Siirtolapuutarha

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saksalaista siirtolapuutarha-aluetta

Siirtolapuutarha on puutarhaviljelykseen varattu alue, joka on jaettu keskimäärin 250–500 neliömetrin suuruisiin palstoihin. Palstalla sijaitsee pieni mökki.[1] Palstoja yhdellä siirtolapuutarha-alueella on muutamista kymmenistä muutamiin satoihin. Maan omistaja on yleensä kaupunki, joka vuokraa sen siirtolapuutarhayhdistykselle (tai joissakin tapauksissa suoraan viljelijälle) pitkäaikaisella sopimuksella. Siirtolapuutarhapalstalle saa rakentaa pienehkön mökin ja istuttaa sekä koriste- että hyötykasveja. Palstan antimet tulee kuluttaa itse eikä myydä. Palstaa tai mökkiä ei saa vuokrata eteenpäin. Se poikkeaa kaupunkien vuokraamista kasvimaapalstoista siinä, että tontit ovat isompia ja toiminta pysyvämpää – monilla perheillä on ollut sama siirtolapuutarhapalsta vuosikymmenien ajan.

Suomessa siirtolapuutarhoja syntyi alkuaan puhtaasti viljelyä varten aikana jolloin ruuasta oli pulaa. Alusta saakka viljelijät muodostivat kiinteähköjä yhteisöjä, jotka sekä huolehtivat yhteisistä töistä että järjestivät tansseja tai muita huveja. Vuosikymmenten myötä toiminta painottui enemmän virkistyskäyttöön. Yhteisönä siirtolapuutarhat ovat jonkinlaisia "maalaiskyliä kaupungin kupeessa", ihmiset tuntevat toisensa ja aikaa vietetään paljon yhdessä. Alueilla on yleensä myös yhteisiä tiloja, kuten sauna tai juhlatilaa.

Siirtolapuutarhoja on lähes 60 ympäri Suomea ja viljelijöitä näissä yhteensä noin 6 000. Uusia alueita perustetaan edelleen.[2]

Ryhmäpuutarha

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryhmäpuutarha on toinen siirtolapuutarhasta käytetty nimike. Aikoinaan siirtolapuutarhan ja ryhmäpuutarhan ero oli se, että siirtolapuutarha sijaitsi kunnan vuokraamalla maalla, kun taas ryhmäpuutarhan maan vuokranantaja oli joku muu (yksityinen taho tai yhteisö). Enää tuota eroa ei ole – siirtolapuutarha ja ryhmäpuutarha ovat synonyymeja.[2]

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäinen mökki Niihaman siirtolapuutarhamuseossa Tampereella on peräisin 1920-luvulta.

Siirtolapuutarhojen juuret ovat 1700-luvun lopun Englannissa, jossa kehittyi ajatus köyhille tarkoitetuista puutarha- ja viljelypalstoista. Laki köyhien puutarhoista säädettiin Englannissa vuonna 1819. Idea siirtyi Manner-Eurooppaan, ja sekä Tanskaan että Saksaan perustettiin köyhien puutarhoja 1800-luvun alkupuolella. Puutarhoissa perheet viljelivät leivän jatketta ruokapöytään ja viettivät yhteistä aikaa raittiissa ilmassa.

Siirtolapuutarhaliikkeen isänä pidetään saksalaista Gottlieb Moritz Schreberiä (1806-61). Hän oli äärimmäisen kiinnostunut nuorten kasvatuksesta ja kansanterveydestä sekä niiden riippuvuuksista. Ensimmäinen varsinainen siirtolapuutarha perustettiin Schreberin kuoleman jälkeen, vuonna 1869 Leipzigiin. Tuo siirtolapuutarha muotoutui kuitenkin Schreberin kasvatusfilosofian pohjalta – pääpaino oli virkistyksessä ja ulkoilmaelämässä, ei niinkään puutarhaviljelyssä. Punainen Risti perusti ensimmäiset viljelypainotteiset siirtolapuutarhat Berliiniin ja Lyypekkiin 1900-luvun ensimmäisinä vuosina.[2]

Suomessa toimintaa esiteltiin vuonna 1902. Porvooseen perustettiin siirtolapuutarhayhdistys vuonna 1915, mutta ensimmäinen maailmansota pysäytti hankkeen. Vuonna 1916 Tampereelle perustettiin Hatanpään siirtolapuutarha, nykyinen Niihaman ryhmäpuutarha. Se on Suomen vanhin edelleen toimiva siirtolapuutarhayhteisö, joka kuitenkin siirrettiin Hatanpäältä Niihamaan vuonna 1977. Helsingin Ruskeasuon (1918) siirtolapuutarha on maan vanhin alkuperäispaikallaan oleva siirtolapuutarha.[3]

Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry. perustettiin vuonna 1930[4] ja vuonna 1935 liitto aloitti Siirtolapuutarha-lehden julkaisemisen. Tunnettu alkuvuosien aktiivihenkilö oli opettaja E. J. Reinilä. Hän oli mukana perustamassa nykyistä Niihaman ryhmäpuutarhaa ja toimi sen puheenjohtajana alkuvuosikymmenet. Reinilä toimi myös Siirtolapuutarhaliiton puheenjohtajana koko 1930-luvun, ja oli muun muassa aktiivisesti mukana perustamassa Siirtolapuutarha-lehteä.

Tunnettuja siirtolapuutarha-alueita Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vallilan siirtolapuutarha Helsingissä.
Nekalan siirtolapuutarha Tampereella.

Espoossa

Heinolassa

  • Heinolan siirtolapuutarha, Vasikkasaari

Helsingissä

Huittisissa

  • Lauttakylän siirtolapuutarha

Hyvinkäällä

Hämeenlinnassa

  • Kantolanniemen siirtolapuutarha

Järvenpäässä

  • Haarajoen siirtolapuutarha

Jyväskylässä

Joensuussa

  • Utran siirtolapuutarha
  • Linnunlahden siirtolapuutarha

Kangasniemellä

  • Kangasniemen siirtolapuutarha [6]

Kokkolassa

  • Tullimäen siirtolapuutarha (85 palstaa)
  • Ykspihlajan siirtolapuutarha

Kotkassa

Kouvolassa

Kuopiossa

Lahdessa

  • Kotiniemen siirtolapuutarha

Lappeenrannassa

  • Skinnarilan siirtolapuutarha

Mikkelissä

  • Kurkilammen siirtolapuutarha

Oulussa

Porissa

  • Hevosluodossa

Raahessa

  • Arkkukarin siirtolapuutarha[7]

Tampereella

Turussa

Vantaalla

  • Kiinteistö Oy Kesäheinä, ryhmäpuutarha, Lapinkylä (235 mökkiä)
  • Vantaanlaakson siirtolapuutarha, Viherkumpu (126 mökkiä)[8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Siirtolapuutarhatoiminnan perusteet Siirtolapuutarhaliitto. Viitattu 3.8.2017.
  2. ↑ a b c Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry.
  3. ↑ Mistä kaikki alkoi? Siirtolapuutarhaliitto. Viitattu 3.8.2017.
  4. ↑ Liiton historiaa Siirtolapuutarhaliitto. Viitattu 3.8.2017.
  5. ↑ Vanhanmyllyn siirtolapuutarha (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Kangasniemen siirtolapuutarha
  7. ↑ Arkkukarin siirtolapuutarha Facebook. Viitattu 9.4.2022.
  8. ↑ Viherkummun Viikonloppumaja Osuuskunta Viherkummun Viikonloppumaja Osuuskunta. Arkistoitu 12.1.2016. Viitattu 28.2.2016.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Falck, Ilkka, Schröder, Katri & Forsius, Eiler: Pieniä puutarhaunelmia. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-23706-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Siirtolapuutarha.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Siirtolapuutarha&oldid=22810228”