Äänikortti
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Paljon väitteitä ilman lähteitä. |
Äänikortti on tietokoneen lisäkortti, joka on tarkoitettu äänisignaalin tuottamiseen ja usein myös lukemiseen äänisisääntulon kautta.
Äänikortit ovat olleet suosittuja etenkin IBM PC -yhteensopivissa koneissa, joiden ääniominaisuudet ilman korttia ovat yleensä olleet käytännössä olemattomat.lähde? Nykyään hyvät ääniominaisuudet ovat myös PC-maailmassa itsestäänselvyys, ja monilla PC-emolevyillä onkin valmiina äänipiiri, jota historiallisista syistä on ruvettu kutsumaan integroiduksi äänikortiksi.lähde?
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tavallisten PC-tietokoneiden ääniominaisuudet rajoittuivat pitkän aikaa sisäiseen kaiuttimeen (PC-speaker, suomeksi usein PC-piipperi, piipperilähde?), joka pystyy normaalisti tuottamaan vain eritaajuisia piippauksia. Tätä kummempia ääniominaisuuksia ei tosin perinteisissä työkoneissa edes tarvittu. Äänikorteille alkoi kuitenkin tulla tarvetta PC:n yleistyessä pelikoneena, jolloin sen piti kilpailla muun muassa Amigan ja Atari ST:n kaltaisten koneiden ominaisuuksien kanssa.
PC:llä merkittäviä äänikortteja ovat olleet:
- AdLib Music Synthesizer – ensimmäinen de facto -standardiksi muodostunut PC-äänikortti. Käytti FM-synteesiä ja perustui Yamaha YM3812-piiriin.[1]
- Roland MT-32 – erityisesti musiikkimarkkinoille tarkoitettu äänikortti, joka tarjosi huomattavasti AdLibin FM-synteesiä paremmalta kuulostaneet MIDI-soitinäänet.
- Covox – ei varsinaisesti äänikortti vaan rinnakkaisporttiin liitetty 8-bittinen D/A-muunnin, joita harrastajat usein rakensivat itse.
- Creative Labsin Sound Blaster -äänikortit. Sisälsivät DMA-pohjaisen PCM-toiston ja AdLib-yhteensopivan FM-äänipiirin, AWE-mallista (1994) alkaen myös wavetable-synteesin.
- Gravis Ultrasound (GUS) -äänikortit, jotka olivat alusta alkaen CD-tasoiseen ääneen pystyviä wavetable-kortteja stereoulostulolla. Kilpailivat Sound Blasterin kanssa ja jäivät häviölle, joskin saavuttivat standardin aseman PC:n demoskenessä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The History of Sound Cards and Computer Game Music MacGateway. Arkistoitu 5.3.2014. Viitattu 1.3.2014. (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lähteinen, Olavi; Pietikäinen, Ville; Kosonen, Harri: Uusi PC-tekniikan käsikirja, s. 479–486. (6. painos) Helsinki Media Erikoislehdet, 2000 (1997). ISBN 951-832-015-9
