Ero sivun ”Nekala” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Botti poisti ylimääräisen *. |
p →Kaupunki laajenee: muokattu linkkejä |
||
| Rivi 62: | Rivi 62: | ||
Vuonna 1932 Nekalaan perustettiin [[siirtolapuutarha]].<ref name="mansetori">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.uta.fi/koskivoimaa/arki/1918-40/nekala.htm | Nimeke =Nekalan siirtolapuutarha – Osa modernia kaupunkisuunnittelua | Tekijä =Miinu Mäkelä | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | |
Vuonna 1932 Nekalaan perustettiin [[siirtolapuutarha]].<ref name="mansetori">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.uta.fi/koskivoimaa/arki/1918-40/nekala.htm | Nimeke =Nekalan siirtolapuutarha – Osa modernia kaupunkisuunnittelua | Tekijä =Miinu Mäkelä | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | |
||
Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Koskesta Voimaa –verkkojulkaisu | Viitattu =1. kesäkuuta 2008 | Kieli = }}</ref> 1920-luvun lopussa tila alkoi loppua [[ |
Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Koskesta Voimaa –verkkojulkaisu | Viitattu =1. kesäkuuta 2008 | Kieli = }}</ref> 1920-luvun lopussa tila alkoi loppua [[Niihaman ryhmäpuutarha|Hatanpään]] ja [[Litukan siirtolapuutarha|Litukan]] siirtolapuutarhoissa. [[Tampereen kaupunki]] päätti vastata siirtolapuutarhatonttien kysyntään perustamalla uuden siirtolapuutarha-alueen Nekalaan, aivan [[Messukylä]]n rajan tuntumaan, sen sijaan, että olisi laajentanut jo olemassa olevia. Paikaksi valittiin Nekala muun muassa siksi ettei siirtolapuutarhan kasvu haittaisi kaupungin kasvua.<ref name="kv">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.mansetori.fi/viinikkalanhistoriaa/artikkel/siirtola.htm | Nimeke = Nekalan siirtolapuutarha toiseksi suurin Suomessa | Tekijä = Helsky, Tuuli | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Mansetori | Viitattu = 1.6.2008}}</ref> Nekalan siirtolapuutarha on [[Suomi|Suomen]] toiseksi suurin ja käsittää reilut 300 mökkiä ja 16,4 [[hehtaari]]n kokoisen alueen.<ref name="mansetori"/> |
||
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen, vuonna 1946, Nekalan alueen itäosaan entisen Hatanpään kartanon pelloille siirtolapuutarhan viereen rakennettiin kymmenen yksinkertaisen [[rivitalo]]n, niin sanottu pikatalon ryhmä. Pikatalojen tarkoituksena oli helpottaa Tampereen silloista vakavaa asuntopulaa. Kussakin talossa oli kuusi pinta-alaltaan 25 neliömetrin asuntoa, joista jokaisessa oli huone ja keittokomero. Kustannussäästöjen vuoksi asuntoihin ei asennettu vesijohtoja, vaan asukkaat hakivat käyttövetensä yhteisestä vesipisteestä. Nämä talot purettiin loppuvuonna 2009. Pirkanmaan maakuntamuseo vastusti talojen purkamista.<ref> ''Tampereen viimeinen pikataloryhmä jää historiaan'', Aamulehti 20.9. 2009.</ref> |
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen, vuonna 1946, Nekalan alueen itäosaan entisen Hatanpään kartanon pelloille siirtolapuutarhan viereen rakennettiin kymmenen yksinkertaisen [[rivitalo]]n, niin sanottu pikatalon ryhmä. Pikatalojen tarkoituksena oli helpottaa Tampereen silloista vakavaa asuntopulaa. Kussakin talossa oli kuusi pinta-alaltaan 25 neliömetrin asuntoa, joista jokaisessa oli huone ja keittokomero. Kustannussäästöjen vuoksi asuntoihin ei asennettu vesijohtoja, vaan asukkaat hakivat käyttövetensä yhteisestä vesipisteestä. Nämä talot purettiin loppuvuonna 2009. Pirkanmaan maakuntamuseo vastusti talojen purkamista.<ref> ''Tampereen viimeinen pikataloryhmä jää historiaan'', Aamulehti 20.9. 2009.</ref> |
||
Versio 1. elokuuta 2018 kello 18.54
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Lähteitä on mainittu, mutta niihin voisi viitatata tekstissä useammin. |
| Nekala | |
|---|---|
 Nekalan alueen Vihiojan ja Jokipohjan kaupunginosia halkova Kuoppamäentie. |
|
| Kaupunki | Tampere |
| Suuralue | Keskinen suuralue |
| Suunnittelualue | Iides |
| Koordinaatit | |
| Kaupunginosa nro | 24 |
| Väkiluku | 1 093 (2007) |
| Lähialueet | Viinikka, Taatala, Koivistonkylä, Veisu, Hatanpää, Muotiala |
Nekala on Tampereen kaupunginosa ja alue, joka muodostuu Nekalan, Vihiojan ja Jokipohjan kaupunginosista. Virallisesti Nekala, Vihioja ja Jokipohja ovat Tampereen XXIV, XXV ja XXVI kaupunginosat. Etelässä Nekalan alue rajoittuu Vihiojan puroon, lännessä Lempääläntiehen, pohjoisessa Pahalammen puistoon, Viinikan bulevardinomaiseen puistoon ja lopulta Iidesjärveen sekä idässä Muotialantiehen. Nekalaa ympäröivät pohjoispuolelta Viinikan kaupunginosa, eteläpuolelta Taatala, Koivistonkylä ja Veisu, länsipuolelta rautatie ja Hatanpää sekä itäpuolelta Muotialan lähiö. Vihioja – yläjuoksullaan nimeltään Houkanoja – saa alkunsa Houkanjärvestä Kangasalan puolelta ja laskee Pyhäjärven Vihilahteen.[1]
Nekalan pääkadut ovat länsi-itä-suuntainen Kuokkamaantie, joka yhtyy itäpäässään Viinikan liikenneympyrästä kaakkoon kulkevaan Nekalantiehen, sekä pohjois-etelä-suuntainen Jokipohjantie.[2]
Nekalan kaupunginosan asukasluku vuoden 2007 lopussa oli 1 093 henkeä ja keski-ikä 40,5 vuotta.[3] Nekalan alueen väkiluku oli noin 3 000 asukasta.
Historia
- Pääartikkeli: Nekalan historia
Nekala maaseutuna
Ensimmäiset säilyneet tiedot Nekalan alueen asukkaista ovat 1500-luvulla. Iidesjärven rantamilla oli Per Nekan isännöimä Nekalan talo, jonka mukaan tuleva kaupunginosakin sai nimensä. [4]
Nekalan päärakennus sijaitsi Iidesjärven rannassa nykyisellä kaupungin varastoalueella. Vielä 1980-luvulla se oli pystyssä rapistuneena muistomerkkinä mahtavasta kartanoiden ajasta. Nekalasta Hatanpään kartanoon johtava tie kulki suunnilleen nykyisen Nekalantien paikalla.
Talousrakennukset – 30 lehmän navetta, talli kymmenelle hevoselle, riihi sekä muut tarpeelliset pikkurakennukset – sijaitsivat talosta länteen ja itäpuolella oli puutarha ja vainioita. Iidesjärven rannassa oli jykevistä hirsistä tehty laituri. Järven rannat olivat korkean ja monta metriä leveän kaislan vallassa. Pohja oli upottava, mutta silti uimaranta oli muonamiesten lasten vilkkaassa käytössä.
Nekalasta johti toinenkin tie kohti nykyistä Muotialantietä. Sen varrella olivat muonamiesten asunnot: Koivula, Uotila, Vinni (Finni), Heikkilä ja toinen Uotila sekä riihi konehuoneineen.
Uotilan päärakennus on edelleen pystyssä ja palvelee nykyisin Nekalan siirtolapuutarhan yhteistilana, mutta toinen asuinrakennus on purettu sen jälkeen kun kaupunki osti Hatanpään maat. Uotilan torpalta Vihiojaan päin oli kuuluisa Rautalähde.
Uotilan ja Finnin talojen kohdalta lähti toinen tienhaara, jota sanottiin Tohkantieksi. Tie kulki samaa reittiä kuin nykyinen Muotialantie, joka tosin loppuu nyt Jokipohjantiehen. Aiemmin tie jatkui aina vanhalle Lempäälän tielle saakka. Sen varrella tai lähituntumassa olivat Saviniemen, Jokipohjan ja Tohkan torpat.
Saviniemi oli Muotialantien pohjoispuolella pienen mäen päällä. Sen pihalla oli muutamia puita ja suosilmäinen lammikko, josta vesi kulki pientä ojaa myöten Vihiojaan.
Vanhasta Tohkantiestä Vihiojaan päin, nykyisen Jokipohjantien paikalla oli Severi Jokipohjan talo. Samannimisiä torppia oli lähiympäristössä ollut kaksi muutakin, joten nykyisen tien nimellä on vankat perinteensä. Torpat olivat saaneet nimensä siitä, että kaikkien kolmen talon välissä oli notko, jossa on joskus ollut oja, jota pitkin vesi on kulkenut soilta Nirvan kallion ympäri Vihiojaan. Notko oli siis joen pohjaa, mistä nimi Jokipohja. Sekä Jokipohjan että Saviniemen torpat on hävitetty joskus vuosisadan vaihteessa.
Kuoppamäentien nimi viittaa alueella sijainneeseen Kuoppamäkeen, jossa oli Hatanpään kartanon muonamiesten perunakuoppia. Kuoppamäki mainittiin vuodelta 1795 olevassa isonjaon pöytäkirjassa Nekalan tilan peltona. Viljelysnimiin pohjautuvat myös Kuokkamaantie (Kuokkamaa), Mäntyhaantie (Mäntyhaka) ja Paksunmullantie (Paksunmullanniitty). [5]
Rautalähde oli Uotilan torpalta Vihiojaan päin sijainnut lähde. Siinä oli kirkas ja kylmä vesi ja sen pohja oli punertavan ruskeaa santaa, aivan kuin ruostetta.[6]
Kaupunki laajenee
Nykyinen Nekala-Viinikan alue oli pitkään Hatanpään kartanon viljapeltoa, kunnes Tampereen kaupunki osti kartanon vuonna 1913 Idmanin kavallusjutun seurauksena ja palstoitti maat työväestön omakotitaloalueeksi. Nekalassa pidettiin kesäkuussa 1922 Suomen XII yleinen maatalousnäyttely ja teollisuusnäyttely.[7] 1950-luvulle asti Nekalaan rakennettiin runsaasti myös pienkerrostaloja. Nekalan teollisuusaluetta (Vihiojan kaupunginosa) alettiin rakentaa 1940-luvulla.[4]
Vuonna 1932 Nekalaan perustettiin siirtolapuutarha.[8] 1920-luvun lopussa tila alkoi loppua Hatanpään ja Litukan siirtolapuutarhoissa. Tampereen kaupunki päätti vastata siirtolapuutarhatonttien kysyntään perustamalla uuden siirtolapuutarha-alueen Nekalaan, aivan Messukylän rajan tuntumaan, sen sijaan, että olisi laajentanut jo olemassa olevia. Paikaksi valittiin Nekala muun muassa siksi ettei siirtolapuutarhan kasvu haittaisi kaupungin kasvua.[9] Nekalan siirtolapuutarha on Suomen toiseksi suurin ja käsittää reilut 300 mökkiä ja 16,4 hehtaarin kokoisen alueen.[8]
Toisen maailmansodan jälkeen, vuonna 1946, Nekalan alueen itäosaan entisen Hatanpään kartanon pelloille siirtolapuutarhan viereen rakennettiin kymmenen yksinkertaisen rivitalon, niin sanottu pikatalon ryhmä. Pikatalojen tarkoituksena oli helpottaa Tampereen silloista vakavaa asuntopulaa. Kussakin talossa oli kuusi pinta-alaltaan 25 neliömetrin asuntoa, joista jokaisessa oli huone ja keittokomero. Kustannussäästöjen vuoksi asuntoihin ei asennettu vesijohtoja, vaan asukkaat hakivat käyttövetensä yhteisestä vesipisteestä. Nämä talot purettiin loppuvuonna 2009. Pirkanmaan maakuntamuseo vastusti talojen purkamista.[10]
Nekalan koulussa toimi 1940- ja 1950-luvuilla opettaja Antti Jussilan perustama ja johtama Nekalan tyttökuoro. Kuoron tunnetuin ohjelmanumero oli vielä nykyisinkin radiossa kuultava Oskar Merikannon Kesäillan valssi, jonka Jussila sanoitti ja sovitti. Tyttökuoroa säestäneessä Nekalan poikaorkesterissa soitti muun muassa myöhemmin säveltäjänä ja muusikkona tunnetuksi tullut Rauno Lehtinen. Kuoro ja orkesteri tekivät kaksi esiintymismatkaa Ruotsiin vuosina 1947 ja 1949 sekä vuonna 1950 äänilevyn, jolla olivat Kesäillan valssi ja Kesäpäivä Kangasalla.[11]
Liikenne
Nekalaan kulkee Tampereen keskustasta kolme bussilinjaa: 10, 12 ja 31. Nekalan länsirajalla kulkee Tampere–Helsinki-moottoritie. Nekalassa on myös Pirkanmaan suurin ratapiha.
Talous
Nekalaan on kasvanut rakennus- ja sisustusalan yritysten markkinapaikka. Nekalassa on myös useita ravintoloita ja pizzerioita. Esimerkiksi ravintola Wanha tappi Jokipohjankadulla entisessä pankkikonttorissa on tullut tunnetuksi oman grillikeittiön tuhdeista hampurilaisista joten se on menestynyt hyvin kaupunkilehti Tamperelaisen lähiökapakkakilpailussa.[12] Nekalassa sijaitsee myös suosittu Kahvila Mari.
Nekalan teollisuusalueella sijaisee muun muassa kaksi suurta elintarvikkeiden tukkuliikettä, sähkötarvikkeiden tukkuliike, kuntosaleja, useita rengasliikkeitä sekä lukuisia pienempiä yrityksiä.
Puistot
Nekalassa on runsas määrä erilaisia puistoja ja puistikoita. Alla listaus.
- Lampipuisto (joskus myös Lentokonepuisto) on puisto Nekalantien, Viinikanpuiston, Lounaantien ja Ahotien välissä. Puistossa sijaitsee lampi, jonka yli menee puusilta. Puistossa on myös lasten leikkipaikka.
- Riihipuisto on puisto Riihitien varrella. Puistossa on lasten leikkivälineitä ja sorakenttä.
- Mäntyhaanpuistikko on pieni puistoalue Mäntyhaantien ja Jokipohjantien risteyksessä.
- Kuokkamaanpuistikko on pieni puistoalue Kuokkamaantien ja Jokipohjantien risteyksessä.
- Poppelipuisto on pieni puistoalue Nekalan koulun vieressä, Erätien ja Kuokkamaantien risteyksen tuntumassa. Puistossa on muun muassa koivukuja.
- Vihiojanpuisto sijaitsee eteläisessä Nekalassa, Vihiojan varrella. Vihiojanpuisto on suosittu frisbee-puisto. Puistossa on yleensä talvisin pulkkamäki.
- Kuokkamaankaista (eli Kuokkamaan puistokaista) on puistokaistale Kuokkamaantien eteläpuolella, välillä Lempääläntie - Ahlmaninitie.
- Kaakonpuisto levittäytyy Kaakontien molemmille puolille, Viinikanpuiston risteyksessä.
- Isoportinpuisto sijaitsee Isoportintien ja Lylytien risteyksessä. Puistossa on muun muassa lasten leikkivälineitä.
Paikkoja ja alueita
- Atomikylä, joka sijaitsi Nekalantien varressa Nekalan lampipuiston kohdalla purettiin vuonna 2013. Atomikylä-nimen parakkikylä sai siitä, että rakennukset tuotiin Loviisan ydinvoimalatyömaan rakennustyömaalta. Ne olivat Nekalantien varressa Iidesjärven etelärannalla noin 25 vuotta[13].
- Prunni on Seppäläntien ja Koskuentien välissä oleva pieni kosteikkoalue. Alueen keskellä sijaitsee pieni, umpeenkasvanut lampi. Prunnin ympäri kulkee pieni kävelypolku ja alueella kasvaa koivuja.
- Koskuenkolu Koskuenpolun ja Rehunkujan välinen luontoalue. Saanut nimensä paikalla sijainneesta Koskuen tilasta, jonka rakennukset sijaitsivat Vihiojan eteläpuolella ja maat osin myös pohjoispuolella. Vihiojassa on tällä kohdalla putous, jotka kutsutaan Koskueksi ja sen läheistä kivikkomaata Koskuen koluksi. Alue myötäilee Vihiojaa ja sijaitsee Nekalan siirtolapuutarhan vanhan puolen etelä-puolella. Koskuenkolulla kulkee kävelytiet.
- Miljoonakylä Muotialantien ja Vihiojantien välinen asuinalue. Nimi tulee siitä, että alueen talojen rakentaminen maksoi paljon enemmän, kuin aluksi arveltiin.
- Ruotsalaiskylä Kuokkamaantien ja Kuoppamäentien välinen asuinalue.
- Asevelikylä Kuoppamäentien ja Muotialantien välinen asuinalue. Alueella on pääasiassa rintamamiestontteja ja siellä oli alkujaan 13 arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemaa kaksoishuvilaa, joissa oli keittiön ja kahden huoneen perheasuntoja. Talot rakennutti Suomen Aseveljien Liiton Tampereen piiri ja niissä asui muun muassa yhdeksän sotaleskeä perheineen. Asevelikylä vihittiin käyttöön 5. syyskuuta 1943 ja presidentti Risto Ryti kunnioitti juhlaa läsnäolollaan. Asevelikylän halki kulkevan Asevelitien alkuperäinen nimi vuoteen 1941 saakka oli Piilintie.[14]
- Jokipohja alue Nekalassa. Alueen sijoittuu Jokipohjantien läheisyyteen. Hatanpään kartanoon kuulunut Jokipohjan torppa mainittiin ensimmäisen kerran vuodelta 1837 olevassa asiakirjassa. [15]
- Iidesranta: Iidesjärven ranta-alue.
- Tampereen yliopiston normaalikoulu, Nekalan koulutalo, jossa ovat peruskoulun 1.–6. luokat. Koulu on aloittanut toimintansa vuonna 1931.
- Vihioja virtaa Nekalan eteläpuolella Kaukajärven suunnalta Pyhäjärveen. Vihioja saa alkunsa Isolammista ja Houkanjärvestä.
- Tampereen normaalikoulu eli Norssi sijaitsee Kuokkamaantien varrella. Norssi on Tampereen alueen ainoa UNESCO-koulu.
- Hevoshaka on Nekalantien varrella oleva niitty. Niityn keskellä on pieni lampi.
- Mustametsä on pieni metsäkaistale Kuokkamaantien ja Mäntyhaantien välissä.
Entisiä paikkoja
- Pahaoja virtasi vielä 1900-luvun alkupuolella Pahalammista Iidesjärveen.
- Nekalan talo oli vielä 1980-luvulla vanhalla paikallaan Iidesjärven tuntumassa, nykyisella kaupungin varastoalueella.
Nekala kuvattuna populaarikulttuurissa
- Nekalassa asuva rap-artisti Hannibal julkaisi vuonna 2009 ensimmäisen sooloalbuminsa Streets of Nekala, joka kuvaa aluetta ”ghettomaiseksi”.
- 1990-luvun puolivälin Yle TV2:n komediasarja Kyllä isä osaa sijoittuu Nekalaan.
- Viihdesarja Putouksen sketsihahmo Sanna-Raipe Helminen asuu Nekalassa.
Kuvia
Lähteet
- Järvinen, Pertti: Viinikan ja Nekalan historiaa. Viinikan-Nekalan Omakotiyhdistys ry:n tiedotuslehti, 1988, nro 4. Tampere: Viinikan-Nekalan Omakotiyhdistys ry.
- Louhivaara, Maija: Tampereen kadunnimet. (Tampereen museoiden julkaisuja 51) Tampere. Määritä julkaisija! ISBN 951-609-105-9
- Tampereen kaupungin tilastollinen vuosikirja 2003
- Maasilta, Mari: Viinikka - Nekala : pula-aikaa ja puutaloja. Tampereen kaupunginosat -julkaisusarja 8. Tampere: Viinikka-Nekalan omakotiyhdistys & Tampereen kaupunki, 1997. ISSN 1236-4347
Viitteet
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. |
- ↑ Louhivaara 1999, s. 112 & 117.
- ↑ Louhivaara 1999, s. 114–116.
- ↑ Tilastotietoja Tampereen osa-alueilta (PDF) Tampereen kaupunki. Viitattu 1.6.2008.
- ↑ a b P. Järvinen
- ↑ Louhivaara 1999, s. 114–115.
- ↑ Maasilta, Mari: Pula-aikaa ja puutaloja
- ↑ Iidesjärven osayleiskaava-alueen kulttuuriympäristöselvitys 2010, luku 1.4 XXV kaupunginosa
- ↑ a b Miinu Mäkelä: Nekalan siirtolapuutarha – Osa modernia kaupunkisuunnittelua Koskesta Voimaa –verkkojulkaisu. Viitattu 1. kesäkuuta 2008.
- ↑ Helsky, Tuuli: Nekalan siirtolapuutarha toiseksi suurin Suomessa Mansetori. Viitattu 1.6.2008.
- ↑ Tampereen viimeinen pikataloryhmä jää historiaan, Aamulehti 20.9. 2009.
- ↑ Antti Jussila: Nekalan nokkelat nuottiniekat, kirjassa Koulun kello soi (toim. Irja Tuominen), s. 267–272. Jyväskylä: Gummerus, 1980. ISBN 951-20-2031-9.
- ↑ http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/224028-uudistunut-wanha-tappi-panostaa-itse-tehtyyn
- ↑ http://moro.aamulehti.fi/2013/05/30/nekalan-legendaarinen-atomikyla-hajotetaan-atomeiksi-katso-kuvagalleria/
- ↑ Louhivaara 1999, s. 117.
- ↑ Louhivaara 1999, s. 117.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nekala Wikimedia Commonsissa
