Tämä on lupaava artikkeli.

Steve Sullivan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Steve Sullivan
Henkilötiedot
Syntynyt6. heinäkuuta 1974 (ikä 50)
Timmins, Ontario, Kanada
Kansalaisuus  Kanada
Jääkiekkoilija
Pelipaikka hyökkääjä
Maila oikea
Pituus 175 cm
Paino 73 kg
Pelinumero 26
Pelaajaura
Pääsarjaura 1995–2013
Seurat Albany River Rats (AHL),
New Jersey Devils (NHL),
Toronto Maple Leafs (NHL),
Chicago Blackhawks (NHL),
Nashville Predators (NHL),
Pittsburgh Penguins (NHL),
Phoenix Coyotes (NHL)
NHL-varaus 233. varaus, 1994
New Jersey Devils

Steve H. Sullivan (s. 6. heinäkuuta 1974 Timmins, Ontario) on kanadalainen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan laitahyökkääjä. Sullivan edusti NHL-urallaan New Jersey Devilsiä, Toronto Maple Leafsia, Chicago Blackhawksia, Nashville Predatorsia, Pittsburgh Penguinsia ja Phoenix Coyotesia. Hän voitti Bill Masterton Memorial Trophyn kauden 2008–2009 päätteeksi, kun hän palasi lähes kahden vuoden pelaamattomuuden jälkeen NHL:ään.

Sullivania ei varattu missään vaiheessa Kanadan juniorisarjoihin. 17-vuotiaana hän oli koeajalla Sault Ste. Marie Greyhoundsin OHL-joukkueeseen, mutta ei mahtunut joukkueeseen. Seuraavalla kaudella Sullivan kutsuttiin uudestaan kokeelle, ja hänet otettiin joukkueeseen. Samalla kaudella Sault Ste. Marie voitti Kanadan juniorisarjojen mestaruuden Memorial Cupin. Sullivan pelasi Sault Ste. Mariessa vielä kauden 1993–1994. New Jersey Devils varasi hänet NHL:ään varaustilaisuudessa 1994 yhdeksännellä kierroksella.[1]

Ammattilaisura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sullivan pelasi kauden 1994–1995 New Jerseyn farmijoukkueessa AHL:n Albany River Ratsissa, jossa voitti sarjan mestaruuden, Calder Cupin. Kaudella 1995–1996 Sullivan pelasi ensimmäiset NHL-ottelunsa, mutta edusti edelleen pääasiassa Albanyä. AHL:ssä hänet valittiin sarjan tähdistökentälliseen; hän teki 53 ottelussa 75 pistettä. Seuraavalla kaudella Sullivan pelasi edelleen sekä NHL:ssä että AHL:ssä. New Jersey myi hänet kesken kauden Toronto Maple Leafsin Jason Smithin ja Alyn McCauleyn kanssa. Vastineeksi New Jersey sai Doug Gilmourin, Dave Ellettin ja varausvuoron.[2]

Torontossa Sullivan pelasi kolme kautta, kunnes kesken kauden 1999–2000 Toronto lähetti Sullivanin farmijoukkue St. John's Maple Leafsiin, jolloin hän joutui waivers-listalle. Edellisellä kaudella Sullivan oli tehnyt 20 maalia NHL:ssä. Chicago Blackhawks otti Sullivanin pelaajaoikeudet waiver-listalta.[1]

Chicagossa Sullivan kehittyi hyväksi pisteidentekijäksi. Kaudella 2000–2001 hän oli Chicagon paras pistemies, kun hän teki 81 ottelussa tehopisteet 34+41=75. Chicagossa Sullivan pelasi viisi kautta, ja teki jokaisella kaudella vähintään 60 pistettä. Kesken kauden 2003–2004 Nashville Predators osti Sullivanin Chicagosta vaihdossa kahteen toisen kierroksen varausoikeuteen, kun Nashville vahvisti hyökkäystään. Sullivan oli vaihdon aikaan Chicagon paras pistemies.[3]

Nashvillessä Sullivan aloitti loistavasti, sillä hän teki kymmenen pistettä ensimmäisissä kolmessa ottelussaan.[4][1] Lopulta Sullivan teki kauden loppupuoliskolla 30 pistettä 24 ottelussa. Seuraavillakin kausilla Sullivan ylitti 60 pisteen rajan. Kaudella 2006–2007 hän oli ennätyspistetahdissa, sillä hän teki yli pisteen ottelua kohden, kunnes loukkasi selkänsä pahasti ottelussa Montreal Canadiensia vastaan 22. helmikuuta 2006.[2]

Selkävamma oli päättää Sullivanin uran, mutta hän palasi NHL:ään Nashvillen kokoonpanossa kaudella 2008–2009. Hän pelasi ensimmäisen ottelunsa NHL:ssä pariin kauteen Chicagoa vastaan 10. tammikuuta 2009. Hän oli ehtinyt olla pois NHL-otteluista 687 päivää, ja hänestä tulikin Jim Peplinskin ja Mario Lemieux’n jälkeen kolmas pelaaja (toisen maailmansodan jälkeisessä NHL:ssä), joka on palannut NHL:ään oltuaan loukkaantuneena yli 600 päivää. Sullivan pelasi kauden aikana 40 peliä ja teki niissä 32 pistettä.[5] Hän teki myös uransa 600:nnen pisteensä 28. maaliskuuta.[2] Kauden päätteeksi Sullivan palkittiin ensimmäisenä Nashville-pelaajana NHL-palkinnolla, kun hän sai Bill Masterton Memorial Trophyn omistautumisestaan jääkiekolle. Kesällä 2009 Nashville teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Sullivanin kanssa.[5]

Heinäkuussa 2011, sopimuksensa Nashvillen kanssa päätyttyä, Sullivan teki vapaana pelaajana yksivuotisen sopimuksen Pittsburgh Penguinsin kanssa.[6] Hän teki Penguinsissa 48 pistettä ja solmi kauden jälkeen vuoden sopimuksen Phoenix Coyotesin kanssa.[7] Huhtikuussa 2013 hän siirtyi kauden 2012–2013 siirtotakarajan kynnyksellä takaisin joukkueeseen, jossa hänen NHL-uransa oli alkanut, New Jersey Devilsiin. Coyotes sai vaihdossa seitsemännen kierroksen varausvuoron varaustilaisuudessa 2014.[8]

Maajoukkueessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sullivan on edustanut Kanadaa kaksi kertaa maailmanmestaruuskilpailussa. Ensimmäisen kerran hän pelasi Pietarissa 2000 ja toisen kerran Saksassa 2001.[2]

Sullivan on hyvin taitava kiekonkäsittelijä ja osaa tehdä maaleja. Hän on erityisen hyvä luistelemaan. Sullivan on hyvin määrätietoinen ja johtaa muita pelaajia omalla esimerkillään. Hän on pienikokoinen ja menettää kokonsa takia kiekon helposti. Hän joutuu muuttamaan pelitapaansa fyysisesti pelaavia puolustajia vastaan. Loukkaantumiset ovat vaivanneet Sullivania uran aikana.[9]

[10]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1991–1992 Timmins Golden Bears NOJHA 47 66 55 121 141
1992–1993 Sault Ste. Marie Greyhounds OHL 62 36 27 63 44
1993–1994 Sault Ste. Marie Greyhounds OHL 63 51 62 113 82
1994–1995 Albany River Rats AHL 75 31 50 81 124 Calder Cup
1995–1996 Albany River Rats AHL 53 33 42 75 127 Ykköstähdistö
New Jersey Devils NHL 16 5 4 9 8
1996–1997 New Jersey Devils NHL 33 8 14 22 14
Albany River Rats AHL 15 8 7 15 16
Toronto Maple Leafs NHL 21 5 11 16 23
1997–1998 Toronto Maple Leafs NHL 63 10 18 28 40
1998–1999 Toronto Maple Leafs NHL 63 20 20 40 28 13 3 3 6 14
1999–2000 Toronto Maple Leafs NHL 7 0 1 1 4
Chicago Blackhawks NHL 73 22 42 64 52 MM 9 4 1 5 14
2000–2001 Chicago Blackhawks NHL 81 34 41 75 54 MM 7 1 2 3 10
2001–2002 Chicago Blackhawks NHL 78 21 39 60 67 5 1 0 1 2
2002–2003 Chicago Blackhawks NHL 82 26 35 61 42
2003–2004 Chicago Blackhawks NHL 56 15 28 43 36
Nashville Predators NHL 24 9 21 30 12 6 1 1 2 6
2004–2005 ei pelannut
2005–2006 Nashville Predators NHL 69 31 37 68 50 5 0 2 2 0
2006–2007 Nashville Predators NHL 57 22 38 60 20
2007–2008 ei pelannut
2008–2009 Nashville Predators NHL 41 11 21 32 30
2009–2010 Nashville Predators NHL 82 17 34 51 35 6 0 3 3 2
2010–2011 Nashville Predators NHL 44 10 12 22 28 9 2 1 3 2
2011–2012 Pittsburgh Penguins NHL 79 17 31 48 20 6 2 4 6 4
2012–2013 Phoenix Coyotes NHL 33 5 7 12 20
New Jersey Devils NHL 9 2 3 5 4
16 kautta yhteensä NHL 1011 290 457 747 587 50 9 14 23 30
  1. a b c Amber, David: Q&A with Steve Sullivan ESPN.com. 15. joulukuuta 2005. ESPN Internet Ventures. Viitattu 12. heinäkuuta 2009. (englanniksi)
  2. a b c d Legends of Hockey
  3. Predators gain Sullivan, lose two second-round picks USATODAY.com. 16. helmikuuta 2004. USA TODAY. Viitattu 12. heinäkuuta 2009. (englanniksi)
  4. Edellisen kerran Wayne Gretzky onnistui tekemään uudessa seurassaan yhtä monta pistettä ensimmäisissä otteluissaan, kun hän oli siirtynyt Los Angelesiin.
  5. a b Sullivan Re-Ups With Preds nashvillepredators.com. 1. heinäkuuta 2009. Nashville Predators. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  6. Penguins Agree to Terms with Forward Steve Sullivan penguins.nhl.com. 1.7.2011. Pittsburgh Penguins. Viitattu 21.10.2011. (englanniksi)
  7. Sullivan signs one-year deal with Coyotes nhl.com. 4.7.2012. National Hockey League. Viitattu 6.7.2012. (englanniksi)
  8. Chere, Rich: Devils bring back Steve Sullivan 16 years after Doug Gilmour trade NJ.com. 3.4.2013. New Jersey On-Line. Viitattu 4.4.2013. (englanniksi)
  9. thehockeynews.com: Player Bio – Steve Sullivan
  10. Steve Sullivan Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]