Ero sivun ”Anneli Saaristo” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Rivi 27: Rivi 27:
1970-luvun alussa Saaristo osallistui iskelmälaulukilpailuihin. Hän toimi koko vuosikymmenen ajan tanssiorkesterin solistina ja levytti pääosin [[cover]]versioita iskelmistä. Keväällä [[1978]] Saaristo kilpaili Suomen [[Suomen euroviisukarsinta 1978|euro­viisu­karsinnoissa]] Eero Tiikasalon sävelmällä ”Sinun kanssasi, sinua ilman”, josta tuli hänen ensimmäinen hittinsä. Seuraava hitti oli ”Aamulla rakkaani näin”, jonka [[Lea Laven]] oli esittänyt samassa karsinnassa.
1970-luvun alussa Saaristo osallistui iskelmälaulukilpailuihin. Hän toimi koko vuosikymmenen ajan tanssiorkesterin solistina ja levytti pääosin [[cover]]versioita iskelmistä. Keväällä [[1978]] Saaristo kilpaili Suomen [[Suomen euroviisukarsinta 1978|euro­viisu­karsinnoissa]] Eero Tiikasalon sävelmällä ”Sinun kanssasi, sinua ilman”, josta tuli hänen ensimmäinen hittinsä. Seuraava hitti oli ”Aamulla rakkaani näin”, jonka [[Lea Laven]] oli esittänyt samassa karsinnassa.


Saariston ensimmäinen albumi ''Aina aika rakkauden'' ilmestyi vuonna [[1980]]. Pienen levy-yhtiön julkaisema levy oli kaupallinen pettymys. Vuonna [[1982]] Saaristo osallistui [[Syksyn Sävel]] -kilpailuun kappaleella ”Tyhjät sanat” ja 1984 euroviisukarsintaan sävelmällä ”Sä liian paljon vaadit”. Molemmista lauluista tuli menestyksiä, ja Saariston seuraavat albumit myivät ensimmäistä paremmin.
Saariston ensimmäinen albumi ''Aina aika rakkauden'' ilmestyi vuonna [[1980]]. Pienen levy-yhtiön julkaisema levy oli kaupallinen pettymys. Vuonna [[1982]] Saaristo osallistui [[Syksyn Sävel]] -kilpailuun kappaleella ”Tyhjät sanat” ja [[Suomen euroviisukarsinta 1984|1984 euro­viisu­karsintaan]] sävelmällä ”Sä liian paljon vaadit”. Molemmista lauluista tuli menestyksiä, ja Saariston seuraavat albumit myivät ensimmäistä paremmin.


Syksyllä [[1988]] Saaristo sai lehdistön tunnustuspalkinnon Syksyn Sävelessä laulullaan ”Taivaspaikka”. [[1989]] hän esitti euroviisukarsinnoissa laulut ”Oi äiti maa” ja ”La dolce vita”, joista ensin mainittu sijoittui kolmanneksi ja jälkimmäinen voitti. [[Eurovision laulukilpailu 1989|Lausannen Eurovision laulukilpailussa]] ''La dolce vita'' sijoittui seitsemänneksi. Sijoitus oli Suomen siihen asti paras, kun sijoitus suhteutetaan osallistujamaiden määrään. ''La dolce vita'' -albumi myi kultalevyyn oikeuttavan määrän.
Syksyllä [[1988]] Saaristo sai lehdistön tunnustuspalkinnon Syksyn Sävelessä laulullaan ”Taivaspaikka”. Vuonna [[1989]] hän esitti [[Suomen euroviisukarsinta 1989|euro­viisu­karsinnoissa]] laulut ”Oi äiti maa” ja ”La dolce vita”, joista ensin mainittu sijoittui kolmanneksi ja jälkimmäinen voitti. [[Eurovision laulukilpailu 1989|Lausannen Eurovision laulukilpailussa]] ''La dolce vita'' sijoittui seitsemänneksi. Sijoitus oli Suomen siihen asti paras, kun sijoitus suhteutetaan osallistujamaiden määrään. ''La dolce vita'' -albumi myi kultalevyyn oikeuttavan määrän.


Saaristo on saanut myös kansainvälistä tunnustusta. Vuonna [[1983]] hänet valittiin Knokken festivaaleilla parhaaksi naissolistiksi. [[1985]] hän sai pääpalkinnon [[Rostock]]in kansainvälisessä laulukilpailussa Menschen und Meer ja [[1987]] toisen palkinnon [[Dresden]]issä järjestetyssä kilpailussa.
Saaristo on saanut myös kansainvälistä tunnustusta. Vuonna [[1983]] hänet valittiin Knokken festivaaleilla parhaaksi naissolistiksi. [[1985]] hän sai pääpalkinnon [[Rostock]]in kansainvälisessä laulukilpailussa Menschen und Meer ja [[1987]] toisen palkinnon [[Dresden]]issä järjestetyssä kilpailussa.

Versio 14. tammikuuta 2015 kello 17.34

Anneli Saaristo
[[Tiedosto:|250px|Anneli Saaristo esiintymässä vuonna 2009.]]
Anneli Saaristo esiintymässä vuonna 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt15. helmikuuta 1949 (ikä 75)
Muusikko
Tyylilajit popmusiikkiView and modify data on Wikidata
Soittimet laulu
Aiheesta muualla
www.annelisaaristo.com

Terttu Anneli Orvokki Saaristo (s. 15. helmikuuta 1949 Jokioinen) on televisiossa, teatterissa ja elokuvissa esiintynyt laulaja ja näyttelijä. Hänet tunnetaan erityisesti vaativien laulelmien tulkitsijana. Hän edusti Suomea Eurovision laulukilpailussa vuonna 1989 kappaleella La Dolce Vita.

Ura

1970-luvun alussa Saaristo osallistui iskelmälaulukilpailuihin. Hän toimi koko vuosikymmenen ajan tanssiorkesterin solistina ja levytti pääosin coverversioita iskelmistä. Keväällä 1978 Saaristo kilpaili Suomen euro­viisu­karsinnoissa Eero Tiikasalon sävelmällä ”Sinun kanssasi, sinua ilman”, josta tuli hänen ensimmäinen hittinsä. Seuraava hitti oli ”Aamulla rakkaani näin”, jonka Lea Laven oli esittänyt samassa karsinnassa.

Saariston ensimmäinen albumi Aina aika rakkauden ilmestyi vuonna 1980. Pienen levy-yhtiön julkaisema levy oli kaupallinen pettymys. Vuonna 1982 Saaristo osallistui Syksyn Sävel -kilpailuun kappaleella ”Tyhjät sanat” ja 1984 euro­viisu­karsintaan sävelmällä ”Sä liian paljon vaadit”. Molemmista lauluista tuli menestyksiä, ja Saariston seuraavat albumit myivät ensimmäistä paremmin.

Syksyllä 1988 Saaristo sai lehdistön tunnustuspalkinnon Syksyn Sävelessä laulullaan ”Taivaspaikka”. Vuonna 1989 hän esitti euro­viisu­karsinnoissa laulut ”Oi äiti maa” ja ”La dolce vita”, joista ensin mainittu sijoittui kolmanneksi ja jälkimmäinen voitti. Lausannen Eurovision laulukilpailussa La dolce vita sijoittui seitsemänneksi. Sijoitus oli Suomen siihen asti paras, kun sijoitus suhteutetaan osallistujamaiden määrään. La dolce vita -albumi myi kultalevyyn oikeuttavan määrän.

Saaristo on saanut myös kansainvälistä tunnustusta. Vuonna 1983 hänet valittiin Knokken festivaaleilla parhaaksi naissolistiksi. 1985 hän sai pääpalkinnon Rostockin kansainvälisessä laulukilpailussa Menschen und Meer ja 1987 toisen palkinnon Dresdenissä järjestetyssä kilpailussa.

Saariston tunnetuimpiin lauluihin lukeutuvat ”Viimeinen känni”, ”Evakon laulu”, ”Päättyneet juhlat”, ”Appelsiinipuita aavikkoon” ja ”Kypsän naisen blues”. Miten enkeleitä vietellään -projektissa hän tulkitsi Bertolt Brechtin runoja Monna Kamun ja Liisa Tavin kanssa. 2000-luvulla Saaristo on ollut mukana Rakkauden kiertokulku -konserteissa Eija Kantolan ja Marjorien kanssa.

Saaristo on toiminut myös näyttelijänä muun muassa Turun kaupunginteatterissa. Vuonna 2005 hän näytteli Timo Koivusalon elokuvassa Kaksipäisen kotkan varjossa. Samana vuonna hän oli myös ehdolla Iskelmä-Finlandia-palkinnon saajaksi. Vuonna 2011 Saaristolle myönnettiin taiteilijaeläke.[1]

Diskografia

Omat albumit

  • Aina aika rakkauden (1980)
  • Elän hetkessä (1984)
  • Näin jäätiin henkiin (1985)
  • Tuuli, laivat ja laulu (1987)
  • La dolce vita (1989)
  • Appelsiinipuita aavikkoon (1992)
  • Kypsän naisen blues (1995)
  • Helminauha (1999)
  • Kaksi sielua (2004)
  • Uskalla rakastaa (2009)
  • Kissan mieli (2012)

Muita levyjä

Kokoelmia

Viitteet

Aiheesta muualla


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anneli_Saaristo&oldid=14584603”