Armas Järnefelt
| Armas Järnefelt | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. elokuuta 1869 Viipuri, Suomen suuriruhtinaskunta, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 23. kesäkuuta 1958 (88 vuotta) Tukholma, Ruotsi |
| Ammatti | kapellimestari, säveltäjä |
| Puoliso |
Maikki Pakarinen (1893–1908) Olivia Edström (1910–) |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | länsimainen taidemusiikki |
| Merkittävät teokset | Berceuse |
| Soittimet | piano |
 Nimikirjoitus |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Edvard Armas Järnefelt (14. elokuuta 1869 Viipuri – 23. kesäkuuta 1958 Tukholma, Ruotsi) oli suomalainen säveltäjä ja kapellimestari.[1][2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Armas Järnefeltin vanhemmat olivat Elisabeth Järnefelt (o.s. Clodt von Jürgensburg) ja Viipurin läänin kuvernööri, kenraali Alexander Järnefelt. Armas Järnefeltin sisarukset olivat Kasper, Arvid, Erik, Ellida, Ellen, Aino, Hilja ja Sigrid. Armas Järnefelt tuli ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1887 ja opiskeltuaan jonkin aikaa lakia Helsingin yliopistossa hän siirtyi harjoittamaan opintoja ensin Martin Wegeliuksen johtamassa Helsingin musiikkiopistossa ja sitten ulkomailla Pariisissa ja Berliinissä.[1][2]
Vuonna 1896 Järnefelt kiinnitettiin kapellimestariksi Magdeburgin oopperaan ja vuonna 1897 vastaavaan toimeen Düsseldorfin kaupunginteatteriin. Hän palasi vuoden kuluttua Suomeen ja oli Viipurin orkesterin johtajana 1898—1903. Järnefelt elvytti vuosina 1904–1906 suomalaista oopperaharrastusta Maikki Järnefeltin kanssa toimeenpanemillaan Wagner-näytännöillä, jotka pidettiin Kansallisteatterissa. Talvikauden 1905–1906 Järnefelt toimi kapellimestarina Tukholman oopperassa ja 1906–1907 hän johti Helsingin musiikkiopistoa.[1][2]
Järnefeltin musiikinopettajia olivat muun muassa säveltäjä Ferruccio Busoni Helsingissä ja Jules Massenet Pariisissa. Järnefeltillä oli läheiset välit Jean Sibeliukseen, koska hänen sisarensa Aino oli Jean Sibeliuksen puoliso. Armas Järnefelt työskenteli Kuninkaallisen oopperan kapellimestarina 1907–1932. Vuonna 1911 hänet nimitettiin hovikapellimestariksi ja vuonna 1923 hän sai ensimmäisen hovikapellimestarin arvon. Hän oli vuodesta 1908 alkaen Ruotsin musiikkiakatemian jäsen. Oopperatoimensa ohella Järnefelt johti Ruotsissa myös sinfonia-ja oratoriokonsertteja. Järnefelt sai Ruotsin kansalaisuuden vuonna 1909. Vuosina 1932–1937 Armas Järnefelt oli Suomalaisen Oopperan taiteellinen johtaja ja kapellimestari. Hänen johtaminaan ja ohjaaminaan esitettiin muiden muassa Richard Wagnerin Parsifal sekä Nibelungin sormus -tetralogian osat Siegfried ja Jumalten tuho.[1][2]
Armas Järnefelt sai professorin arvon 1940, ja hänet vihittiin filosofian kunniatohtoriksi vuonna 1957.[3]
Järnefeltin ensimmäinen puoliso oli vuosina 1893–1908 sopraano Maikki Järnefelt ja vuodesta 1910 oopperalaulajatar Olivia Edström.
Musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järnefeltin sävellystuotantoon kuuluu sekä pienimuotoisia kappaleita että suuria orkesteriteoksia. Tunnetuimpia lyhyitä yksittäiskappaleita ovat Preludi (1900) ja Berceuse (1904). Jälkimmäisen Järnefelt sävelsi pienelle orkesterille ja teki sen jälkeen sovitukset pianolle ja viululle sekä erikseen pianolle. Järnefelt sävelsi kantaatteja eri juhlatilaisuuksia varten, muun muassa Isänmaan kasvot (Turun yliopiston vihkiäisiin), Maan sävel (Työväen Musiikkiliiton laulujuhliin Viipurissa 1935) sekä kantaatit Kuopion lyseon 50-vuotisjuhlaan ja vuonna 1939 pidettyyn raittiuskongressiin.[1][2]
Muuta tuotantoa on muun muassa Sinfoninen fantasia (1895), kuusiosainen orkesterisarja Serenadi (1893), Sarja pienelle orkesterille (1895), Lyyrinen alkusoitto (1892), Lapsuuden ajoilta (1892), sarja Es-duurissa (1897), sinfoninen runo Heimathklang (1895), Suomalainen rapsodia (1899) sekä sinfoninen runoelma Korsholma (1894), jossa on vaikutteita sekä Richard Wagnerin tuotannosta että suomalaisesta kansallisromantiikasta. Järnefelt sävelsi myös näyttämö- ja elokuvamusiikkia, esimerkiksi elokuvaan Laulu tulipunaisesta kukasta. Lisäksi hän sävelsi yli 70 yksinlaulua, 21 mieskuorolaulua, 12 sekakuorolaulua ja 13 kantaattia.[1]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Armas Järnefelt 70-vuotias, Aamulehti, 14.08.1939, nro 216, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 11.08.2024
- ↑ a b c d e 70-vuotias. Hovikapellimestari Armas Järnefelt, Helsingin Sanomat, 14.08.1939, nro 216, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 11.08.2024
- ↑ Edvard Armas Järnefelt. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lappalainen, Seija: ”Järnefelt, Armas (1869–1958)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 585–586. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2 Teoksen verkkoversio.
- Salmi, Hannu (toim.): Armas Järnefelt: Kahden maan mestari. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-057-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Armas Järnefelt: Koko sävellystuotanto listattuna suomalaisia tiedonhakijoita ajatellen.
- Armas Järnefeltin sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Armas Järnefelt. Ylen Elävä arkisto.
- Armas Järnefelt Ylen Musiikin syntymäpäiväkalenterissa.
- Järnefelt, Armas hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
