Carl Spaatz
| Carl Andrew Spaatz | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. kesäkuuta 1891 Boyertown, Pennsylvania, Yhdysvallat |
| Kuollut | 14. heinäkuuta 1974 (83 vuotta) Washington, Yhdysvallat |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) | Yhdysvallat |
| Palvelusvuodet | 1914–1948 |
| Taistelut ja sodat |
Meksikon rankaisuretki ensimmäinen maailmansota toinen maailmansota |
| Sotilasarvo | kenraali |
| Kunniamerkit |
Distinguished Service Cross Distinguished Service Medal The Legion of Merit Distinguished Flying Cross Bronze Star Brittiläisen imperiumin suurristin ritari Grand Officier of the Légion d'honneur Croix de guerre |
.png){kind=small} Nimikirjoitus |
|
Carl Andrew ”Tooey” Spaatz (28. kesäkuuta 1891 Boyertown, Pennsylvania – 14. heinäkuuta 1974 Washington)[1] oli Yhdysvaltain ilmavoimien kenraali ja niiden ensimmäinen esikuntapäällikkö. Hän toimi toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain strategisten ilmavoimien komentajana (SAC) Euroopassa vuosina 1944–1945 ja Tyynellämerellä kesällä 1945.
Varhaisempi ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Spaatz kirjoittautui West Pointin sotilasakatemiaan vuonna 1910 ja valmistui kesäkuussa 1914. Hän palveli aluksi vänrikkinä Schofield Barracksin jalkaväkivaruskunnassa Havaijilla, mutta sai lokakuussa 1915 komennuksen lentäjäkoulutukseen San Diegoon. Hän osallistui lentäjänä vuonna 1916 Meksikoon suoritettuun rankaisuretkeen ja toimi ensimmäisen maailmansodan aikana Ranskassa amerikkalaisessa lentokoulussa sekä sodan loppuvaiheessa myös taistelulentäjänä. Spaatz pudotti sodan aikana kolme saksalaista Fokker-hävittäjää ja sai Distinguished Service Cross -ansioristin. Hän yleni sodan aikana kapteeniksi ja 1920 majuriksi. Hän paveli ilmavoimissa maailmansotien välisen ajan vuoroin komentajan ja esikuntaupseerin tehtävissä.[2]
Tammikuussa 1929 Spaatz komensi ilmatankkaukseen kehitettyä Question Mark -konetta Los Angelesin yllä suoritetulla koelennolla, joka kesti ennätykselliset 150 tuntia 40 minuuttia. Hän sai tästä ansiosta Distinguished Flying Cross -kunniamerkin.[2]
Toinen maailmansota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taistelun Britanniasta aikana elokuussa 1940 tilapäisesti everstiksi ylennetty Spaatz vietti useita viikkoja Englannissa sotilastarkkailijana. Heinäkuussa 1941 hänet nimitettiin ilmavoimien päämajan ilmaesikunnan päälliköksi. Yhdysvaltain liityttyä toiseen maailmansotaan hänet nimitettiin tammikuussa 1942 ilmavoimien taistelujohdon komentajaksi ja ylennettiin tilapäisesti kenraalimajuriksi. Toukokuussa 1942 hänet nimitettiin 8. ilmavoimien komentajaksi ja heinäkuussa hän siirtyi Englantiin valmistelemaan Saksan pommittamista. Hänestä tehtiin samassa yhteydessä myös Yhdysvaltain ilmavoimien komentaja Euroopan sotatoimialueella ja joulukuussa 12. ilmavoimien komentaja Pohjois-Afrikassa. Helmikuussa 1943 Spaatz nimitettiin Luoteis-Afrikan ilmavoimien komentajaksi. Saksalaisten peräännyttyä Afrikasta hänestä tuli myös liittoutuneiden Välimeren alueen ilmavoimien varakomentaja. Hänet ylennettiin maaliskuussa 1943 tilapäisesti kenraaliluutnantiksi.[2]
Tammikuussa 1944 Spaatz palasi takaisin Englantiin ja hänestä tuli Yhdysvaltain strategisten ilmavoimien komentaja Euroopassa. Tässä ominaisuudessa hän johti vihollisalueelle sekä Englannista että Italiasta käsin päivisin suoritettuja täsmäpommituksia. Yöpommituksista vastasi brittikenraali Arthur Harris. Normandian maihinnousun alla päiväpommitukset kohdistettiin varsinkin Saksan lentokone- ja polttoaineteollisuuteen.[1] Spaatz pysyi tehtävässään aina Saksan antautumiseen saakka ja sai maaliskuussa 1945 tilapäisen ylennyksen kenraaliksi.[2][1]
Sodan päätyttyä Euroopassa Spaatz siirtyi kesäkuussa 1945 ilmavoimien päämajaan Washingtoniin ja heinäkuussa Tyynenmeren strategisten ilmavoimien komentajaksi Guamille. Hän johti viimeisiä Japaniin kohdistettuja strategisia pommituksia. Näiden joukossa olivat myös presidentti Harry S. Trumanin määrämät Hiroshiman ja Nagasakin atomipommit, vaikka Spaatz henkilökohtaisesti vastustikin ydinaseiden käyttöä Japanin kaupunkeja vastaan.[2][1]
Spaatz oli läsnä Saksan antautuessa ehdoitta Reimsissä ja Berliinissä sekä Japanin antautumisseremoniassa Tokiossa.[2]
Sodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sodan jälkeen Spaatz palasi ilmavoimien päämajaan ja helmikuussa 1946 hänestä ilmoitettiin tulevan ilmavoimien seuraava komentaja. Presidentti Truman nimitti Spaatzin syyskuussa 1947 ensimmäiseksi ilmavoimien esikuntapäälliköksi, mutta Spaatz erosi palveluksesta jo seuraavan vuoden kesäkuussa kenraaliksi ylennettynä.[2] Myöhemmin hän toimi turvallisuuskysymyksiin erikoistuneena toimittajana ja useiden komiteoiden neuvonantajana.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carl Spaatz Wikimedia Commonsissa
