Fabio Capello
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 18. kesäkuuta 1946 | ||
| Syntymäpaikka |  San Canzian d'Isonzo, Italia
| ||
| Seura | |||
| Seura | - | ||
| Tehtävä | päävalmentaja | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1964–1967 | SPAL 1907
|
49 | (3) |
| 1967–1969 | AS Roma
|
62 | (11) |
| 1969–1976 | Juventus FC
|
165 | (27) |
| 1976–1979 | AC Milan
|
65 | (4) |
| Yhteensä | 341 | (45) | |
| Maajoukkue | |||
| 1972–1976 | Italia
|
32 | (8) |
| Valmennusura | |||
| 1991–1996 | AC Milan
| ||
| 1996–1997 |  Real Madrid
| ||
| 1997–1998 | AC Milan
| ||
| 1999–2004 | AS Roma
| ||
| 2004–2006 | Juventus FC
| ||
| 2006–2007 | Real Madrid
| ||
| 2008–2012 |  Englannin maajoukkue
| ||
| 2012–2015 |  Venäjän maajoukkue
| ||
| 2017–2018 |  Jiangsu Suning
| ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Fabio Capello (s. 18. kesäkuuta 1946 San Canzian d'Isonzo, Italia) on italialainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja.
Ura pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Capello aloitti peliuransa Spalin joukkueessa vuonna 1964 ja pelasi ennen uransa lopettamista vuonna 1980 myös Romassa, Juventuksessa sekä Milanissa. Capello kuului Italian maajoukkueeseen vuoden 1974 jalkapallon MM-kilpailuissa. Hän pelasi kaikkiaan 32 maaottelua ja teki niissä kahdeksan maalia[1].
Saavutukset pelaajana
- Italian mestaruus: 1972, 1973, 1975, 1979
- Coppa Italia: 1969, 1977
- Euroopan Cup
- Hopeaa 1973
Ura valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valmentajana Capello on menestynyt erinomaisesti. 1990-luvun alussa hänestä tuli Milanin valmentaja Arrigo Sacchian jälkeen, joka siirtyi Italian maajoukkueen valmentajaksi. Pelillisesti Capello jatkoi Sacchin luomaa aluepelaamiseen perustunutta taktiikkaa. Capellon alaisuudessa Milan menestyi erinomaisesti ja voitti Mestarien liigan vuonna 1994 sekä Italian-mestaruuden (scudetto) vuosina 1992, 1993, 1994 ja 1996. Capellon Milan pelasi 58 ottelua tappioitta vuosina 1991–1993.
Kaudeksi 1996–1997 Capello suuntasi Madridiin, jossa hän valmensi Real Madridin Espanjan pääsarjan voittoon. Hän kuitenkin palasi yhden kauden jälkeen Milanoon, mutta seuraava kausi Milanin peräsimessä oli pettymys, ja hän sai kauden päätteeksi potkut.
Vuonna 1999 Capello siirtyi Roman valmentajaksi. Capello teki Romasta menestyvän joukkueen, joka voitti Italian-mestaruuden vuonna 2001. Seuraavaksi Capello jatkoi vuonna 2004 Juventukseen, jossa näkemykset hänestä olivat ristiriitaisia. Toisaalta joukkue pelasi vahvasti liigassa, toisaalta Capello hyllytti muun muassa seuran ikonin Alessandro Del Pieron vaihtopelaajaksi. Juventus voitti Italian mestaruuden vuosina 2005 ja 2006 mutta menetti ne jälkikäteen kesän 2006 sopupeliskandaalin vuoksi. Capellon ura Juventuksessa päättyi siihen, ja kaudeksi 2006–2007 hän siirtyi kymmenen vuoden tauon jälkeen Real Madridiin. Capello johdatti seuran vaikean alkukauden jälkeen 30. kerran Espanjan pääsarjan mestariksi. Mestaruudesta huolimatta Real Madridin johtokunta päätti kesäkuun lopussa, että Capello ei jatka joukkueen valmentajana kaudella 2007–2008.[2]
Steve McClarenin saatua potkut Englannin maajoukkuevalmentajan tehtävistä marraskuussa 2007 Capello nousi yhdeksi seuraajaehdokkaaksi. Capello siirtyi Englannin maajoukkueen päävalmentajaksi MM2010-projektin loppuun saakka.[3]
Capellon valinta aiheutti englantilaisten jalkapallovalmentajien keskuudessa paljon närää. Ainakin valioliigavalmentajat Steve Coppell, Gareth Southgate ja walesilainen Mark Hughes kritisoivat tuoreeltaan Capellon palkkaamista.[4] Portsmouthin päävalmentaja Harry Redknapp liittyi joulukuussa Capellon valintaa arvostelvien joukkoon väittäen italialaista "liian hyväksi" maajoukkuevalmentajan tehtäviin.[5]
Capellon debyyttiottelussa Englanti kaatoi Lontoon Wembleyllä Sveitsin. Englannin maajoukkueluotsina Capello antoi myös David Beckhamille mahdollisuuden 100 A-maaotteluun Englannin paidassa, vaikka miesten välit olivat Real Madridissa kireät. Capellon miehistö hävisi Beckhamin juhlaottelun maaliskuussa 2008 Ranskalle Stade de Francella 1–0.
Maaliskuun lopussa 2008 uutisoitiin, että Italian sopupeliskandaaliin liittyvät tapahtumat eivät ole Capellon osalta ohi. Italian syyttäjäviranomainen aikoi nostaa syytteen Capelloa vastaan taannoiseen vuoden 2006 sopupeliskandaaliin liittyvien tietojen salaamisesta.[6]
MM-lopputurnauksessa 2010 Capellon luotsaama Englanti oli vaikeuksissa jo alkulohkossa. Tasapelit Yhdysvaltoja ja Algeriaa vastaan asettivat Englannin selkä seinää vasten lohkon päätöskierroksella, jossa se kuitenkin sai 1–0 voiton Slovenialta ja eteni neljännesvälieriin. Tie katkesi kuitenkin 4–1 tappioon Saksalle. Ottelussa jäi puhuttamaan linjatuomarin virhe, jolla hylättiin Englannin selvä maali 2–1 -tilanteessa.[7]
Syyskuussa 2010 Capello ilmoitti jäävänsä jalkapallovalmentajan tehtävistä eläkkeelle EM2012-projektin päätyttyä.[8] Capellon johdolla Englanti eteni lopputurnaukseen, mutta hän erosi tehtävästään helmikuussa 2012 ajauduttuaan riitaan Englannin jalkapalloliiton kanssa.[9]
Heinäkuussa 2012 Capellosta tuli Venäjän jalkapallomaajoukkueen uusi päävalmentajana. Hänen tavoitteenaan on johdattaa maa Brasiliassa pelattaviin MM-kisoihin 2014. [10] Capellon ensimmäinen tavoite Venäjän valmentajana tuotti tulosta, kun maajoukkue voitti MM-karsintalohkonsa pisteen erolla Portugaliin ja eteni suoraan kisoihin. Lopputurnauksessa Venäjän peli takkusi ja se jäi alkulohkossaan ilman voittoja pelattuaan 1–1-tasapelit Etelä-Koreaa ja Algeriaa vastaan sekä häviten 1–0 Belgialle. Venäjän kisat päättyivät näin jo alkulohkoon. [11]
Capello jatkoi MM-pettymyksestä huolimatta maajoukkueen päävalmentajana, mutta sai EM2016-karsintojen aikana kovaa kritiikkiä. Venäjän peliesitykset olivat heikkoja ja kuudesta karsintaottelusta joukkue voitti Capellon johdolla vain kaksi. Lopulta hän sai maan jalkapalloliitolta potkut heinäkuun puolivälissä 2015. Liitto maksaa Capellolle 11 miljoonan punnan korvauksen sopimuksen päättämisestä.[12]
Kesäkuussa 2017 Capello palasi valmennustehtäviin Kiinan Superliigassa pelaavan Jiangsu Suningin päävalmentajana.[13] Capellon johdolla Jiangsu sijoittui lopulta liigassa 12:ta, säilyttäen sarjapaikkansa 10 pisteen turvin. Capellon pesti päättyi potkuihin maaliskuussa 2018, kun Kiinan liigaa oli pelattu vasta kolme kierrosta. Taustalla olivat kehnon menestyksen myötä tulehtuneet välit seurajohdon kanssa.[14]
Saavutukset valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Italian mestaruus (5): 1992, 1993, 1994, 1996, 2001
- Espanjan mestaruus (2): 1997, 2007
- Mestarien liiga: 1994
- Italian supercup (4): 1992, 1993, 1994, 2001
- UEFA Super Cup: 1994
- Serie A:n vuoden valmentaja (Oscar del Calcio): 2005
- MM-2.kierros: 2010
- MM-1.kierros: 2014
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Fabio Capellon maajoukkuetilastot RSSSF. Viitattu 9.2.2012.
- Fabio Capellon seurajoukkuetilastot enciclopediadelcalcio.it. Viitattu 9.2.2012.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Di Maggio, Roberto & Pierrend, José Luis: Italy - Record International Players 29.11.2018. RSSSF. Viitattu 14.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Capello no continuará (Luettu 28. kesäkuuta 2007)
- ↑ Capello named new England manager
- ↑ valinta kerää runsaasti kritiikkiä[vanhentunut linkki]
- ↑ Fabio Capello liian hyvä valmentaja Englannille?
- ↑ Englannin maajoukkueluotsi Capelloa uhkaa syyte Italiassa
- ↑ Saksa lähetti Englannin laulukuoroon, Yle Urheilu
- ↑ Capello ilmoitti jäävänsä eläkkeelle, Mtv3 Urheilu
- ↑ Capello quits England 8.2.2012. ESPN Soccernet. Arkistoitu 11.2.2012. Viitattu 9.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Capello sélectionneur (off.) 16.7.2012. L'Equipe. Viitattu 16.7.2012. (ranskaksi)
- ↑ Algeria book Germany date, eliminate Russia 26.6.2014. FIFA.com. Arkistoitu 18.1.2017. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Fabio Capello sacked as Russia manager after disappointing Euro 2016 qualifying results, but will receive £11m compensation 14.7.2015. Daily Mail. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Fabio Capello: Chinese Super League side Jiangsu name Italian as coach 14.7.2015. BBC. Viitattu 12.6.2017. (englanniksi)
- ↑ FFabio Capello quits as Jiangsu Suning boss just three games into Chinese Super League season 28.3.2018. The Sun. Viitattu 7.5.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fabio Capello Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Raymond Goethals |
Mestarien liigan voittanut valmentaja 1994 |
Seuraaja: Louis van Gaal |
| Edeltäjä: Carlo Ancelotti |
Oscar del Calcio 2005 |
Seuraaja: Luciano Spalletti |
| Edeltäjä: Arrigo Sacchi Arrigo Sacchi |
AC Milanin päävalmentaja 1991–1996 1997–1998 |
Seuraaja: Oscar Tabárez Alberto Zaccheroni |
| Edeltäjä: Zdeněk Zeman |
AS Roman päävalmentaja 1999–2004 |
Seuraaja: Cesare Prandelli |
| Edeltäjä: Marcello Lippi |
Juventuksen päävalmentaja 2004–2006 |
Seuraaja: Didier Deschamps |
| Edeltäjä: Arsenio Iglesias Juan Ramón López Caro |
Real Madridin päävalmentaja 1996–1997 2006–2007 |
Seuraaja: Jupp Heynckes Bernd Schuster |
| Edeltäjä: Dick Advocaat |
Venäjän maajoukkueen päävalmentaja 2012–2015 |
Seuraaja: Leonid Slutski |
Winterbottom (1946–62) • Ramsey (1963–74) • Mercer (1974) • Revie (1974–77) • Greenwood (1977–82) • Robson (1982–90) • G. Taylor (1990–93) • Venables (1994–96) • Hoddle (1996–99) • Keegan (1999–2000) • Wilkinson (väliaikainen) (2000) • P. Taylor (väliaikainen) (2000) • Eriksson (2001–06) • McClaren (2006–07) • Capello (2007–12) • Pearce (väliaikainen) (2012) • Hodgson (2012-16) • Allardyce (2016) • Southgate (2016–)
1 Akinfejev | 2 Kozlov | 3 Štšennikov | 4 Ignaševitš | 5 Semjonov | 6 Kanunnikov | 7 Denisov | 8 Glušakov | 9 Kokorin | 10 Dzagojev | 11 Keržakov | 12 Lodigin | 13 Granat | 14 Berezutski | 15 Mogilevets | 16 Ryžikov | 17 Šatov | 18 Žirkov | 19 Samedov | 20 Faizulin | 21 Ionov | 22 Ještšenko | 23 Kombarov | Valmentaja Capello
| ||||||||||||||
