Eric Clapton

Eric Clapton
Eric Clapton esiintymässä vuonna 2002.
Henkilötiedot
Syntynyt	30. maaliskuuta 1945 Ripley, Surrey, Englanti
Ammatti	muusikko, lauluntekijä
Muusikko
Taiteilijanimi	Slowhand
Aktiivisena	1963–
Tyylilajit	rock, blues, bluesrock, poprock
Soittimet	kitara, laulu
Yhtyeet	The Louisiana Gator Boys The Yardbirds John Mayall's Bluesbreakers Cream Derek and the Dominos Blind Faith
Levy-yhtiöt	Warner Bros. Records, Atco Records ja Polydor Records
Aiheesta muualla
ericclapton.com
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Eric Patrick Clapton (s. 30. maaliskuuta 1945 Ripley, Surrey, Englanti) on englantilainen muusikko, laulaja ja lauluntekijä.

Claptonia pidetään yhtenä populaarimusiikin kaikkien aikojen merkittävimmistä kitaristeista. Hän saavutti mainetta kitaristina 1960- ja 1970-luvuilla yhtyeissä The Yardbirds, Cream ja Derek and the Dominos. Hän aloitti levytysuransa sooloartistina vuonna 1970 ja on sittemmin julkaissut mittavan määrän tuotantoa eri kokoonpanojen kanssa. Clapton on valittu ainoana kolme kertaa Rock and Roll Hall of Fameen: vuonna 1992 The Yardbirdsin jäsenenä, vuonna 1993 Creamin jäsenenä ja vuonna 2000 sooloartistina. Rolling Stonen julkaisemassa 100 Greatest Guitarists of All Time -listassa Clapton oli listan toisella sijalla, Gibsonin Top 50 Guitarists of All Time -listalla neljäntenä ja Timen The Greatest Electric-Guitar Players -listalla viidentenä.

Clapton liittyi blues-vaikutteisen rockmusiikkia esittäneen The Yardbirdsin kitaristiksi vuoden 1963 lokakuussa, mutta liittyi vuoden 1965 keväällä kitaristiksi John Mayall’s Bluesbreakersiin. Hän jätti yhtyeen noin vuoden kuluttua jonka jälkeen hän liittyi Cream-yhtyeeseen. Creamissa Clapton kehittyi ennen kaikkea lauluntekijänä ja laulajana, vaikka hän ei ollut yhtyeen varsinainen keulahahmo.

Clapton aloitti uransa sooloartistina vuonna 1970 Creamin jäähyväisalbumin julkaisemisen jälkeen. Hänen soolouransa suurimpiin hitteihin lukeutuvat ”Tears in Heaven”, ”Wonderful Tonight”, ”I Shot the Sheriff”, ”Cocaine” ja ”Change the World”. Hänet on palkittu soolomateriaalistaan lukuisin Grammy-palkinnoin.

1960-luku

The Yardbirds ja John Mayallin Bluesbreakers (1962–1965)

1960-luvun arvostetuimpiin sähkökitaristeihin lukeutuva Clapton hankki mainetta ensin The Yardbirds -yhtyeessä ja sittemmin John Mayallin Bluesbreakers -yhtyeessä. Hän sai lempinimensä ”Slowhand”, koska joutui vaihtamaan tiuhaan katkeavia kitarankieliään usein kesken esiintymisen käyttäessään kokoamiaan ohuita kielisarjoja. Nimitys tuli yleisön tavasta aloittaa kielenvaihdon aikana hidastempoinen kättentaputus.

Yardbirdsin kanssa 1964 hän teki ensimmäiset levytykset The Yardbirds Live With Sonny Boy Willamson ja Five Live Yardbirds. Yhtye teki 1964–65 useita singlejä, joista ”For Your Love” nousi sijalle 2 Britanniassa. Five Live -albumilla on hänen ensimmäinen levytetty lauluosuutensa, duetto basisti Paul Samwell-Smithin kanssa kappaleessa ”Good Morning Litlle Schoolgirl”.

John Mayallin kanssa hän soitti vuonna 1966 blues-levyllä Blues Breakers with Eric Clapton, jonka myötä Claptonin arvostus nousi edelleen Englannissa. Levyllä on myös Claptonin laulama kappale, Robert Johnsonin ”Ramblin’ on My Mind”. Tähän aikaan ihailijat alkoivat kirjoittaa ”Clapton is God” graffiteja kaduille.

Cream (1966–1968)

Clapton Sveitsissä kesäkuussa 1977.

John Mayallin suureksi harmiksi Clapton jätti Bluesbreakersin jo ensimmäisen levyn jälkeen. Ginger Baker ehdotti Claptonille yhtyeen perustamista ja Clapton puolestaan halusi soittaa Jack Brucen kanssa. Yhtyeen nimeksi keksittiin Cream.

Jimi Hendrixin ilmaantuminen brittiläiseen musiikkimaailmaan seuraavana syksynä oli kolaus Claptonin maineelle "maailman kovimpana kitaristina".^lähde? Clapton kuitenkin on kertonut, että hän sai siitä motivaatiota panostaa myös säveltämiseen ja laulamiseen pelkän kitaransoiton sijaan. Cream saavutti suuren suosion soittamallaan psykedeelisellä ja bluesvaikutteisella rockilla.

Yhtyettä pidetään myös yhtenä heavy metalin edelläkävijöistä. Jo debyyttialbumi Fresh Cream (1966) sai innostuneen vastaanoton. Yhtyeen tunnetuin levy lienee Disraeli Gears (1967), jolla on esimerkiksi klassiset rock-kappaleet "Sunshine of Your Love" jonka hän sävelsi sekä laulaa Brucen kanssa ja "Strange Brew" jonka hän laulaa.

Myös yhtyeen kolmas albumi Wheels of Fire (1968) on arvostettu. Clapton itse jätti usein päävokalistin tehtävät Creamin levyillä basisti Jack Brucelle. Clapton sävelsi varsin vähän Disraeli Gearsin jälkeen keskittyen blues-sovituksiin kuten "Born Under The Bad Sign". George Harrisonin kanssa hän kuitenkin kirjoitti Creamille kuuluisan kappaleen "Badge", joka julkaistiin yhtyeen jäähyväislevyllä Goodbye Cream.

Clapton osallistui myös The Beatlesin jäsenten projekteihin, kuten esimerkiksi The Dirty Mac -yhtyeeseen. Hän soitti The Beatlesin White Albumilla kappaleen "While My Guitar Gently Weeps" kitarasoolot, kun hänen ystävänsä George Harrison oli kutsunut tämän huonosti etenevään levytyssessioon. Clapton soittaa myös John Lennonin Plastic Ono Bandin singlellä "Cold Turkey"

Blind Faith, Derek and the Dominos (1968–1970)

Cream lopetti toimintansa jo vuonna 1968. Clapton jatkoi uraansa kahden muun lyhytikäisen mutta suositun kokoonpanon jäsenenä, ensin Blind Faithissa ja sen jälkeen Derek and the Dominosissa. Molemmat yhtyeet tekivät vain yhden studiolevyn, mutta nämä levyt kuuluvat Claptonin uran arvostetuimpiin. Tähän asti Clapton oli enimmäkseen ollut nimenomaan yhtyeen kitaristi, mutta nyt hän alkoi entistä enemmän myös laulaa itse ja säveltää kappaleita. Blind Faithin kappaleista tunnetuin on gospel-vaikutteinen "Presence Of The Lord", joka kertoo siitä, kuinka Clapton muutti yhä asumaansa Hurtwood -nimiseen taloon. Lauluun on myös liitetty henkisempiä ja uskonnollisia merkityksiä.

Derek and the Dominosin hitti Layla vuodelta 1970 lienee Claptonin uran tunnetuin kappale.

Claptonin kitarointi oli tässä vaiheessa muuttunut tyyliltään. Hän oli saanut vaikutteita The Band -yhtyeen country-sävyisestä musiikista eikä ollut enää yhtä innostunut soittamaan teräviä blues-lickejä särösoundilla. Tähän vaikutti Creamin aikainen ankara kiertuetahti ja sen harjoittamat pitkät lavaimprovisaatiot, koska hän toisaalta koki Creamin kehityksen tuolloin pysähtyneen ja saaneensa tarpeekseen virtuoottisuuden tavoittelusta.

Sooloura (1970–)

Vuonna 1970 Clapton julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Eric Clapton, jonka kappaleesta ”After Midnight” tuli hitti. Samoihin aikoihin hän tuli riippuvaiseksi heroiiniista ja ajautui rappiolle. Hän kuitenkin toipui vieroitushoidon ansiosta.

Vuonna 1974 kuntoutunut Clapton teki comebackin nostamalla reggaemusiikin hittilistoille Bob Marleyn kappaleesta ”I Shot the Sheriff” tekemällään sovituksella. Vuonna 1977 julkaistiin albumi Slowhand, suuri kaupallinen menestys, jonka tunnetuin kappale lienee J.J. Calen säveltämä ”Cocaine”. Muita albumin hittejä olivat ”Wonderful Tonight” ja southern rock -tyylinen ”Lay Down Sally”.

Noin vuotta myöhemmin Clapton alkoholisoitui. Omien sanojensa mukaan hän oli kerran nostanut revolverin ohimolleen ampuakseen itsensä, mutta jätti tämän tekemättä, koska ei olisi tällöin voinut jatkaa juomista. Aikanaan Clapton toipui tästäkin ja jatkoi tervehtyneenä menestyksekästä soolouraansa. 1980-luvulla Claptonin albumit eivät yleensä olleet kovin suuria kaupallisia menestyksiä. Kuitenkin hänen kappaleistaan tuli usein hittejä. Esimerkki tästä on ”She's Waiting” albumilta Behind the Sun (1985).

20. maaliskuuta 1991 Claptonin 4-vuotias poika, Conor, kuoli pudottuaan 53. kerroksesta äitinsä ystävän asunnosta New Yorkissa. Tästä tapahtumasta Clapton kirjoitti yhden tunnetuimmista kappaleistaan, Tears In Heavenin, joka voitti Grammy-palkinnon. Seuraavana vuonna julkaistiin Claptonin akustinen live-esiintyminen MTV Unplugged -ohjelmassa (televisio-ohjelma, jossa esiintyy yhtyeitä ja artisteja, jotka soittavat musiikkiaan akustisilla soittimilla), josta tuli suuri menestys.

2000-luvulla hän teki B.B. Kingin kanssa albumin Riding with the King, jonka nimikappaleesta tuli menestys. 2004 Clapton palasi bluesjuurilleen julkaisemalla versiot lähes kaikista Robert Johnsonin kappaleista. Vuonna 2005 hän julkaisi albumin Back Home.

Vuonna 2006 Clapton ja J.J. Cale julkaisivat yhdessä albumin The Road to Escondido. Vuonna 2008 he voittivat Grammy-palkinnon levyllään kategoriassa paras nykybluesalbumi.

Clapton on esiintynyt Suomessa viimeksi vuonna 2011 loppuunmyydyllä Hartwall Areenalla ja hänen on määrä esiintyä 17. kesäkuuta 2022 Tampereen Nokia Arenalla.

Muusikkona

Soolourallaan Claptonia luonnehditaan toisaalta säyseän aikuisrockin esittäjäksi, toisaalta suureksi valkoihoiseksi blueskitaran mestariksi. Osaa hänen tuotannostaan on arvosteltu ankarastikin, mutta hänet luetaan silti rock-historian tärkeimpien artistien joukkoon. Suurimpana innoittajanaan Clapton pitää blueslegenda Robert Johnsonia. 1990-luvulla Clapton julkaisi varsin hyvän vastaanoton saaneen levyn From the Cradle, joka sisältää ainoastaan vanhoja blues-standardeja. 2000-luvulla hän on tehnyt cover-versiot liki kaikista Robert Johnsonin kappaleista.

Kitarat

The Yardbirdsissä soittaessaan Claptonin kitaroihin lukeutuivat Fender Telecaster, Fender Jazzmaster, Gretsch 6120 ja Gibson ES-335. 1960-luvulla hän soitti toisinaan myös Gibson Les Paulilla ja Gibson SG:lla, joista erityisesti hollantilaisen The Fool-ryhmän (Simon Posthuma, Marijke Koger, Barry Finch, Josje Leeger) psykedelisin maalauksin koristelema SG-yksilö on kuuluisa.

Myöhemmin hän siirtyi muiden valmistajien kitaroihin. 1980-luvulla Clapton käytti live-esiintymisissään enimmäkseen Fenderin Stratocastereita, joista kuuluisin on Blackie. Blackie on vuoden 1956 Stratocaster-malli. 1970 Clapton osti useita Fendereitä ja yhdisteli niistä mieleisensä, näin sai alkunsa Blackie. Vuonna 2004 kyseinen Blackie-kitara myytiin 959 000 dollarin hintaan.

Diskografia

Eric Clapton Eric Clapton (1970) 461 Ocean Boulevard (1974) There's One in Every Crowd (1975) No Reason to Cry (1976) Slowhand (1977) Backless (1978) Another Ticket (1981) Money and Cigarettes (1983) Behind the Sun (1985) August (1986) Journeyman (1989) From the Cradle (1994) Pilgrim (1998) Reptile (2001) Me and Mr. Johnson (2004) Back Home (2005) Clapton (2010) Old Sock (2013) The Breeze: An Appreciation of JJ Cale (2014) I Still Do (2016) Happy Xmas (2018) Meanwhile (2024)

The Yardbirds For Your Love (1965) Having a Rave Up (1965) John Mayall's Bluesbreakers Bluesbreakers with Eric Clapton (1966) Cream Fresh Cream (1966) Disraeli Gears (1967) Wheels of Fire (1968) Goodbye Cream (1969) Blind Faith Blind Faith (1969) Derek and the Dominos Layla and Other Assorted Love Songs (1970)

Crossroads Guitar Festival

Crossroads Guitar Festival on sarja Eric Claptonin perustamia musiikkifestivaaleja ja hyväntekeväisyyskonsertteja.

Lähteet

• Jouko Ollila: Eric Clapton – Elämän siniset sävelet. Pop-Kirja, 2005.
• Jorma-Veikko Sappinen (toim.): Heavyrock. Pirkkala: Lehtijussi, 1978. ISBN 951-99188-3-3
• Eric Clapton: Eric Clapton. Suomentanut J. Pekka Mäkelä. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21796-1

Aiheesta muualla

• The Eric Clapton Portal by Where's Eric! The Eric Clapton Fan Club Magazine (englanniksi)
• The Official Eric Clapton Website (englanniksi)
• Claptons "Crossroads" Rehab centre, Antigua (englanniksi)
• The Unofficial Eric Clapton Website (englanniksi)
• The Eric Clapton FAQ (englanniksi)
• Sivusto esittelee Claptonin koristellun Gibson SG -kitaran (englanniksi)
• Eric Clapton Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Crossroads Guitar Festival (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)