiste, David: Estonia's ruling, pro-NATO centre-right claims election win 1.3.2015. Reuters. Arkistoitu 5.3.2015. Viitattu 7.5.2015. (englanniksi)
  4. ↑ Political parties: List of Members, Eesti Reformierakond 19.5.2019. Centre of Registers and Information Systems. Arkistoitu 5.7.2020. Viitattu 19.5.2019. (englanniksi)
  5. ↑ Members of the Riigikogu Riigikogu. Viitattu 28.10.2023. (englanniksi)
  6. ↑ MEPs: Estonia europarl.europa.eu. Euroopan parlamentti. Viitattu 28.7.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Lang: The Best and Worst of the Reform Party news.err.ee. 14.11.2014. ERR. Viitattu 14.11.2014. (englanniksi)
  8. ↑ Terry, Chris: Reform Party (RE) demsoc.org. 27.2.2014. The Democratic Society. Arkistoitu 17.8.2016. Viitattu 13.1.2016. (englanniksi)
  9. ↑ a b History reform.ee. Reformipuolue. Viitattu 25.12.2017. (englanniksi)
  10. ↑ a b Past Elections: Riigikogu Elections vvk.ee. Vabariigi Valimiskomisjon. Viitattu 24.3.2015. (englanniksi)
  11. ↑ Viron parlamentti hyväksyi Kallaksen yle.fi. 22.1.2002. Yle Uutiset. Viitattu 24.12.2017.
  12. ↑ Viron reformipuolue neu­vot­te­lui­hin res publican kanssa Kaleva. 5.3.2003. Viitattu 24.12.2017.
  13. ↑ Reformipuolue voittoon Virossa yle.fi. 4.3.2007. Yle Uutiset. Viitattu 30.7.2009.[vanhentunut linkki]
  14. ↑ Sosiaalidemokraatit erotettiin Viron hallituksesta Ilta-Sanomat. 21.5.2009. Arkistoitu 28.11.2011. Viitattu 5.1.2011.
  15. ↑ Anniina Wallius, Viron oikeusministeriä uhkaa syyte rahanpesusta, Yle.fi Uutiset viitattu 31.7.2012
  16. ↑ Kaja Kunnas, Oikeusministeriä epäillään rikoksesta, Helsingin Sanomat 31.7.2012 sivu A 10
  17. ↑ a b ‘Silvergate’: The Reform Party’s 2012 financing scandal news.err.ee. 19.12.2016. ERR News. Viitattu 29.7.2017. (englanniksi)
  18. ↑ Mehtonen, Jenni: Viron oikeusministeri eroaa lahjusepäilyjen vuoksi 6.12.2012. Yle Uutiset. Viitattu 7.12.2012.
  19. ↑ Kiviranta, Varpu: Viron pääministeri aikoo erota yle.fi. 23.2.2014. Yle Uutiset. Viitattu 14.11.2014.
  20. ↑ Estonia swears in youngest EU Prime Minister EurActiv.com. 27.3.2014. Viitattu 14.11.2014. (englanniksi)
  21. ↑ Kunnas, Kaja: Pääministerin reformipuolue voitti Viron vaalit hs.fi. 3.3.2015. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 2.3.2015. Viitattu 3.3.2015.
  22. ↑ Cavegn, Dario: Hanno Pevkur elected new Reform Party chairman news.err.ee. 8.1.2017. ERR News. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
  23. ↑ Vahtla, Aili: Kaja Kallas to run for Reform Party chair news.err.ee. 15.12.2017. ERR News. Viitattu 23.12.2017. (englanniksi)
  24. ↑ Kaja Kallas elected Reform Party's first-ever chairwoman news.err.ee. 14.4.2018. ERR News. Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)
  25. ↑ Reformierakond | Parem tulevik! Reformierakond | Parem tulevik!. Viitattu 6.12.2019. (eesti)
  26. ↑ Reformierakonna noortekogu reforminoored.ee. Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  27. ↑ Riigikogu elections 2019: Voting and election result rk.2019.valimised.ee. 8.3.2019. Vabariigi Valimiskomisjon. Viitattu 8.3.2019. (englanniksi)
  28. ↑ Riigikogu valimised 2023 rk2023.valimised.ee. 28.10.2023. Vabariigi Valimiskomisjon. Viitattu 28.10.2023. (viroksi)
  29. ↑ Past Elections: European Parliament Elections vvk.ee. Vabariigi Valimiskomisjon. Viitattu 24.3.2015. (englanniksi)
  30. ↑ Voting and Election Result: EP 2019 ep2019.valimised.ee. Vabariigi Valimiskomisjon. Viitattu 31.5.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Viron_reformipuolue&oldid=22687487”