François Fillon

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
François Fillon
Ranskan 168. pääministeri
17. toukokuuta 2007 – 15. toukokuuta 2012
Presidentti Nicolas Sarkozy
Edeltäjä Dominique de Villepin
Seuraaja Jean-Marc Ayrault
Henkilötiedot
Syntynyt4. maaliskuuta 1954 (ikä 70)
Le Mans, Ranska
Puoliso Penelope Fillon
Tiedot
Puolue Les Républicains
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

François Fillon /fʁɑ̃.swa fi.jɔ̃/ (s. 4. maaliskuuta 1954 Le Mans, Sarthe) on ranskalainen poliitikko (Les Républicains), moninkertainen ministeri, senaattori ja parlamentaarikko. Nicolas Sarkozy nimitti hänet Ranskan pääministeriksi 17. toukokuuta 2007. Hän on toiminut ranskalaisen epäpoliittisen keskusteluyhdistyksen France.9:n puheenjohtajana. Hänen yksityinen vaalilauseensa on ”Ranskan tulee kestää totuus”.

Fillon oli Les Républicains -puolueen presidenttiehdokas Ranskan presidentinvaaleissa 2017, hän voitti 27. marraskuuta esivaalit 66,5 prosentin ääniosuudella.[1] Hän oli ennakkosuosikki, kunnes hänen taustastaan paljastui useita skandaaleja. Hän on muun muassa maksattanut sukulaisilleen valtiolla palkkioita olemattomista tehtävistä.[2]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

François Fillon syntyi nelilapsiseen perheeseen. Hänen äitinsä on historioitsija Anne Fillon ja isänsä notaari Michel Fillon. Hän varttui pienessä kaupungissa Sarthen departementissa ja kävi siellä myös kunnallista koulua. Yläkoulun hän suoritti yksityisessä collègessa ja lukion samoin yksityisessä lukiossa Le Mansin kaupungissa. Ylioppilaaksi hän valmistui 1972.

Ylioppilaaksi tulon jälkeen hän opiskeli Mainen yliopistossa ja suoritti julkioikeuden maisterin tutkinnon vuonna 1976. Lisäksi hän on suorittanut DEA-jatkotutkinnon julkisoikeudessa (noin vuosi) René Descartes -yliopistossa Pariisissa ja valtio-opissa Fondation nationale des sciences politiquesissa.

Jonkin aikaa hän suunnitteli ryhtyvänsä toimittajaksi ja suorittikin kolme vuotta kestäneen harjoittelun ranskalaisessa AFP-uutistoimistossa. Hän kuitenkin siirtyi poliitikon uralle, kun hänen oman departementtinsa kansanedustaja Joël Le Theule otti hänet parlamenttiavustajakseen vuonna 1976. Kun Le Theulesta tuli ministeri, Fillon siirtyi hänen kabinettinsa apulaispäälliköksi.

Fillon on avioitunut walesilaisen Penelope Clarken kanssa vuonna 1980, ja heillä on viisi yhteistä lasta.

Joêl Le Theulen kuoleman (1980) jälkeen Fillonistä tuli Ranskan parlamentin nuorin kansanedustaja. Hänestä tuli myös Le Theulen manttelinperijä Sable-sur-Sarthen kaupungin mairena sekä myös Sarthen alueen alueneuvoston jäsen ja myöhemmin myös sen puheenjohtaja.

Fillon oli 2002–2004 sosiaali-, työ- ja solidaarisuusministerina Raffarinin hallituksessa, jolloin hän ajoi läpi eläkeiän korotuksen huolimatta ammattiliittojen suurista lakoista ja mielenosoituksista. Hänen johdollaan myös höllennettiin 35 tunnin työviikkoa. Hallituksen uudelleen järjestelyn jälkeen hän oli opetusministerinä. Opetusministerinä hän valvoi niin sanotun huivilain toteuttamista, joka kielsi kouluissa uskonnolliset symbolit, kuten ristit ja muslimien huivit. Raffarin hallitus joutui eroamaan vuonna 2005 EU-perussopimuksesta järjestetyn kansanäänestyksen tappion jälkeen. Potkujen vuoksi hän siirtyi presidentti Chiracin kannattajasta Sarkozyn tukijaksi.[3][4]

Fillonin hallitus sai kesäkuun 2007 parlamenttivaaleissa odotetusti eniten paikkoja, vaikka se UMP tukijoineen itse asiassa menetti paikkoja edellisiin vaaleihin verrattuna.[5]

Tuomio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fillon sai kesäkuussa 2020 kavalluksesta viiden vuoden vankeustuomion, josta kolme ehdollisena, järjestettyään vaimolleen Pénélope Fillonille työn parlamenttiavustajana, jota tämä ei juuri hoitanut mutta sai täyden palkan. Pénélope Fillon sai kolmen vuoden ehdollisen tuomion, ja molemmat tuomittiin maksamaan 375 000 euron sakot. François Fillon oli vuoden 2017 presidentinvaalien ennakkosuosikki, mutta rikosepäilyjen paljastuminen romautti hänen suosionsa ja valituksi tuli Emmanuel Macron.[6]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1976–1977: Joël Le Theulen, Sarthen kansanedustaja, parlamenttiavustaja.
  • 1977–1978: Kuljetusministeri Joël Le Theulen kabinetin apulaispäällikkö
  • 1980: puolustusministeri Joël Le Theulen kabinetin apulaispäällikkö
  • 1981: teollisuusministeri André Guraudin lainsäädäntö- ja parlamenttisuhteiden päällikkö

Paikallispoliitikkona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1981–1988: Sablé-sur-Sarthen kaupunginvaltuutettu (mairen avustaja talousasioissa)
  • 1983–2001: Sablé-sur-Sarthen kaupungin maire
  • 1981–1998: Sarthen departementin neuvoston jäsen
    • 1985: departementin neuvoston varapuheenjohtaja (taloudelliset kysymykset)
    • 1992–1998 departementin neuvoston puheenjohtaja
  • 1998 ⇒: Loiren alueen alueneuvoston jäsen
    • 1998–2004 Loiren alueen alueneuvoston puheenjohtaja
  • 2001 ⇒:Solesmesin kaupunginvaltuutettu

Ura parlamentaarikkona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1981–2005 RPR-puolueen kansanedustaja, 27-vuotiaana hän oli nuorin ranskalainen edustajantoimessa
  • 2005– UMP:n Sarthen alueen senaattori

Ura ministerinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1993–1995 korkeakoulu- ja tiedeministeri
  • 1995–1997 informaatioteknologia- ja postiministeri
  • 2002–2004 sosiaali-, työ- ja solidaarisuusministeri
  • 2004–2005 opetus-, korkeakoulu- ja tiedeministeri

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Les retraites, Michalon, 2007
  • La France en majuscules, yhteistyössä Olivier Dassault'n kanssa, Plon, 2007
  • La France peut supporter la vérité, Albin Michel, 2006.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Fillon keskustaoikeiston presidenttiehdokkaaksi Ranskassa
  2. ↑ Petri Burtsov: Presidenttiehdokas Fillon asetettiin virallisesti tutkintaan Ranskassa Yle.fi/uutiset. 14.3.2017. Viitattu 25.3.2017.
  3. ↑ Fillon nimitettiin Ranskan pääministeriksi Web Archive 2007 (HS 17.5.2007). Viitattu 21.11.2016.
  4. ↑ Rauhallinen härkätaistelun ystävä HS Arkisto. Viitattu 18.5.2007. (maksullinen).
  5. ↑ Sarkozy honeymoon fades as the voters reject his ‘blue tidal wave’ The Times. Viitattu 17.6.2007. (maksullinen).
  6. ↑ Katriina Töyrylä: Ranskan entinen pääministeri François Fillon tuomittiin vankilaan kavalluksesta yle.fi, uutiset. 29.6.2020. Viitattu 29.6.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=François_Fillon&oldid=20415149”