Varpuspöllö

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 6. maaliskuuta 2010 kello 20.11 käyttäjän 91.154.234.51 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Varpuspöllö
Tiedosto:Glaucidium passerinum am3.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen[1] [2]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pöllölinnut Strigiformes
Heimo: Pöllöt Strigidae
Suku: Varpuspöllöt Glaucidium
Laji: passerinum
Kaksiosainen nimi

Glaucidium passerinum
Carolus Linnaeus, 1758

Varpuspöllön levinneisyys
Varpuspöllön levinneisyys
Katso myös

  Varpuspöllö Wikispeciesissä
  Varpuspöllö Commonsissa

Varpuspöllö (Glaucidium passerinum) on Euroopan pienin pöllö.

Koko ja ulkonäkö

  • Pituus: 16–19 cm
  • Siipiväli: 34–36 cm
  • Paino: 60–70 g
  • Ääni: ”Pyyppäävä” soidinvihellys kuulostaa ihmisen vihellykseltä, ja on helppo erottaa muiden pöllöjen äänistä. Silloin tällöin voi kuulla myös nopean, nousevan vihellyssarjan. Ruuankerjuuääni on hyvin korkea vinkuminen.

Vanhin suomalainen rengastettu varpuspöllö on ollut 5 vuotta 8 kuukautta 1 päivää vanha. Euroopan vanhin varpuspöllö on ollut 6-vuotias saksalainen yksilö.

Levinneisyys

Pesii Keski- ja Pohjois-Euroopasta idässä aina Tyynelle valtamerelle ulottuvalla alueella, Suomessa etelästä noin Sodankylän korkeudelle asti. Suomessa pesii noin 10 000 paria. Maailman populaation kooksi arvioidaan 100 000 – 500 000 yksilöä.

Elinympäristö

Tyypillisimmät elinpiirit ovat luonnontilaisia vanhoja kuusikoita ja sekametsiä, joissa on vanhoja tikankoloja. Pesii tikankoloon tai sitä muistuttavaan linnunpönttöön.

Lisääntyminen

Muninta huhtikuussa tai vasta toukokuussa, joskus jo maaliskuun lopussa. Valkoisia munia on keskimäärin 7, joskus jopa 10. Naaras hautoo kuukauden ja koiras ruokkii sitä haudonnan aikana. Poikaset jättävät pesäkolon kuukauden ikäisinä ollessaan jo lentokykyisiä.

Ravinto

Pikkujyrsijät, päästäiset, pienet varpuslinnut, sammakot jne. Myyräkantojen ollessa vahvat syö pääasiassa niitä. Tavallisimmat lintusaaliit ovat tiaisia, hippiäisiä, urpiaisia, peippoja, vihervarpusia. Suurimmat lintusaalit ovat pikkurastaiden ja käpytikan kokoluokkaa. Syksyllä ja talvella varastoi saaliita koloihin ja linnunpönttöihin.

Lähteet

  1. IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 15.11.2008.
  2. Glaucidium passerinum IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • Kaakinen, Kimmo & Mikkola, Heimo 1972: Varpuspöllön syys- ja talviravinnosta Oulun seudulla ja Kainuussa 1962–1971. – Kainuun linnut 2:78–79.
  • Kellomäki, Erkki 1977: Food of the Pygmy Owl Glaucidium passerinum in the breeding season. – Ornis Fennica 54:1–29.
  • Lagerström, Martti & Syrjänen, Jaakko 1990: Varpuspöllön iän määrittäminen. – Lintumies 6.1990 s. 291–294. LYL.
  • Suomen linnut 2. CD-Facta. CD-ROM-levyke.
  • Varpuspöllö Lintukuva-verkkopalvelussa

Malline:Link FA