Canadair Sabre

Canadair Sabre
Kanadan ilmavoimien Canadair Sabre
Tyyppi	hävittäjä
Alkuperämaa	Kanada
Valmistaja	Canadair
Ensilento	9. elokuuta 1950
Esitelty	1950
Pääkäyttäjät	Kanadan kuninkaalliset ilmavoimat Yhdysvaltain ilmavoimat Britannian kuninkaalliset ilmavoimat Luftwaffe (Bundeswehr)
Valmistusmäärä	1 815
Valmistusvuodet	1950–1958
Kehitetty mallista	North American F-86 Sabre
Infobox OK

Canadair Sabre oli Canadairin lisenssillä valmistama North American F-86 Sabre -suihkuhävittäjä, jota valmistettiin vuoteen 1958 pääasiassa Kanadan ilmavoimille, mutta myös ulkomaanvientiin. Tyyppi korvattiin vuonna 1962 Canadair CF-104 -koneilla.

Suuri osa ensimmäisten Canadairin valmistamien koneiden osista saapui Yhdysvalloista, mutta tuotannon päättyessä moottorit ja 85 prosenttia osista valmistettiin Kanadassa. Canadair valmisti Montrealissa kaikkiaan 1 815 CL-13 Sabrea vuosina 1950–1958.

Kehitys ja tuotanto

Tausta

Kanadalle tuli tarve uudistaa ja laajentaa ilmavoimiaan sen liityttyä Natoon vuonna 1949. Yhtenä aikakautensa parhaana läntisenä hävittäjänä pidetty F-86 Sabre valikoitui sopivaksi kone-ehdokkaaksi. Kanadalaiset olisivat halunneet ensisijaisesti hankkia Britanniassa valmistetun konetyypin, ja Yhdysvalloissa tuotetun Sabren tuonti sai voimakasta vastustusta. Ratkaisuna ongelmaan Kanadan hallitus päätti hankkia lisenssin Sabren valmistamiseksi Kanadassa. Lisenssiehtojen mukaisesti koneet valmistettiin Canadairin tehtaalla Cartiervillessä lähellä Montrealia.

Sabre Mk.1

Kymmenen koneen esisarja tilattiin tuotannon käynnistämiseksi. Ensimmäinen kone valmistui heinäkuun alussa 1950 Cartiervillessä tunnuksella CL-13 Sabre Mk.1. Kanadan ilmavoimien sarjanumeron 19101 saanut kone oli liki suora kopio yhdysvaltalaisesta North American F-86A-5-NA:sta. Koneessa oli voimanlähteenä General Electric J47-GE-13 -suihkumoottori, joka tuotti 23 kilonewtonin työntövoiman.

Ainoaksi jäänyt Mk.1 jouduttiin kuljettamaan läheiseen Kanadan ilmavoimien Dorvalin lentotukikohtaan koelentoa varten, sillä Cartiervillen lentokentän kiitotie oli liian lyhyt suihkukoneille. Canadairin pääkoelentäjä Al J. Lilly teki koneen ensilennon 9. elokuuta 1950.

Sabre Mk.2

Kreikan ilmavoimien Canadair Sabre Manchesterin lentoasemalla maaliskuussa 1955.

North American tilasi Canadairia valmistamaan versiota mallista F-86E, mistä tuli tehtaan ensimmäinen menestystuote nimellä Sabre Mk.2. Kone oli periaatteessa sama kuin F-86E-1 ja siihen oli asennettu pyrstöön vakaimet, V:n muotoinen tuulilasi ja voimanlähteenä oli Mk.1:n kanssa sama GE J47-GE-13. Ensimmäisen koneen (sarjanumero 19102) ensilento oli 31. tammikuuta 1951 ja elokuuhun 1952 mennessä oli valmistettu 350 kappaletta Sabre Mk.2 -koneita (sarjanumerot 19102–19199 ja 19201–19452).

Kanadan kuninkaalliset ilmavoimat vastaanotti kaikkiaan 290 Mk.2 -konetta. Pääosa Kanadan Mk.2-koneista oli suojaamassa Eurooppaa Naton 1. lentodivisioonassa, jossa se osoittautui ilmataistelukykyiseksi koneeksi. Loput koneista sijoitettiin koulutustehtäviin Kanadaan. Koneet korvattiin Mk.5-mallilla vuodesta 1954 alkaen, jolloin hieman yli 210 jäljellä ollutta Mk.2-konetta huollettiin ja modernisoitiin Britanniassa.

Korean sodassa Yhdysvaltain ilmavoimat havaitsi, että North American ei kyennyt toimittamaan tarvittavaa määrää Sabre-hävittäjiä. Helmikuussa 1952 ilmavoimat tilasi 60 Sabre Mk.2 -konetta Kanadasta, mitkä saivat mallinimen F-86E-6-CAN. Koneet luovutettiin helmikuusta heinäkuuhun 1952 ja ne varustettiin yhdysvaltalaisin järjestelmin Kaliforniassa ennen Koreaan siirtoa (sarjanumerot 52-2833 – 52-2892).

Kanadan ilmavoimien saadessa käyttöönsä uudempia Sabren versioita niin pääosa käytöstä poistetuista koneista myytiin muualle. Heinäkuusta 1954 alkaen Kreikan ilmavoimat vastaanotti 104 Kanadan ilmavoimien käytössä ollutta Sabrea. Ensimmäiset koneet vastaanotti 112. lennoston 341. laivue. Vuonna 1955 varustettiin vielä saman lennoston 342. ja 343. laivueet Sabreilla. Sabret olivat käytössä 1960-luvun alkupuolelle.

Kreikan saamien koneiden vastapainoksi toimitettiin Turkille 105 Kanadasta poistettua Sabrea, jotka sijoitettiin 141., 142. ja 143. laivueisiin.

Sabre Mk.3

Kanadan hallituksella oli tavoitteena käyttää kanadalaisvalmisteista Avro Orenda -moottoria Sabressa. North American Aviation aloitti 16. elokuuta 1949 sisäisen hankkeen NA-167, jonka tavoitteena oli asentaa Orenda-moottori 251. valmistuneeseen F-86A-5-NA-koneeseen (sarjanumero 49-1069). Koneesta käytetään toisinaan mallinimeä F-86J. Lokakuussa 1950 tehdyt testit olivat lupaavia ja Canadair päätti jatkaa hanketta asentamalla Orenda yhteen valmistamaansa Sabreen.

Sadas valmistunut Sabre Mk.2 -kone (sarjanumero 19200) muutettiin siten, että siihen voitiin asentaa Orenda 3 -moottori (27 kN). Moottorin halkaisija oli hieman suurempi kuin J47-moottorin, joten runkoon piti tehdä hieman muutoksia. Ainoastaan yksi Sabre Mk.3 -nimellä tunnettu kone valmistui.

Sabre Mk.4

Italian ilmavoimien Sabre Mk.4 Italian ilmavoimamuseossa Vigna di Vallessa lokakuussa 2011.

Orenda-moottorit piti ottaa käyttöön mallista Mk.4 alkaen. Koneisiin asennettiin kuitenkin moottorin kehitysohjelman viivästyessä aiemmissa malleissa käytetty GE J47-GE-13 -moottori, ja niissä oli vain joitakin pieniä rakenteellisia ja järjestelmämuutoksia kuten paranneltu ilmastointi, kompassi, paineistuksen hallinta ja kuomun vapautin ja tykkitähtäin. Sabre Mk.4:n valmistus käynnistyi vuoden 1952 puolivälissä, ja ensilento tehtiin 28. elokuuta 1952. Sitä valmistettiin kaikkiaan 438 kappaletta sarjanumeroilla 19453–19890. Monet koneista varustettiin myöhemmin uusitulla 6-3-siipiprofiilisella siivellä.

Kanadan ilmavoimissa oli tilapäisesti käytössä 70 valmistetuista 438 koneesta. Kanadan koneista säilyneet toimitettiin Britannian kuninkaallisille ilmavoimille. Muut koneet toimitettiin avustusohjelman mukaisesti suoraan Britannialle, jossa niillä varustettiin yksitoista laivuetta. Pääosa koneista palveli Länsi-Saksassa Naton alaisissa joukoissa ja kaksi laivuetta oli Britteinsaarilla hävittäjälennostossa. Sabre Mk.4 -koneet olivat käytössä vuoden 1956 puoliväliin, jolloin ne korvattiin Hawker Huntereilla. Jäljellä olevat koneet huollettiin Britanniassa ja niihin asennettiin 6-3-siipiprofiilit, minkä jälkeen ne luovutettiin koneet maksaneelle Yhdysvaltain ilmavoimille.

Vuonna 1957 RAF:n koneista 180 luovutettiin Italialle. Koneista yksi tuhoutui siirron aikana. Ensimmäiset F-86E(M) -koneet vastaanotti Pratica di Maren lentotukikohtaan sijoitettu 4a Aerobrigata, johon kuului kolme gruppia 9o, 10o ja 12o. Myöhemmin koneita vastaanotti 2o Stormon (myöh. 2a Aerobrigata) 8o, 13o ja 14o Gruppi. Luovutukset päättyivät vielä samana vuonna. Italian ilmavoimien koneet olivat ilmapuolustustarkoituksiin ja niissä oli kokeiltu muun muassa HVAR-raketteja ja italialaisvalmisteisia SISPRE C-7 ilmasta-ilmaan ohjuksia. Kumpaakaan asejärjestelmää ei otettu käyttöön.

Viisi Italian ilmavoimien 4a Aerobrigatan Sabrea siirrettiin Belgian Kongoon vuonna 1963 tukemaan Kongon kriisiin liittyynyttä YK:n rauhanturvaoperaatiota. Koneiden käyttäjinä oli Filippiinien ilmavoimien henkilöstö helmikuusta kesäkuuhun 1963. Viimeinen F-86E(M) poistettiin Italian ilmavoimien käytöstä maaliskuussa 1965.

Jugoslavian ilmavoimat vastaanotti 122 RAF:lta poistettua Sabrea 1958-1959. Jugoslavian ilmavoimien Sabre ampui 1950-luvun lopulla rajakahakan seurauksena alas Unkarin ilmavoimien MiG-15-koneen. Kahdeksan Jugoslavialle luovutetuista koneista luovutettiin heinäkuussa 1976 Hondurasin ilmavoimille. Koneet lensivät häirintälentoja Salvadorin ilmatilassa jalkapallosodassa vuonna 1969. Osa koneista lensi edelleen 1990-luvulla, jolloin ne korvattiin ranskalaisella Dassault Super Mystèreillä.

Sabre Mk.5

RCAF:n Golden Hawks-taitolentoryhmän Sabre Mk.5 -koneita toukokuussa 1959.

Seuraava valmistettu malli Sabre Mk.5 varustettiin Orenda 10 -moottorein, jotka tuottivat 29 kN työntövoiman. Mallin ensilento tapahtui 30. heinäkuuta 1953 (sarjanumero 23001). Uusi moottori paransi koneen nousunopeutta ja toimintamatkaa aiempiin versioihin nähden. Muina parannuksina olivat uusi happijärjestelmä sekä parempi liikehtimiskyky ja hidaslento-ominaisuudet, mitkä saavutettiin uudella siipiprofiililla. Canadair valmisti 370 Mk.5-konetta (sarjanumerot 23001 - 23370), joista pääosa toimitettiin Kanadan ilmavoimien lentodivisioonan laivueille Eurooppaan korvaamaan Mk.2-koneet.

Vastaperustetut Saksan ilmavoimat tilasi 225 Sabre Mk.6 konetta varustaakseen kolme hävittäjälennostoa. Kanadan ilmavoimat lahjoitti 75 Sabre Mk.5:ä Saksalle, jotta koulutus voitaisiin aloittaa, vuosina 1957-1958. Koneet sijoitettiin Waffenschule 10:een. Tammikuussa 1959 koneista oli käytössä 65 ja huhtikuussa 1960 enää 25. Viimeinen Sabre Mk.5 poistui maaliskuussa 1962.

Sabre Mk.6

Viimeinen Canadairin valmistama Sabre-malli oli Mk.6, jonka moottorina oli tehokkaampi Orenda 14 (33 kN). Uusi moottori tuotti 3 302 kg staattisen työntövoiman, mikä mahdollisti suuremman nousu nopeuden ja paremmat lento-ominaisuudet korkealla. Tuotannon alun koneissa oli sama 6-3-siipi kuin Mk.5-koneissa, mutta myöhemmissä koneissa siipi oli suunniteltu uudelleen. Kone oli hieman keveämpi kuin edeltänyt Mk.5. Koneen huippunopeus oli 710 mph ja matkalentokorkeus 55000 jalkaa, mikä oli yli 7000 jalkaa enemmän kuin F-86F:llä. Mallin ensilento oli 19. lokakuuta 1954 ja tuotanto jatkui 9. lokakuuta 1958 saakka, jolloin mallia oli valmistettu 655 kappaletta.

Kanadan ilmavoimat tilasi 292 Sabre Mk.6 -konetta (sarjanumerot 23371 - 23662), jotka luovutettiin 1. (410., 439. ja 441. laivue), 2. (416., 421. ja 430. laivue), 3. (413., 427. ja 434. laivue) ja 4. lennostoille (414., 422. ja 444. laivue). Myöhemmin tilattiin vielä 90 konetta (23663 - 23752). Koneilla korvattiin pääosa lentodivisioonan laivueiden Mk.5-koneista Länsi-Saksassa ja Ranskassa. Kanadan osuus Natolle oli kaksitoista laivuetta, jotka oli sijoitettu neljään tukikohtaan. Näistä kaksi sijaitsi Ranskassa (Marville ja Grostenquin) ja kaksi Länsi-Saksassa (Zweibrücken ja Baden Söllingen).

Kolumbialle luovutettiin 1956 kuusi Mk.6-konetta, jotka saivat Kolumbian ilmavoimissa tunnusnumerot 2021-2026. Koneet muodostivat 10. hävittäjäpommittajalaivueen. Neljä koneista tuhoutui onnettomuuksissa ja säilyneet poistettiin käytöstä vuonna 1966.

Etelä-Afrikan ilmavoimien 2. laivue lensi Korean sodassa Yhdysvaltain ilmavoimilta lainatuilla Sabreilla, jotka palautettiin laivueen palattua Etelä-Afrikkaan. Etelä-Afrikka tilasi 1955 kaikkiaan 34 Sabre Mk.6 -konetta, jotka luovutettiin tilaajalle 1956. Koneista 17 merkittiin afrikaansiksi luovutettaessa 1. laivueelle ja toiset 17 englanniksi 2. laivueeseen. Koneiden tunnusnumerot olivat 350-383 (kanadalaiset 23669-23702). Koneet olivat käytössä 2. laivueessa vuoteen 1964, jolloin ne korvattiin Mirage IIICZ:lla. Sabret olivat 1. laivueessa vuoteen 1976, jolloin ne korvattiin Mirage F.1AZ:lla.

Länsi-Saksa tilasi 225 Mk.6-konetta kolmelle lennostolle ja mallista tuli merkittävin hävittäjä Saksan ilmavoimissa. Ensimmäinen koneet vastaanottanut lennosto oli Jagdgeschwader 71, minkä lisäksi koneet olivat käytössä Jagdgeschwader 72:ssa ja 73:ssa. JG 71:n kalustoksi vaihdettiin 1964 F-104G Starfighterit ja kaksi muuta lennostoa varustettiin 1964-1966 Fiat G-91R:llä.

Intian-Pakistanin sota vuonna 1965 aiheutti aseiden Yhdysvaltain asettaman vientikiellon alueelle. Tammikuussa 1966 Saksa myi 90 Mk.6-konetta Iranille, joka myi ne edelleen Pakistanille. Koneet osallistuivat sotatoimiin vuoden 1971 sodassa, jossa ne saavuttivat pääosan Pakistanin ilmavoimien 141 ilmavoitosta. Viimeinen Pakistanin ilmavoimien Sabre poistettiin käytöstä vuonna 1980. Joulukuun 1971 sodan jälkeen Itä-Pakistan muodosti erillisen valtion Bangladeshin, jolle jäi viisi Pakistanin ilmavoimien jälkeensä jättämää Sabre Mk.6 -konetta. Koneet jatkoivat palveluksessa aina vuoden 1973 loppuun, jolloin varaosien puute esti koneiden käytön jatkamisen.

Argentiina tilasi 36 Sabre Mk.6 -konetta, mutta myöhemmin tilaus peruutettiin maan taloustilanteen heikennyttyä. Israel tilasi 1955 ilmavoimilleen 24 Sabre Mk.6 -konetta, joista ainakin kahdeksan sai runkonumeron ja yhteen maalattiin Israelin ilmavoimien tunnukset. Suezin kriisin seurauksena Kanadan hallitus esti kaupan toteuttamisen ja Israel osti tilalle Dassault Mystère IV -koneet.

Käyttäjät

• Bangladesh
• Kanada
  • 410 Tactical Fighter Operational Training Squadron 1951-1956
  • 400 Squadron
  • No. 411 Squadron RCAF -1958
  • 438 Squadron RCAF 1956-1958
  • 442 Auxiliary Fighter Squadron RCAF 1956-1958
  • 444 Fighter Squadron 1953-1962
• Kolumbia
• Saksa
  • 75 Sabre Mk.5 ja 225 Sabre Mk.6
  • JG 71, JG 72 ja JG 73
• Kreikka
  • 120 Sabre Mk.4
  • 331 342, 343 Interceptor Squadron -1965
• Honduras
  • Jugoslaviasta 10 Sabrea 1976
• Italia
  • 179 Sabre Mk.4 1956-1976
• Pakistan
  • 90 Sabrea
• Etelä-Afrikka
• Turkki
• Britannia
• 3 Mk.2, 428 Mk.4 8. joulukuuta 1952 - 19. joulukuuta 1953
• Yhdysvallat
• Jugoslavia
  • 46+78 Sabre Mk.4

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Canadair Sabre Wikimedia Commonsissa