Charlotte Flair

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Charlotte Flair
Charlotte Flair vuonna 2019.
Charlotte Flair vuonna 2019.
Henkilötiedot
Syntynyt5. huhtikuuta 1986 (ikä 38)
Charlotte, Pohjois-Carolina
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Showpainija
Kehänimet Charlotte Flair
Charlotte
Aktiivisena 2012–
Pituus 178 cm[1]
Kouluttajat Lodi
Sara Del Rey
Ric Flair [2]

Charlotte Flair[1] (oik. Ashley Elizabeth Fliehr[3], s. 5. huhtikuuta 1986 Charlotte, Pohjois-Carolina) on yhdysvaltalainen showpainija[4] ja työskentelee WWE:ssä. Hän on tällä hetkellä Smackdown brändissä. Flair on kaiken kaikkiaan 14-kertainen naisten mestari WWE:ssä.

Showpainiura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charlotte Flair on showpainija Ric Flairin tytär. Hän aloitti oman painiuransa vuonna 2012 WWE NXT:ssä, WWE:n ”farmisarjassa”, ja tunnettiin alun perin pelkästään nimellä Charlotte.[3] Hänen ensimmäinen televisioitu ottelunsa esitettiin 18. heinäkuuta 2013. Siinä hän kohtasi ja voitti Bayley.[5] 29. toukokuuta 2014 Charlotte voitti NXT:n naisten mestaruuden (NXT Women's Championship) kahdeksan naisen turnauksen loppuottelussa, joka käytiin NXT TakeOver -tapahtumassa. Vastustajanaan hänellä oli Natalya.[1] Hän oli mestari 11. helmikuuta 2015 asti, jolloin hävisi Sasha Banksille NXT TakeOver: Rival -tapahtumassa käydyssä Fatal 4-Way -ottelussa, johon osallistuivat heidän lisäkseen Bayley ja Becky Lynch.[6]

Charlotte debytoi WWE:n päärosterissa 13. heinäkuuta 2015, jolloin hän esiintyi WWE Raw -ohjelmassa.[4][7] Hän oli tuolloin osa Team PCB:tä yhdessä Paigen ja Becky Lynchin kanssa.[1] 20. syyskuuta 2015 Charlotte voitti WWE:n diivojen mestaruuden (WWE Divas Championship) Night of Champions -tapahtumassa käydyssä ottelussa Nikki Bellaa vastaan.[8] Hän jatkoi mestarina myös sen jälkeen, kun huhtikuussa 2016, Wrestlemania 32 -tapahtuman yhteydessä, mestaruuden nimeksi palautettiin WWE:n naisten mestaruus (WWE Women's Championship).[9]

Heinäkuussa 2016 WWE:n päärosterin ottelijat jaettiin uudelleen ohjelmien Raw ja SmackDown kesken. Charlottesta tuli Raw'n ottelija ja hänen hallussaan olleen mestaruuden nimeksi muuttui Raw Women's Championship.[10][11] Hänen ensimmäinen mestaruuskautensa kesti 25. heinäkuuta 2016 asti, jolloin Sasha Banks voitti hänet Battleground-tapahtuman jälkeisessä Raw-jaksossa.[12] Charlotte voitti mestaruuden Banksiltä takaisin 21. elokuuta 2016, mutta hävisi sen uudelleen 3. lokakuuta 2016.[11] Flair onnistui saamaan Rawin mestaruuden kolmannen kerran Hell in the Cell-tapahtumassa Sasha Banksilta, mutta hävisi mestaruuden jo kuukauden päästä uudestaan Sasha Banksille. 18. joulukuuta järjestetyssä Roadblock: End of the Line-tapahtumassa Flair voitti Banksin uudestaan ja hänestä tuli näin neljännen kerran Rawin naisten mestari. Flair menetti lopulta mestaruuden Bayleylle helmikuussa 2017.[2]

Huhtikuusssa 2017 Charlotte siirrettiin Smackdown-brändiin osana Superstar Shake-up-tapahtumaa. Flair voitti naisten Smackdown-mestaruuden marraskuussa Natalyalta ja hänestä tuli ensimmäinen, joka on voittanut Divas, NXT, Raw ja SmackDown naisten mestaruudet.[2] Vuoden 2018 voitokkaan Wrestlemania 34:n jälkeen Asukaa vastaan, hän joutui Raw ohjelmassa The Ilconics-ryhmän hyökkäyksen kohteeksi. Tämän johdosta Carmella käytti tilaisuutta hyväkseen ja rahasti Money in the Bank-salkkunsa ja voitti Flairilta mestaruuden.[13] Elokuussa 2018 Charlotte voitti Smackdown-mestaruuden toistamiseen ja hänestä tuli Trish Stratusin rinnalle toinen nainen, jolla on ollut hallussaan 7.kertaa mestaruus. Hieman myöhemmin hän menetti mestaruuden Becky Lynchille.[2] Flair voitti Asukalta Smackdown mestaruuden vähän ennen Wrestlemania 35:sta ja hänestä tuli ensimmäinen nainen, joka on voittanut mestaruuden kahdeksan kertaa. Wrestlemania 35 hän otteli kolmiottelussa Ronda Rouseyta ja Becky Lynchia vastaan Winner Takes All-ottelussa, jonka panoksena oli molemmat naisten mestaruudet. Ottelun voitti Becky Lynch.[14]

Wrestlemanian jälkeen hän jatkoi kiistaa Lynchin kanssa Smackdown mestaruudesta ja ansaitsikin uusintaottelun Money in The Bank-tapahtumassa. Flair voitti mestaruuden Lacey Evansin avustuksella, mutta pian voiton jälkeen Bayley ilmestyi paikalle lunastaan Money In The Bank-sopimuksensa, jonka hän oli voittanut hieman aikaisemmin. Flair hävisi mestaruutensa alle 5 minuutissa, mikä on lyhin hallintakausi Flairille sekä kyseiselle Smackdown-mestaruuden.[15] Syksyllä järjestetyssä Hell in The Cell-tapahtumassa Flair voitti jälleen itselleen Smackdown-mestaruuden, mutta hävisi mestaruuden jo 5 päivän jälkeen takaisin Bayleylle.[2] Vuoden 2020 Royal Rumblessa numerolla 17. ja voitti ottelun eliminoimalla viimeisenä Shayna Baszlerin. Flair haastoi NXT Women's Championship-mestarin Rhea Ribleyn Wrestlemania 36:ssa ja voitti hänet. Flair piti mestaruutta hallussaan 63 päivää. [16] Flair piti tämän jälkeen hetken taukoa, mutta palasi joulukuun lopussa TLC: Tables, Ladders & Chairs-tapahtumaan otellakseen Asukan kanssa naisten joukkuemestaruudesta Nia Jaxia ja Shayna Baszleria vastaan. Flair ja Asuka voittivat ottelun ja pitivät joukkuemestaruutta hallussaan[2] Flair onnistui jälleen saamaan Raw-mestaruuden haltuunsa 2021 Money in the bank-tapahtumassa, mutta menetti mestaruuden heti seuraavassa Raw:ssa Nikki A.S.H.:ille, joka rahasti Money in the Bank salkkunsa. Flair sai mestaruuden takaisin jo kuukauden päästä SummerSlam-tapahtumassa.[17]

Osana vuoden 2021 brändien vaihtoa Flair ja Lynch joutuivat vaihtamaan mestaruudet keskenään ja täten Flairistä tuli kuudennen kerran Smackdown naisten mestari. Flair osallistui vuoden 2022 naisten Royal Rumbleen, vaikka hänellä oli halussaan jo mestaruus. Jos hän olisi voittanut, hän olisi saanut valita Wrestlemaniaan vastustajakseen kenet haluaa. Rumblen voitti kuitenkin yllätys paluun tehnyt Ronda Rousey, joka eliminoi Flairin viimeisenä. Rousey valitsi vastustajakseen Flairin Wrestlemania 38:ssa, mutta Flair säilytti mestaruuden. WrestleMania Backlash-tapahtumassa Flair hävisi mestaruuden "I Quit"-ottelussa. Ottelussa Flair "mursi kätensä", jotta voi pitää vapaata mennäkseen naimisiin nykyisen aviomiehensä Andraden kanssa. [18] 7 kuukauden tauon jälkeen Flair palasi vuoden viimeiseen Smackdown-jaksoon ja haastoin Rouseyn uusintaotteluun. Flair voitti Rouseyn parissa minuutissa, koska Rouseylla oli otellut vain hetkeä aikaisemmin ottelu Raquel Rodriquezia vastaan. Tämä teki hänestä 14-kertaisen maailmanmestarin.[19] Flair hävisi mestaruutensa vuoden 2023 Wrestlemania 39:ssä Royal Rumble-voittaja Rhea Ribleylle hallittuaan mestaruutta 92 päivää.[2]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ashley Fliehr on harrastanut lentopalloa. High school -aikoinaan hän toimi koulunsa joukkueen kapteenina ja joukkue voitti kahdesti osavaltionsa mestaruuden.[4] Fliehr työskenteli ennen painiuraansa personal trainerina.[3]

Fliehr on ollut kolmasti naimisissa, Riki Johnsonin kanssa vuonna 2010 ja showpainija Thomas ”Bram” Latimerin kanssa vuosina 2013–2015.[20] Vuodesta 2022 lähtien hän on ollut naimisissa Meksikolaisen painijan Manuel Andrade Oropezan kanssa. [21]


Mestaruudet ja saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
7-kertainen Smackdown Women's Championship mestari

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Charlotte Flair WWE.com. Viitattu 25.10.2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h Charlotte Flair Wrestlingdatassa
  3. ↑ a b c Ryan, Nathan: WWE Women’s champion Charlotte stepping out of father Ric Flair’s shadow Fox Sports Australia. 20.5.2016. Viitattu 25.10.2016. (englanniksi)
  4. ↑ a b c WWE Profile - Charlotte ESPN.com. 11.8.2016. Viitattu 25.10.2016. (englanniksi)
  5. ↑ Trionfo, Richard: WWE NXT REPORT: NUMBER ONE CONTENDER MATCH; TAG TITLE MATCH; SECOND GENERATION WRESTLER DEBUTS; WOMEN'S TOURNAMENT FINALS NEXT WEEK PWInsider.com. 18.7.2013. Viitattu 25.10.2016. (englanniksi)
  6. ↑ Keeney, Tim: Sasha Banks Wins NXT Women's Championship at NXT TakeOver Rival Special Bleacher Report. 11.2.2015. Viitattu 25.10.2016. (englanniksi)
  7. ↑ WWE Raw results, July 13, 2015: Lesnar destroys Rollins' defenses and the NXT Divas invade to challenge Team Bella WWE.com. 13.7.2015. Viitattu 25.10.2016. (englanniksi)
  8. ↑ Orr, James: WWE Night of Champions 2015 results: Seth Rollins beats Sting to keep heavyweight title, but loses US title to John Cena as Kane returns The Independent. 21.9.2015. Viitattu 25.10.2016. (englanniksi)
  9. ↑ Wagner, Laura: From 'Divas' To 'Superstars': WWE Embraces Women's Sports Revolution NPR. 4.4.2016. Viitattu 25.10.2016. (englanniksi)
  10. ↑ 2016 WWE Draft results: WWE officially ushers in New Era WWE.com. 20.7.2016. Viitattu 25.10.2016. (englanniksi)
  11. ↑ a b Raw Women’s Championship WWE.com. Viitattu 25.10.2016. (englanniksi)
  12. ↑ Morrow, Brendan: WWE ‘Monday Night Raw’ Live Results & Highlights for July 25 Heavy.com. 25.7.2016. Viitattu 25.10.2016. (englanniksi)
  13. ↑ Carmella voitti Charlottelta mestaruuden.
  14. ↑ Wrestlemania 35 tulokset.
  15. ↑ 2019 Money in the bank tulokset.
  16. ↑ Wrestlemania 37 tulokset.
  17. ↑ 2021 SummerSlam tulokset
  18. ↑ Charlotte Flair vs. Ronda Rousey (“I Quit” ottelu)
  19. ↑ 30.12.2022 Smackdown tulokset
  20. ↑ Hopwood, Phillipa: 15 Wrestlers You Didn’t Realize Were Married Multiple Times TheSportster.com. 5.10.2016. Viitattu 25.10.2016. (englanniksi)
  21. ↑ Charlotte Flair naimisiin

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Charlotte_Flair&oldid=22574320”