Ero sivun ”Steve Sullivan” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
PtG (keskustelu | muokkaukset) p mallinekorjaus |
|||
| Rivi 38: | Rivi 38: | ||
Chicagossa Sullivan kehittyi hyväksi pisteidentekijäksi. [[NHL-kausi 2000-2001|Kaudella 2000-2001]] hän oli Chicagon paras pistemies, kun hän teki 81 ottelussa tehot 34+41=75. Chicagossa Sullivan pelasi viidellä kautta, ja ylsi joka kerta vähintään 60 pisteeseen. Kesken kauden [[NHL-kausi 2003-2004|kauden 2003–2004]] [[Nashville Predators]] hankki Sullivanin Chicagosta vaihdossa kahteen toisen kierroksen varausoikeuteen, kun joukkue haki lisää hyökkäystehoa. Sullivan oli vaihdon aikaan Chicagon paras pistemies.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.usatoday.com/sports/hockey/nhl/2004-02-16-sullivan_x.htm| Nimeke = Predators gain Sullivan, lose two second-round picks| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = USATODAY.com|Ajankohta = 16. helmikuuta 2004| Julkaisupaikka = | Julkaisija = USA TODAY| Viitattu = 12. heinäkuuta 2009| Kieli = {{en}}}}</ref> |
Chicagossa Sullivan kehittyi hyväksi pisteidentekijäksi. [[NHL-kausi 2000-2001|Kaudella 2000-2001]] hän oli Chicagon paras pistemies, kun hän teki 81 ottelussa tehot 34+41=75. Chicagossa Sullivan pelasi viidellä kautta, ja ylsi joka kerta vähintään 60 pisteeseen. Kesken kauden [[NHL-kausi 2003-2004|kauden 2003–2004]] [[Nashville Predators]] hankki Sullivanin Chicagosta vaihdossa kahteen toisen kierroksen varausoikeuteen, kun joukkue haki lisää hyökkäystehoa. Sullivan oli vaihdon aikaan Chicagon paras pistemies.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.usatoday.com/sports/hockey/nhl/2004-02-16-sullivan_x.htm| Nimeke = Predators gain Sullivan, lose two second-round picks| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = USATODAY.com|Ajankohta = 16. helmikuuta 2004| Julkaisupaikka = | Julkaisija = USA TODAY| Viitattu = 12. heinäkuuta 2009| Kieli = {{en}}}}</ref> |
||
Nashvillessä Sullivan |
Nashvillessä Sullivan aloitti loistavasti, sillä hän teki kymmenen pistettä ensimmäisissä kolmessa ottelussaan. Viimeksi [[Wayne Gretzky]] onnistui tekemään uudessa seurassaan yhtä monta pistettä ensimmäisissä otteluissaan, kun hän oli siirtynyt [[Los Angeles]]iin.<ref name="q&a"/> Lopulta Sullivan teki kauden loppupuoliskolla 30 pistettä 24 ottelussa. Seuraavillakin kausilla Sullivan ylitti 60 pisteen rajan. [[NHL-kausi 2006–2007|Kaudella 2006–2007]] hän oli jopa ennätyspistetahdissa, sillä hänellä oli tehnyt yli pisteen ottelua kohden, kunnes loukkasi selkänsä pahasti ottelussa [[Montreal Canadiens]]ia vastaan 22. helmikuuta 2006.<ref name="lof"/> |
||
Selkävamma oli päättää Sullivanin uran, mutta hän pelasi NHL:ään Nashvillen kokoonpanossa [[NHL-kausi 2008–2009|kaudella 2008–2009]]. Sullivan pelasi ensimmäisen ottelunsa NHL:ssä pariin kauteen Chicago vastaan 10. tammikuuta 2009. Hän oli ehtinyt olla pois NHL-otteluista 687 päivää, ja hänestä tulikin [[Jim Peplinski]]n ja [[Mario Lemieux|Mario Lemieux'n]] jälkeen kolmas pelaaja, joka on pystynyt palaamaan NHL:ään oltuaan loukkaantuneena yli 600 päivää, toisen maailmansodan jälkeisessä NHL:ssä. Sullivan pelasi lopulta 40 peliä ja teki niissä 32 pistettä.<ref name="reup">{{Verkkoviite | Osoite = http://predators.nhl.com/team/app?articleid=433106&page=NewsPage&service=page| Nimeke = Sullivan Re-Ups With Preds| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = nashvillepredators.com|Ajankohta = 1. heinäkuuta 2009| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Nashville Predators| Viitattu = 12. heinäkuuta 2009| Kieli = {{en}}}}</ref> Hän teki myös uransa 600:nnen pisteensä 28. maaliskuuta.<ref name="lof"/> Kauden päätteeksi Sullivan palkittiin ensimmäisenä Nashville-pelaajana NHL-palkinnolla, kun hän sai [[Bill Masterton Memorial Trophy]]n omistautumisestaan jääkiekolle. Kesällä 2009 Nashville teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Sullivanin kanssa.<ref name="reup"/> |
Selkävamma oli päättää Sullivanin uran, mutta hän pelasi NHL:ään Nashvillen kokoonpanossa [[NHL-kausi 2008–2009|kaudella 2008–2009]]. Sullivan pelasi ensimmäisen ottelunsa NHL:ssä pariin kauteen Chicago vastaan 10. tammikuuta 2009. Hän oli ehtinyt olla pois NHL-otteluista 687 päivää, ja hänestä tulikin [[Jim Peplinski]]n ja [[Mario Lemieux|Mario Lemieux'n]] jälkeen kolmas pelaaja, joka on pystynyt palaamaan NHL:ään oltuaan loukkaantuneena yli 600 päivää, toisen maailmansodan jälkeisessä NHL:ssä. Sullivan pelasi lopulta 40 peliä ja teki niissä 32 pistettä.<ref name="reup">{{Verkkoviite | Osoite = http://predators.nhl.com/team/app?articleid=433106&page=NewsPage&service=page| Nimeke = Sullivan Re-Ups With Preds| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = nashvillepredators.com|Ajankohta = 1. heinäkuuta 2009| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Nashville Predators| Viitattu = 12. heinäkuuta 2009| Kieli = {{en}}}}</ref> Hän teki myös uransa 600:nnen pisteensä 28. maaliskuuta.<ref name="lof"/> Kauden päätteeksi Sullivan palkittiin ensimmäisenä Nashville-pelaajana NHL-palkinnolla, kun hän sai [[Bill Masterton Memorial Trophy]]n omistautumisestaan jääkiekolle. Kesällä 2009 Nashville teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Sullivanin kanssa.<ref name="reup"/> |
||
Versio 16. tammikuuta 2010 kello 07.22
| Steve Sullivan | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. heinäkuuta 1974 Timmins, Ontario, Kanada |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | hyökkääjä |
| Maila | oikea |
| Pituus | 175 cm |
| Paino | 73 kg |
| Seura | |
| Seura | Nashville Predators |
| Sarja | NHL |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1994– |
| Aik. seurat |
Albany River Rats (AHL), New Jersey Devils (NHL), Toronto Maple Leafs (NHL), Chicago Blackhawks (NHL) |
| NHL-varaus |
233. varaus, 1994 New Jersey Devils |
Steve Sullivan (s. 6. heinäkuuta 1974 Timmins) on kanadalainen jääkiekkoilija. NHL-seurassaan Nashville Predatorsissa Sullivan pelaa laitahyökkääjänä. Sullivan on edustanut urallaan Nashvillen lisäksi NHL:ssä New Jersey Devilsiä, Toronto Maple Leafsia ja Chicago Blackhawksia. Hän voitti Bill Masterton Memorial Trophyn kauden 2008–2009 päätteeksi, kun hän oli onnistunut palaamaan lähes kahden vuoden pelaamattomuuden jälkeen NHL:ään.
Ura
Junioriura
Sullivan ei varattu missään vaiheessa Kanadan juniorisarjoihin. 17-vuotiaana hän oli koeajalla Sault Ste. Marie Greyhoundsin OHL-joukkueeseen, mutta ei mahtunut joukkueeseen. Seuraavalla kaudella Sullivan kutsuttiin uudestaan kokeella, ja hänet otettiin joukkueeseen. Samalla kaudella Sault Ste. Marie voitti Kanadan juniorisarjojen mestaruuden Memorial Cupin. Sullivan pelasi Sault Ste. Mariessa vielä kauden 1993–1994. New Jersey Devils varasi hänet NHL:ään varaustilaisuudessa 1994 vasta yhdeksännellä kierroksella.[1]
Ammattilaisura
Kauden 1994–1995 Sullivan pelasi New Jerseyn farmijoukkueessa AHL:n Albany River Ratsissa, jossa voitti sarjan mestaruuden Calder Cupin. Kaudella 1995–1996 Sullivan pelasi ensimmäiset NHL-ottelunsa, mutta edusti edelleen pääasiassa Albanyä. AHL:ssa hänet valittiin sarjan tähdistökentälliseen; hän teki 53 ottelussa 75 pistettä. Seuraavalla kaudella Sullivan pelasi edelleen sekä NHL:ssä että AHL:ssa. Kesken kauden hänet kaupattiin Toronto Maple Leafsin Jason Smithin ja Alyn McCauleyn kanssa. Vastineeksi New Jersey sai Doug Gilmourin, Dave Ellettin ja varausvuoron.[2]
Torontossa Sullivan pelasi kolme kautta, kunnes kesken kauden 1999–2000 Toronto oli laittamassa Sullivanin waivers-listan kautta farmijoukkue St. John's Maple Leafsiin, vaikka edellisellä kaudellaan Sullivan oli tehnyt 20 maalia NHL:ssä. Chicago Blackhawks ehti ottaa Sullivanin pelaajaoikeudet kuitenkin waiversista.[1]
Chicagossa Sullivan kehittyi hyväksi pisteidentekijäksi. Kaudella 2000-2001 hän oli Chicagon paras pistemies, kun hän teki 81 ottelussa tehot 34+41=75. Chicagossa Sullivan pelasi viidellä kautta, ja ylsi joka kerta vähintään 60 pisteeseen. Kesken kauden kauden 2003–2004 Nashville Predators hankki Sullivanin Chicagosta vaihdossa kahteen toisen kierroksen varausoikeuteen, kun joukkue haki lisää hyökkäystehoa. Sullivan oli vaihdon aikaan Chicagon paras pistemies.[3]
Nashvillessä Sullivan aloitti loistavasti, sillä hän teki kymmenen pistettä ensimmäisissä kolmessa ottelussaan. Viimeksi Wayne Gretzky onnistui tekemään uudessa seurassaan yhtä monta pistettä ensimmäisissä otteluissaan, kun hän oli siirtynyt Los Angelesiin.[1] Lopulta Sullivan teki kauden loppupuoliskolla 30 pistettä 24 ottelussa. Seuraavillakin kausilla Sullivan ylitti 60 pisteen rajan. Kaudella 2006–2007 hän oli jopa ennätyspistetahdissa, sillä hänellä oli tehnyt yli pisteen ottelua kohden, kunnes loukkasi selkänsä pahasti ottelussa Montreal Canadiensia vastaan 22. helmikuuta 2006.[2]
Selkävamma oli päättää Sullivanin uran, mutta hän pelasi NHL:ään Nashvillen kokoonpanossa kaudella 2008–2009. Sullivan pelasi ensimmäisen ottelunsa NHL:ssä pariin kauteen Chicago vastaan 10. tammikuuta 2009. Hän oli ehtinyt olla pois NHL-otteluista 687 päivää, ja hänestä tulikin Jim Peplinskin ja Mario Lemieux'n jälkeen kolmas pelaaja, joka on pystynyt palaamaan NHL:ään oltuaan loukkaantuneena yli 600 päivää, toisen maailmansodan jälkeisessä NHL:ssä. Sullivan pelasi lopulta 40 peliä ja teki niissä 32 pistettä.[4] Hän teki myös uransa 600:nnen pisteensä 28. maaliskuuta.[2] Kauden päätteeksi Sullivan palkittiin ensimmäisenä Nashville-pelaajana NHL-palkinnolla, kun hän sai Bill Masterton Memorial Trophyn omistautumisestaan jääkiekolle. Kesällä 2009 Nashville teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Sullivanin kanssa.[4]
Maajoukkueessa
Sullivan on edustanut Kanadaa kaksi kertaa maailmanmestaruuskilpailussa. Ensimmäisen kerran hän pelasi Pietarissa 2000 ja toisen kerran Saksassa 2001.[2]
Lähteet
- ↑ a b c Amber, David: Q&A with Steve Sullivan ESPN.com. 15. joulukuuta 2005. ESPN Internet Ventures. Viitattu 12. heinäkuuta 2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d Steve H. Sullivan Legends of Hockey. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 12. heinäkuuta 2009. (englanniksi)
- ↑ Predators gain Sullivan, lose two second-round picks USATODAY.com. 16. helmikuuta 2004. USA TODAY. Viitattu 12. heinäkuuta 2009. (englanniksi)
- ↑ a b Sullivan Re-Ups With Preds nashvillepredators.com. 1. heinäkuuta 2009. Nashville Predators. Viitattu 12. heinäkuuta 2009. (englanniksi)