Black Sabbath (albumi)

Black Sabbath Black Sabbath
Studioalbumin tiedot
Äänitetty	10. marraskuuta 1969 Trident-studiot, Lontoo 17.–18. marraskuuta 1969 Regent Sound -studiot, Lontoo
Julkaistu	13. helmikuuta 1970 1. kesäkuuta 1970
Formaatti	LP, MC, CD
Tuottaja(t)	Rodger Bain
Tyylilaji	heavy metal, hard rock, blues rock, doom metal
Kesto	40.36
Levy-yhtiö	Vertigo Records Warner Bros. Records
Listasijoitukset
Britannia: 8.  Saksa: 8.  Ranska: 10.  Yhdysvallat 23.
Black Sabbathin muut julkaisut
	Black Sabbath 1970	Paranoid 1970

Black Sabbath on samannimisen brittiläisen heavy metal -yhtyeen esikoisalbumi. Se julkaistiin 13. helmikuuta 1970. Albumia pidetään ensimmäisenä "todellisena" heavy metal -albumina ja se sisältää yhtyeen klassikoihin ja tunnetuimpiin kuuluvia kappaleita, kuten nimikappaleen "Black Sabbath", "N.I.B." ja "The Wizard". Vaikkakin albumi sai julkaisunsa aikoihin kovaa kritiikkiä lehdistöltä, nousi yhtye yleisön suosikiksi niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin ja albumi onkin myynyt myöhemmin platinalevyn arvoisesti uudella mantereella.

Albumi äänitettiin yhdessä päivässä keskellä kiertuetta. Musiikin ja kansitaiteen vuoksi yhtye liitettiin niin mustaan magiaan, okkultismiin kuin saatananpalvontaankin. Yhtyeellä itsellään ei ollut mitään tekemistä levyn kannen tai markkinoinnin kanssa. Basisti Geezer Butler on kertonut, että sanoitukset olivat todellisuudessa varoituksia satanismista.

Taustaa

Yhtyeen perustaminen

Birminghamin Astonista kotoisin olevat kitaristi Tony Iommi ja rumpali Bill Ward olivat yhdessä soittaneet top 20 -materiaalia esittäneessä The Rest -yhtyeessä ja sen jälkeen carlislelaisessa bluesyhtyeessä nimeltä Mythology. Vuonna 1968 Mythology kuitenkin hajosi huumepidätyksen jälkeen, ja Ward ja Iommi päättivät koota uuden yhtyeen. He näkivät paikallisen musiikkiliikkeen ikkunassa ilmoituksen "Ozzy Zig requires gig, owns his own PA" (suom. "Ozzy Zig tarvii keikkaa, omistaa oman PA:n"). Iommi tunsi erään Ozzy Osbournen muttei aluksi uskonut, että kyseessä on sama henkilö. He olivat olleet samassa koulussa ja Osbournea oli pidetty koulun pellenä. Kun he tapasivat, Iommi olisikin halunnut unohtaa koko jutun, mutta Ward taivutteli heidät keskustelemaan yhteistyöstä. John "Ozzy" Osbourne oli tehnyt sekalaisia töitä ja ollut vankilassa murtovarkauksien takia. Hän halusi epätoivoisesti elättää itsensä laulamalla.

Mukaan liittyi vielä Osbournen ystävä Terence "Geezer" Butler, jonka kanssa hän oli soittanut Rare Breed -nimisessä yhtyeessä. Butler oli alun perin kitaristi mutta alkoi soittaa bassoa. Hänellä oli hippimäinen elämäntyyli, hän oli käynyt enemmän kouluja kuin muut ja oli kiinnostunut muun muassa kirjallisuudesta ja politiikasta. Hänestä tulikin myöhemmin yhtyeen pääsanoittaja. Alkuvaiheessa mukana oli toinenkin kitaristi ja saksofonisti, mutta he jäivät pian pois kokoonpanosta. Yhtyeen nimeksi annettiin The Polka Tulk Blues Band, sittemmin Earth Blues Band ja lopulta pelkkä Earth. Yhtye soitti perinteistä bluesia, jossa oli myös jazzvaikutteita, sillä rumpali Ward oli jazzin ihailija.

Yhtyeen hajoaminen oli lähellä joulukuussa 1968, kun Iommia pyydettiin mukaan nousussa olevaan Jethro Tulliin, jonka kitaristi Mick Abrahams oli jättänyt yhtyeen. Iommi soitti Tullissa noin kaksi viikkoa, kunnes palasi Earthiin. Iommin mukaan laulaja Ian Andersonin johtamistyyli oli liian tiukka hänelle eikä hän halunnut olla "pelkkä palkkasoittaja". Toisaalta Iommi on sanonut oppineensa Jethro Tullissa, kuinka ammattimainen yhtye harjoittelee, ja hän halusi myös Earthin harjoittelevan samalla tavalla.

Nimenvaihto ja musiikillisen suunnan löytyminen

Birminghamilainen Jim Simpson kiinnostui Earthista, alkoi sen manageriksi ja järjesti esiintymisiä ympäri maata. Tammikuussa 1969 Earth soitti Lontoon Marquee-klubilla. Yhtye pääsi esiintymään myös muualle Eurooppaan, muun muassa Hampurin kuuluisalle Star Clubille. Näihin aikoihin yhtyeen jäsenet huomasivat, että mitä suuremmalla äänenvoimakkuudella he soittavat, sitä paremmin yleisö kuuntelee. Earth vuokrasi harjoitustilat Birminghamin Astonista. Ensimmäiset omat sävellykset olivat "Wicked World" ja "Black Sabbath". Iommin mukaan tuohon aikaan monet yhtyeet soittivat bluesia, joten Earth alkoi soittaa omia kappaleitaan erottuakseen joukosta.

Earthin alkoi soittaa ajan hengen mukaisesti raskaampaa musiikkia, kuten tekivät myös esimerkiksi Cream, Jeff Beck ja Blue Cheer. Led Zeppelinin blues- ja heavymusiikkia yhdistelevä ensilevy oli ilmestynyt samoihin aikoihin, ja Iommi halusi oman yhtyeensä levyn olevan vielä raskaamman. Lisäksi yhtyeen soundiin oli vaikuttanut Iommille muutamaa vuotta aiemmin sattunut työtapaturma, jossa hän menetti osan oikean käden keskisormesta ja nimettömästä. Toivuttuaan Iommi alkoi kehitellä uutta soittotapaa ja teki itse muovipullosta proteesit katkenneisiin sormiinsa. Jotta soittaminen proteeseilla olisi helpompaa, hän asensi kitaraan ohuemmat kielet ja käytti tavallisten sointujen sijaan voimasointuja, minkä takia kitarasoundista tuli tavallista raskaampi.

1960-luvun lopulla media alkoi kiinnostua myös henkimaailman pimeästä puolesta, ja myös Earth-yhtyeen jäsenet, etenkin Geezer Butler, olivat kiinnostuneet mystiikasta ja okkultismista. Yhtye harjoitteli lähellä erästä elokuvateatteria, jossa esitettiin kauhuelokuvia. Osbourne on kertonut ehdottaneensa, että "jos ihmiset ovat kiinnostuneet kauhuelokuvista, miksemme mekin alkaisi tehdä pelottavaa musiikkia". Yhtyeen ollessa kiertueella Saksassa elokuussa 1969 Geezer Butler ehdotti, että se ottaisi nimekseen Black Sabbath vuonna 1963 ilmestyneen Boris Karloffin tähdittämän kauhuelokuvan mukaan. Ensimmäinen esiintyminen Black Sabbathin nimellä oli 30. elokuuta 1969. Nimenvaihdokseen vaikutti myös toisen Earth-nimisen, jo levyttäneen yhtyeen olemassaolo.

Kun Iommi sävelsi riffin "Black Sabbath" -kappaleeseen, hän tajusi heti kehittäneensä jotain ainutlaatuista. Hän kuuli vasta myöhemmin, että kyseessä on niin sanottu "paholaisen intervalli", tritonus, jonka soittaminen oli keskiajalla kiellettyä. Toinen varhainen sävellys oli "The Wizard". Kun omaa materiaalia tuli lisää, kuten "N.I.B.", "Sleeping Village" ja "Behind the Wall of Sleep", oli aika hankkia levytyssopimus.

Albumin nauhoitus ja materiaali

Nauhoitukset

Black Sabbathin manageri Jim Simpson järjesti elokuussa 1969 yhtyeen Trident-studioon Lontooseen. Yhtye nauhoitti demon "The Rebel" -nimisestä kevyestä pop-kappaleesta, jonka oli säveltänyt Norman Haines. Haines kuului Simpsonin artisteihin ja hän myös soitti kosketinsoittimia kappaleen nauhoituksessa. Haines sävelsi myös yhtyeen toisen demon, blues-vaikutteisen kappaleen "When I Came Down". Lisäksi Black Sabbath oli jo aiemmin nauhoittanut jazz-henkisen kappaleen "Song For Jim". Nauhoituksista on julkaistu ainoastaan katkelmia eri bootleg-levyillä, internetissä sekä The Black Sabbath Story Vol 1.-videolla. Simpsonin mielestä yhtyeen kannattaisi levytyssopimuksen hankkimiseksi nauhoittaa ennemmin kokonainen albumi kuin yksittäisiä kappaleita. Paikallinen musiikkivaikuttaja Tony Hall lupasi rahoittaa levytyksen.

Marraskuun kymmenentenä 1969 yhtye levytti vastahakoisesti Trident-studioilla cover-version amerikkalaisen Crow-yhtyeen top 20 -hitistä "Evil Woman (Don't Play Your Games with Me)". Tuohon aikaan Britanniassa oli tapana levyttää cover amerikkalaisesta listahitistä ennen kuin se ehtisi tulla Euroopassa tunnetuksi alkuperäisesityksenä. Lisäksi Simpsonin mielestä yhtye tarvitsi singlen saadakseen julkisuutta.

Viikkoa myöhemmin varsinainen albumi nauhoitettiin 12-tuntisessa studiosessiossa sekä miksattiin ja editoitiin 17.–18. marraskuuta 1969 Regent Sound-studioilla Lontoossa. Tuottajana oli Rodger Bain, joka oli nauhoittanut "The Rebelin" ja tuottanut "Evil Womanin". Bainin apulaisena oli äänittäjä Tom Allom, josta myöhemmin tuli menestynyt Judas Priestin tuottaja.

Iommin mukaan Rodger Bain ymmärsi yhtyeen toimivan parhaiten, kun se soittaa yhdessä, eikä hän vaatinut ketään soittamaan osuuksia erikseen. Yhtye oli hionut kappaleet keikoillaan valmiiksi ja soitti ne studiossa nopeasti samaan tyyliin. Geezer Butlerin mukaan yhtye vain käväisi studiossa keikkojen välillä eikä ollut mukana albumin miksauksessa. Albumin lopulliset kustannukset olivat 600 puntaa. Iommi on sanonut: "Menimme vain studioon ja teimme sen päivässä. Soitimme keikkasettimme studiossa ja siinä se. Seuraavana päivänä lensimme Sveitsiin keikalle."

Sisältö

Musiikkinäytteet

”Black Sabbath”

”Warning”

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Albumin kappaleet on merkitty koko yhtyeen nimiin, mutta sanoitukset on tehnyt pääasiassa basisti Geezer Butler.

Albumin avaa nimikappale "Black Sabbath". Se on aluksi hidastempoinen, ja siinä on Iommin tritonusta käyttävä riffi, mutta loppuosa on nopeampi. Sanat on kirjoittanut Ozzy Osbourne, ja ne pohjautuvat Butlerin kokemukseen: hän heräsi yöllä ja näki sänkynsä vieressä mustapukuisen hahmon, joka kuitenkin hävisi saman tien. Kappaletta on pidetty ensimmäisenä ns. doom metal -kappaleena. Siinä on ukkos-, vesisade- ja kirkonkello-efektit, jotka Rodger Bain ja Tom Allom lisäsivät jälkikäteen, yhtyeen jo poistuttua studiosta.. Butlerin ja Wardin mukaan Iommi sai inspiraation kappaleen pääriffiin, kun Butler tapaili Gustav Holstin "Mars"-teemaa Planeetat-teoksesta yhtyeen harjoituksissa.

"The Wizard"-kappaleessa huuliharppua soittaa Osbourne, ja sen komppi on hieman tavanomaisesta poikkeava. Kappaleen riffiä on myöhemmin kierrättänyt Blue Öyster Cult kappaleessaan "Cities on Flame". Butlerin mukaan kappaleen inspiraationa on ollut Taru Sormusten Herrasta -kirja ja siinä esiintyvä Gandalf-hahmo.

"Behind the Wall of Sleep" perustuu H. P. Lovecraftin tieteisnovelliin "Unen muurin tuolla puolen" (engl. Beyond the Wall of Sleep). Osbourne esittelikin kappaleen konserteissa usein novellin nimellä. Kappaleen rumpukomppi on jazz-henkinen, ja live-versioissa kappaleen lopusta muodostui nopea jazz-improvisaatio. Kappaleen nopeatempoisampi intro on saanut Pohjois-Amerikan painoksessa nimekseen "Wasp".

Albumin tunnetuimpia kappaleita on avauspuolen päättävä "N.I.B", etenkin Iommin kitarariffin ansiosta. Kappaleen alussa on lyhyt bassoimprovisaatio, joka on saanut Amerikan-painoksessa nimen "Bassically". Kappaleen nimi "N.I.B." tulee sanasta nib (suom. kärki). Se oli Iommin mukaan myös rumpali Wardin lempinimi, koska hänen partansa muistutti kynän kärkeä. Kappaleen nimeä on myös pidetty lyhenteenä sanoista Nativity In Black (suom. paholaisen syntymä), mutta yhtye on kiistänyt sen ja Iommi on todennut koko jutun olevan "amerikkalaisten keksintöä, koska nämä aina luulevat kaiken tulevan jostain saatanallisesta". Butlerin mukaan kappale kertoo "rakastuneesta pirulaisesta, joka muuttuu täydellisesti kunnon kansalaiseksi".

"Evil Woman (Don't Play Your Games with Me)" on toinen albumin covereista; sen esitti alun perin amerikkalainen Crow-yhtye. Kappale nauhoitettiin viikkoa aiemmin kuin muut. Se on selvästi albumin kaupallisin, ja se myös julkaistiin singlenä. Amerikan-painoksesta "Evil Woman" jätettiin pois, koska se oli ollut siellä hitti jo Crow'n esittämänä, ja sen tilalla oli yhtyeen oma sävellys, vahvasti jazz-henkinen sekä Iommin blues-soolon sisältävä "Wicked World". Sen aiheena on sodanvastaisuus ja poliitikkojen päätökset. Kappaleesta tuli muutaman vuoden ajaksi pohja sooloiluille ja improvisaatioille yhtyeen konserteissa.

"Sleeping Village" muuttuu hitaan, akustisen alun jälkeen jazz- ja blues-improvisaatioksi. Amerikan-painoksessa kappaleen alku tunnetaan nimellä "A Bit of Finger". Kappale sulautuu albumin päättävään, 10-minuuttiseen "Warning"-kappaleeseen, jonka on esittänyt alun perin rumpali Aynsley Dunbarin Retaliation-yhtye. Kappale on vahvasti blues-vaikutteinen ja sisältää Iommin sooloilua sekä bändin jammailua. "Warning" oli alun perin noin 15 minuutin pituinen, mutta se leikattiin 10-minuuttiseksi.

Albumin julkaisu

Levytyssopimus ja kansikuva

Philips-yhtiö kiinnostui yhtyeestä, ja sen levymerkki Fontana julkaisi singlen, jossa oli a-puolena "Evil Woman (Don't Play Your Games with Me)" ja b-puolena "Wicked World", tammikuussa 1970. Single ei menestynyt kaupallisesti eikä se saanut huomiota mediassa. Tämän jälkeen Philips siirsi Black Sabbathin uudelle levymerkilleen Vertigo Recordsille, joka keskittyi progressiiviseen ja uuden aallon underground-musiikkiin. Vertigo Recordsin perustaja Olav Wyper oli nähnyt yhtyeen keikalla Birminghamissa ja halusi yhtyeen levymerkilleen. Vertigo julkaisi singlen uudelleen, mutta pääpaino oli kuitenkin varsinaisen albumin julkaisemisessa ja markkinoinnissa.

Vertigon markkinointiosasto käytti hyväkseen Black Sabbathin imagoa, joka liitti yhtyeen mustaan magiaan ja okkultismiin, vaikka se olikin syntynyt osin tahattomasti. Levyn etukanteen tuli kuva noitamaisesta, mustaan viittaan puetusta naisesta, joka seisoo karun syksyisessä maisemassa ja pitää väitetysti sylissään mustaa kissaa. Malli Louisa Livingstone ei itse tosin muista mitään kissaa vaan kertoo vain lämmitelleensä käsiään samettitakkinsa sisällä. Levyssä on avattavat kannet, ja mustapohjaisessa sisäkannessa on yhtyeen logo ja ylösalaisin oleva risti, johon on kirjoitettu synkkäaiheinen "Still Falls the Rain" -niminen runo. Kannen suunnitteli Marcus Keef. Lisäksi albumi julkaistiin perjantaina 13. helmikuuta 1970, taikauskoisena huonon onnen päivänä.

Yhtyeellä itsellään ei ollut mitään tekemistä kannen tai markkinoinnin, saatikka saatananpalvonnan kanssa. Geezer Butler on sanonut: "Minun tai Ozzyn tekemät sanoitukset ovat itse asiassa varoituksia satanismista, sillä ihmisten tulisi olla varovaisia kyseisen aiheen kanssa. Emme ikinä ole edistäneet mustaa magiaa tai saatananpalvontaa. Se oli vain pieni viite tuotannossamme eikä todellakaan ainut aihepiirimme. Kirjoitimme science fictionista, sodanvastaisuudesta, saasteista, politiikasta... okkultismi oli aiheena vain kolmessa tai neljässä laulussa. Mutta jotkut ihmiset käsittivät asian väärin."

Kaupallinen menestys

Albumi oli välitön menestys. Se nousi Britannian listalla 8:nneksi, vaikka saikin enimmäkseen huonoja arvosteluja, ja pysyi listalla peräti 42 viikkoa. Se oli merkittävä saavutus yhtyeeltä, jolla ei ollut hittisingleä eikä muutakaan aiempaa menestystä. Menestyksestä olikin kiittäminen yhtyeen ahkeraa keikkailua, jonka avulla se oli kerännyt kannattajia. Albumia voi pitää tavallaan myös underground-menestyksenä. Black Sabbathia ei tunnettu laajasti ennen albumin julkaisua, se ei ollut saanut mediajulkisuutta tai radiosoittoa. Kriitikotkin väheksyivät yleensä albumia ja yhtyettä, dj John Peeliä lukuun ottamatta.

Pohjois-Amerikassa albumin julkaisi Warner Bros. 1. kesäkuuta 1970. Se nousi Billboardin listan 23:nneksi ja sitä myytiin vuodessa kultalevyyn oikeuttava määrä. Myöhemmin se sai myös platinaa.. Black Sabbath ei ollut vielä albumin julkaisun aikaan esiintynyt Pohjois-Amerikassa, joten menestys tuli siellä kuulopuheiden voimalla. Sabbathin manageritoimisto teki sopimuksen Warner Brosin kanssa, koska Vertigon Pohjois-Amerikan kumppani Mercury Records ei ollut kiinnostunut yhtyeestä.

Albumin menestys yllätti yhtyeen. Butlerin mukaan "albumi tehtiin kesken keikkamatkaa, emmekä uskoneet sitä myytävän yhtään."

Listasijoitukset

Valtio	Korkein sijoitus	Listaviikot	Nousu listalle	Lähde
Britannia	8.	42	7.3.1970
Länsi-Saksa	8.		1970
Ranska	10.	26	4.7.1970
Yhdysvallat	23.		1970

Kritiikki ja albumin nykyinen arvostus

»Kriitikoiden mielestä levy oli ihan paska.»
(Ozzy Osbourne)

Vaikka albumia myytiin paljon, se sai julkaisunsa aikaan lähes tyrmäävän vastaanoton musiikkilehdistössä. Black Sabbath yhdistettiin, osin aiheettomasti, saatananpalvontaan ja mustaan magiaan: esimerkiksi brittiläinen Disc & Music Echo kirjoitti albumin olevan "musiikkia sairaisiin messuihin". International Timesin kriitikko kuvasi albumia sanoilla "Blow Job" (suom. suihinotto) ja vertasi yhtyettä karanneeseen bussiin, "joka on yhtä nopea ja pelottava".

Amerikkalaisen Rolling Stonen Lester Bangs kirjoitti kuuluisassa arvostelussaan Black Sabbathin soittajien olevan "ammattitaidottomia" ja sanoitusten "typeriä", ja yhteenvetona hän sanoi Black Sabbathin olevan "kuin Cream, mutta vieläkin huonompi." Myös tunnettu The Village Voice -lehden amerikkalaiskriitikko Robert Christgau moitti levyä huonoksi ja totesi sen olevan "vastakulttuurin surkeinta antia muoviläpyskällä".

Nykyään albumia pidetään arvokkaana osana metallimusiikin historiaa, ja sen on usein sanottu olevan ensimmäinen todellinen heavy metal -albumi, vaikka siinä on viitteitä myös sekä blues- että jazz-musiikkiin. Muun muassa Rolling Stone, joka aikanaan suhtautui albumiin kriittisesti, kelpuutti albumin 241:seksi listalle, joka sisälsi "500 kaikkien aikojen parasta albumia", ja arvostettu heavy metal -lehti Kerrang! sijoitti albumin 31:seksi "kaikkien aikojen top 100 -metallialbumit" -listalleen. Allmusic.com-sivuston arvostelijan mielestä "albumilla on runsaasti metalliklassikoita", ja Metalstorm.net-sivustolla albumin sanotaan olevan merkittävä, "koska se synnytti rakastetun metalligenremme". Sputnikmusic.comin arvostelijan mukaan "albumilta löytyy kuunneltavaa kaikille heavy metal- tai hard rock -genren faneille".

Myös yhtyeen fanit pitävät albumia yhtenä Black Sabbathin parhaista, ja monet sen kappaleet ovat muodostuneet klassikoiksi: esimerkiksi "Black Sabbath", "The Wizard" ja "N.I.B." ovat olleet lähes koko ajan yhtyeen esityslistoilla. Geezer Butler on todennut, että Black Sabbath halusi tuolloin "olla raskaampi kuin kukaan muu" ja onnistui siinä hyvin, ja rumpali Bill Ward on sanonut albumin olevan hänelle arvokkaimman kaikista yhtyeen albumeista.

Arvosteluja

• Allmusic
• Sputnikmusic
• Metal Storm (9.5/10)
• PSOF.fi (9/10)
• Adrian Denning (8/10)
• Guy's Music Review Site (8/10)
• Mark Prindle (8/10)
• Levyarvostelut.fi (kehuva)
• Rolling Stone, Lester Bangs, 1970 (kritisoiva)
• Robert Christgau (C-, kritisoiva)
• International Times, 1970 (kritisoiva)
• Disc & Music Echo, 1970 (kritisoiva)

CD-julkaisut

Black Sabbath on julkaistu CD-versiona useampaankin kertaan. Sekä Vertigo että Warner Bros. ovat julkaisseet albumin CD-versiona jo 1980-luvulla. Myös Black Sabbathin katalogia julkaissut Castle Communications on julkaissut albumista useamman CD-version. Vuoden 1986 versio sisältää bonuskappaleena "Tomorrows Dream" -kappaleen live-version, joka on peräisin vuoden 1980 Live at Last-albumilta.

Ensimmäinen varsinainen remasteroitu versio julkaistiin vuonna 1996 Castlen Essential-merkillä. Se sisältää bonuskappaleena vain Pohjois-Amerikan versiossa aiemmin olleen "Wicked World"-kappaleen, tosin heikkolaatuisena nauhoituksena. Vuonna 2004 Rhino Records julkaisi yhtyeen vuosien 1970–1978 kaikki albumit Black Box -nimisenä pakettina. Tässä painoksessa käytettiin Pohjois-Amerikan Warner Bros. -yhtiön masternauhoja.

Vuonna 2009 Universal Music Group julkaisi yhdessä Sanctuary Recordsin kanssa albumista "Deluxe Edition" -version. Se sisältää varsinaisen albumin lisäksi bonus-cd:n, jossa on aiemmin virallisesti julkaisemattomia studioversioita kappaleista.

Kappaleet

Kaikki kappaleet säv. ja san. Tony Iommi, Geezer Butler, Bill Ward ja Ozzy Osbourne, ellei toisin mainita.

Euroopan versio

A-puoli
Nro	Nimi	Kesto
1.	Black Sabbath	6.20
2.	The Wizard	4.24
3.	Behind the Wall of Sleep	3.37
4.	N.I.B.	6.08

B-puoli
Nro	Nimi	Säv&san	Kesto
5.	Evil Woman (Crow-cover)	Larry Weigand, Dick Weigand, David Wagner	3.25
6.	Sleeping Village		3.46
7.	Warning (The Aynsley Dunbar Retaliation -cover)	Aynsley Dunbar, Alex Dmochowski, Victor Hickling, John Moorshead	10.28

1996 CD-uusintapainoksen bonuskappale
Nro	Nimi	Kesto
8.	Wicked World	4.47

Euroopan vuoden 2009 Deluxe Edition, levy 2
Nro	Nimi	Kesto
1.	Wicked World (single b-puoli, TF1067)	4.44
2.	Black Sabbath (studio out-take)	6.22
3.	Black Sabbath (instrumentaali)	6.13
4.	The Wizard (studio out-take)	4.46
5.	Behind the Wall of Sleep (studio out-take)	3.41
6.	N.I.B. (instrumentaali)	6.08
7.	Evil Woman (vaihtoehtoinen versio)	3.47
8.	Sleeping Village (intro)	3.45
9.	Warning (osa 1)	6.58

Pohjois-Amerikan versio

A-puoli
Nro	Nimi	Kesto
1.	Black Sabbath	6.20
2.	The Wizard	4.22
3.	Wasp/Behind the Wall of Sleep/Bassically/N.I.B.	9.44

B-puoli
Nro	Nimi	Kesto
4.	Wicked World	4.47
5.	A Bit of Finger/Sleeping Village/Warning	14.15

• Pohjois-Amerikan versioissa esiintyvät "Wasp" (intro kappaleessa "Behind The Wall of Sleep"), "Bassically" (bassosoolo "N.I.B:n" alussa) ja "A Bit of Finger" (akustinen osa kappaleesta "Sleeping Village") ovat erikseen nimettyjä kappaleiden osia. Kappaleet eivät muuten erotu mitenkään Euroopan ja Britannian painoksista. Erikseen nimeämisen syytä ei tiedetä. On väitetty, että yhtye olisi saanut enemmän rojalteja, kun albumilla oli "enemmän" kappaleita. Toisaalta on myös mahdollista, että Warner Bros. on ottanut kappaleiden nimet suoraan muistiinpanoista, jotka yhtye oli tehnyt masternauhojen laatikoihin. Pohjois-Amerikan painoksissa kappalejako on myös hieman erilainen.

Vuoden 2004 uusintapainoksen bonuskappale
Nro	Nimi	Kesto
6.	Evil Woman	3.25

Singlejulkaisut

”Evil Woman (Don't You Play Your Games With Me)” (tammikuu 1970, Fontana (TF 1067/267 977 HF, UK), Vertigo Records (6059 002, UK/EU))

A: Evil Woman (Don't You Play Your Games With Me) – 3.25 (säv. Wagner, Weigand, Weigand) B: Wicked World – 4.43 (säv. Iommi, Ward, Butler, Osbourne) Ensimmäisen painoksen julkaisi Fontana, toisen Vertigo. Pohjois-Amerikassa Warner Brosin testipainos, sis. vain "Evil Womanin".

”The Wizard” (1970, Vertigo Records (6059.005, Ranska))

A: The Wizard – 4.24 (säv. Iommi, Ward, Butler, Osbourne) B: Evil Woman (Don't You Play Your Games With Me) – 3.25 (säv. Wagner, Weigand, Weigand)

”Black Sabbath (promo)” (1970, Warner Bros (PRO 417, US))

A: Black Sabbath (radio spot) – 1.00 B: The Wizard (radio spot) – 1.00 Albumin promoamiseen julkaistu single Yhdysvalloissa. Sisältää 60 sekunnin radiomainokset, joissa mainitut kappaleet soivat taustalla.

Kokoonpano

• Ozzy Osbourne – laulu, huuliharppu (ensipainoksessa virheellisesti "Ossie Osbourne")
• Tony Iommi – kitara
• Geezer Butler – basso
• Bill Ward – rummut

Tuotanto

• Rodger Bain - tuottaja
• Tom Allom - nauhoitus (kappaleet 1-4, 6-7))
• Barry Sheffield - nauhoitus (kappale 5)()
• Marcus Keef - kansitaide

Julkaisuhistoria

Yleisimmät Euroopassa, Britanniassa ja Pohjois-Amerikassa julkaistut versiot:

• 1970: Vertigo (VO 6), UK, LP
• 1970: Warner Bros (WS 1871), US, LP ("Wicked World" "Evil Woman"in tilalla)
• 1973: WWA (006), UK, LP
• 1976: NEMS (NEL 6002), EU, LP
• 1986: Castle Communications (NELCD 6002), EU, CD (sisältää "Tomorrows Dream"-kappaleen live-version bonuksena)
• 1988: Warner Bros (1871-2), US, CD ("Wicked World" "Evil Woman"in tilalla)
• 1989: Vertigo (832 702-2), EU, CD
• 1996: Castle / Essential (ESM CD 301, GAS 0000301ESM), EU, CD (mukana "Wicked World" ja "Evil Woman")
• 2004: Warner / Rhino (R2 73923-A) osana Black Box-boksia, US, CD (mukana "Wicked World" ja "Evil Woman")
• 2004: Sanctuary (SMRCD031), EU, CD (mukana "Wicked World" ja "Evil Woman")
• 2009: Universal / Sanctuary (2700817), EU, 2 CD "Deluxe Edition"

Aiheesta muualla

• Black Sabbath (albumi) Discogsissa. (englanniksi)
• Albumi Black Sabbath (albumi) Encyclopaedia Metallum -sivustolla (englanniksi)