Arto Bryggare

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Arto Bryggare kesäkuussa 2009.
Arto Bryggare kesäkuussa 2009.
Maa:  Suomi
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Los Angeles 1984 110 m aidat
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Helsinki 1983 110 m aidat
EM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Stuttgart 1986 110 m aidat
Pronssia Pronssia Praha 1978 110 m aidat
Pronssia Pronssia Ateena 1982 110 m aidat
Sisäratojen EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Grenoble 1981 50 metrin aidat
Kultaa Kultaa Liévin 1987 60 metrin aidat
Hopeaa Hopeaa Wien 1979 60 metrin aidat
Hopeaa Hopeaa Budapest 1983 60 metrin aidat
Pronssia Pronssia San Sebastián 1977 60 metrin aidat

Arto Kalervo Bryggare (s. 26. toukokuuta 1958 Kouvola) on suomalainen entinen aitajuoksija ja SDP:n kansanedustaja vuosina 1995–1999 sekä 2003–2007.

Bryggaren parhaina urheilusaavutuksina voinee pitää 110 metrin aitajuoksun MM-hopeaa (1983) ja olympiapronssia (1984).

Koulutukseltaan Bryggare on kauppatieteiden kandidaatti.[1] Bryggare jättäytyi kansanedustajan sopeutumiseläkkeelle vuonna 2007 pudottuaan eduskunnasta.[2]

Urheilu-ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bryggare oli aikanaan 110 metrin aitajuoksijana maailman huipulla. Hänen viisi ulkoratojen arvokisamitaliaan ovat edelleen ainutlaatuinen suoritus suomalaiselta pikajuoksijalta. Tämä ketju sai alkunsa vuonna 1978 ja päättyi kahdeksan vuotta myöhemmin, ja tuona aikana hän jäi vain yksissä arvokisoissa ilman mitalia.

Ensimmäisen kerran Bryggare sijoittui aikuisten arvokisoissa mitaleille 20-vuotiaana Prahan vuoden 1978 EM-kisoissa häviten DDR:n Thomas Munkeltille vain kaksi sadasosasekuntia ja Puolan Jan Pustylle yhden sadasosan. Mitalikolmikon ajat olivat 13,54, 13,55 ja 13,56. Bryggaren aika oli uusi Suomen ennätys.[3] Kaksi vuotta myöhemmin Moskovan olympialaisissa Bryggare selviytyi ensimmäisenä suomalaisena 110 metrin aitajuoksun olympiafinaaliin ja oli kuudes ajalla 13,76. Voiton vei jälleen Munkelt sadasosasekunnin turvin ennen Kuuban ”ikuista kakkosta” Alejandro Casañasia.[4]

Ateenan vuoden 1982 EM-kilpailuissa Bryggare oli vielä puolimatkassa kärjessä, mutta sitten alkoivat vanha kiistakumppani Munkelt ja Neuvostoliiton Andrei Prokofjev nousta ja Bryggare sijoittui lopulta kolmanneksi ajalla 13,60. Bryggaren pettymys purkautui kovaan itkuun.[5][6] Seuraavana vuonna Helsingissä järjestettiin ensimmäiset yleisurheilun MM-kilpailut. Bryggare jäi kotikisoissa ajallaan 13,46 neljän sadasosasekunnin päähän maailmanmestaruudesta. Yhdysvaltojen Greg Foster oli suursuosikki mutta kompuroi kolmeen viimeiseen aitaan ja Bryggare pääsi heittäytymään aivan tuntumaan. Alkueränsä Bryggare voitti Suomen-ennätyksellä 13,44.[7]

Los Angelesin olympialaisissa 1984 Bryggare oli elämänsä vireessä aitoen heti alkuerissä ihanneoloissa uuden Suomen ja Pohjoismaiden ennätyksen 13,35.[8][9] Välierät hän suoritti rutiinilla kunnes oli finaalin vuoro. Siitä oli tulla farssi, sillä Greg Foster nykäisi kerran ja toisenkin. Viereisellä radalla ollut Bryggare ei voinut olla häiriintymättä Fosterin temppuilusta. Kaikki odottivatkin lähettäjän ”ylös”-komentoa, mutta sitä ei koskaan kuulunut. Tämän hyödynsi ulkoradalla juossut Yhdysvaltojen Roger Kingdom, joka voitti uudella olympiaennätysajalla 13,20. Bryggare oli kolmas ajalla 13,40 ennen Kanadan Mark McKoyta[10].

Stuttgartin EM-kisoissa 1986 Bryggare otti uransa viimeisen ulkoratojen arvokisamitalin nuoren ranskalaisen Stéphane Caristanin jälkeen ajalla 13,42. Caristanin voittoaika 13,20 oli uusi Euroopan ennätys ja täsmälleen sama kuin Kingdomin kahden vuoden takainen olympialaisten voittoaika.[10][11] Seuraavana vuonna järjestetyissä yleisurheilun toisissa MM-kisoissa Roomassa Bryggare selviytyi loppukilpailuun mutta ei kyennyt siinä starttaamaan laisinkaan verryttelyssä ilmenneen jalkavamman takia.[12]

Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa Bryggare voitti kahdesti kultaa ja saavutti kolme muuta mitalia. Kultaa hän voitti 50 metrin aitajuoksussa Grenoblessa 1981 ja 60 metrin aitajuoksussa Liévinissa 1987.[13] Bryggare voitti nuorten Euroopan-mestaruuden Donetskissa 1977.[14]

Bryggaren uraa varjostivat lukuisat jalkavammat, joista vaikein, akillesjänteen katkeaminen, tapahtui Hämeenlinnan Kalevan kisoissa 1988.[15][16]

Bryggaren ura sai lopullisen päätöksensä vuonna 1992 Barcelonan olympiakisoissa, joissa hän jäi ensimmäisiin alkueriin ollen eränsä viides ajalla 13,92.[17] Saman vuoden Kalevan kisoissa hän teki kuitenkin historiaa ottamalla uransa 12. Suomen-mestaruuden ajalla 13,70.[18][19]

Bryggaren Los Angelesin olympialaisten alkuerissä juoksema 13,35 säilyi Suomen ennätyksenä 2.6.2021 asti, jolloin Elmo Lakka paransi sitä ajalla 13,31.[20]

Parhaat saavutukset 110 metrin aitajuoksussa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Olympiapronssi 1984
  • MM-hopea 1983
  • EM-hopea 1986
  • EM-pronssi 1978 ja 1982
  • 9 Suomen ennätystä vuosina 1976–1984 (14,06–13,35)
  • 12 Suomen mestaruutta 110 metrin aitajuoksussa vuosina 1977–1987 ja 1992
  • SM-hopea 1976 ja SM-pronssi 1975

Parhaat saavutukset muissa lajeissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arto Bryggare
Henkilötiedot
Syntynyt [21]
Poliitikko
Puolue SDP
Asema kansanedustaja 24.3.1995–23.3.1999, 19.3.2003–20.3.2007
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Koulutus kauppatieteiden kandidaatti
Puoliso Heike Drechsler
Lapset 3
Aiheesta muualla
www.bryggare.net

Bryggare valittiin kansanedustajaksi (SDP) ensimmäisen kerran Helsingin vaalipiiristä vuoden 1995 eduskuntavaaleissa. Toiselle kaudelle hänet valittiin vuoden 2003 vaaleissa.[1] Eduskunnassa Bryggare oli valtiovarainvaliokunnan, talousvaliokunnan, tulevaisuusvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsen.[1]

Vuosina 1993–2012 Bryggare oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen. Hän ei asettunut ehdolle enää vuoden 2012 kuntavaaleissa.[22]

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Bryggare sai 889 ääntä, eikä tullut valituksi.[23]

Luottamustehtäviä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bryggaren vanhemmat ovat apulaispoliisimestari Unto Bryggare ja Toini Rinkinen. Bryggare meni naimisiin kilpajuoksija Lotta Suvirannan kanssa 1991. Vuonna 2015 pari haki avioeroa. Heillä on kolme lasta,[24] joista poika[1] Samuli on moniottelija.[25] Arto Bryggare avioitui saksalaisen yleisurheilijan Heike Drechslerin kanssa toukokuussa 2019.[26] Bryggaren ensimmäinen vaimo oli pituushyppääjä Anna-Maija Bryggare.[27]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Arto Bryggare Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. ↑ Arto Bryggare avaa suunsa Kuukausiliite. Helsingin Sanomat.
  3. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 128, 134, 136. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7
  4. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 2: 1979–80, s. 60–61, 103. Oy Scandia Kirjat Ab, 1980. ISBN 951-9466-25-8
  5. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 142, 146, 148. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7
  6. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 4: 1981–82, s. 77, 176. Oy Scandia Kirjat Ab, 1982. ISBN 951-9466-32-0
  7. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 5, s. 98–99, 128, 228. Oy Scandia Kirjat Ab, 1983. ISBN 951-9466-36-3
  8. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 6, s. 70, 177. Oy Scandia Kirjat Ab, 1985. ISBN 951-9466-41-X
  9. ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 40, s. 338. Urheilumuseo, 2019. ISBN 978-952-6644-14-1
  10. ↑ a b Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 6, s. 109. Oy Scandia Kirjat Ab, 1985. ISBN 951-9466-41-X
  11. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 8, s. 71, 156. Gummerus, 1987. ISBN 978-951-20-2930-3
  12. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 9, s. 68, 86, 140. Sporttikustannus Oy, 1988. ISBN 951-8920-00-1
  13. ↑ Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon – kansa liikkumaan, s. 429, 431. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1
  14. ↑ Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon – kansa liikkumaan, s. 446. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1
  15. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 10, s. 193. Sporttikustannus Oy, 1989. ISBN 951-8920-07-9
  16. ↑ Hannus, Matti; Laitinen, Esa & Martiskainen, Seppo: Kalevan kisat – Kalevan malja, s. 144. Suomen Urheiluliitto, 2002. ISBN 951-96491-5-8
  17. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 14, s. 68, 173. Sporttikustannus Oy, 1993. ISBN 951-8920-18-4
  18. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 14, s. 160, 303. Sporttikustannus Oy, 1993. ISBN 951-8920-18-4
  19. ↑ Hannus, Matti; Laitinen, Esa & Martiskainen, Seppo: Kalevan kisat – Kalevan malja, s. 154–155. Suomen Urheiluliitto, 2002. ISBN 951-96491-5-8
  20. ↑ Saarinen, Ossi: Elmo Lakka tykitti hurjan Suomen ennätyksen! Lähes 40 vuotta kestänyt ennätys rikki Yle Urheilu. 2.6.2021. Viitattu 30.6.2021.
  21. ↑ Kansainvälisen yleisurheiluliiton tietokantaView and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  22. ↑ Laitinen, Joonas: Arto Bryggare jättää Helsingin kuntapolitiikan HS.fi. 10.9.2012. Viitattu 12.8.2014.
  23. ↑ Ehdokkaiden äänet vaalit.fi: Oikeusministeriö. Viitattu 2.5.2015.
  24. ↑ Pitkä liitto päättymässä – Arto Bryggare hakee eroa vaimostaan 19.5.2015. mtv.fi. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 19.7.2015.
  25. ↑ Bryggare ja Palosaari moniottelun hallimestareiksi Yle Urheilu. 2.3.2014. Arkistoitu 21.7.2015. Viitattu 18.7.2014.
  26. ↑ Yllätyshäät! Arto Bryggare meni naimisiin olympiavoittaja Heike Drechslerin kanssa is.fi. 26.5.2019. Viitattu 26.5.2019.
  27. ↑ Pitkä liitto päättymässä – Arto Bryggare hakee eroa vaimostaan 19.5.2015. mtv.fi. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 27.5.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arto Bryggare.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Arto_Bryggare&oldid=22770296”