Fredrik Ljungberg
Henkilötiedot | |||
---|---|---|---|
Koko nimi | Karl Fredrik Ljungberg | ||
Syntymäaika | 16. huhtikuuta 1977 | ||
Syntymäpaikka | Vittsjö, Ruotsi | ||
Pelipaikka | keskikenttäpelaaja | ||
Pituus | 175 cm | ||
Lempinimi | Freddie | ||
Seura | |||
Seura | – | ||
Tehtävä | valmentaja | ||
Junioriseurat | |||
1982–1994 | Halmstad | ||
Seurat | |||
Vuodet | Seura | O | (M) |
1994–1998 | Halmstad | 79 | (10) |
1998–2007 | Arsenal | 216 | (46) |
2007–2008 | West Ham | 25 | (2) |
2009–2010 | Seattle Sounders | 37 | (2) |
2010 | Chicago Fire | 15 | (2) |
2011 | Celtic | 7 | (0) |
2011–2012 | Shimizu S-Pulse | 8 | (0) |
Maajoukkue | |||
1998–2008 | Ruotsi | 75 | (14) |
Valmennusura | |||
2016–2017 | Arsenal U15 | ||
2017 | VfL Wolfsburg (apuv.) | ||
2018–2019 | Arsenal U23 | ||
2019–2020 | Arsenal (apuv.) | ||
2019 | Arsenal | ||
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. |
Karl Fredrik ”Freddie” Ljungberg (s. 16. huhtikuuta 1977 Vittsjö, Ruotsi) on ruotsalainen jalkapallovalmentaja ja entinen keskikenttäpelaaja.
Jalkapalloilun lisäksi hän on toiminut myös satunnaisesti Calvin Kleinin alusvaatemallina. Ljungbergin ammattilaisura kesti melkein 20 vuotta, ja tuona aikana hän voitti kahdesti Arsenalissa Englannin Valioliigan mestaruuden. Ruotsia hän edusti 75 maaottelussa ja kaksissa MM-kilpailuissa.
Ura pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Halmstad
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ljungberg aloitti jalkapalloammattilaisen uransa ruotsalaisseura Halmstadissa, jonka edustusjoukkueessa hän pelasi ensimmäisen kerran 23. lokakuuta 1994 Allsvenskan-ottelussa AIK:ta vastaan. Hän oli liittynyt Halmstadin juniorijoukkueeseen jo viisivuotiaana. Hän pelasi Halmstadin riveissä yhteensä 139 ammattilaisottelua, joissa hän teki 16 maalia. Hän oli voittamassa Ruotsin jalkapallomestaruutta vuonna 1997 ja Ruotsin cupia vuonna 1995.
Arsenal
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ljungberg siirtyi Englannin valioliigassa pelanneeseen Arsenaliin vuonna 1998 kolmen miljoonan punnan siirtosummalla. Hän onnistui maalinteossa heti ensimmäisessä ottelussaan Arsenalin riveissä syyskuussa 1998, jolloin seura kohtasi Valioliigassa Manchester Unitedin. Maali jäi hänen kauden ainoakseen.
Ljungberg oli merkittävässä roolissa Arsenalin voittaessa tuplamestaruuden (Englannin liigan sekä FA Cupin voitto) kaudella 2001–2002 päätteeksi. Robert Pirès oli sivussa kauden viimeiset kuukaudet polvivamman vuoksi ja Ljungberg korvasi hänet loppukauden otteluissa. Ljungberg onnistui maalinteossa useimmissa kauden lopun otteluissa, mukaan lukien FA Cupin loppuottelu Chelseaa vastaan. Hän pelasi kauden aikana yhteensä 39:ssä ottelussa, joista 25 oli Valioliigan otteluja. Ljungberg teki kaudella 2001–2002 12 maalia Valioliigassa, mikä on hänen henkilökohtainen ennätyksensä, ja yhteensä 17 maalia kaikissa kilpailuissa, mikä sekin on hänen henkilökohtainen ennätyksensä.
Emmanuel Petit’n ja Marc Overmarsin jätettyä Arsenalin, Ljungberg pelasi kunnossa ollessaan säännöllisesti joukkueen aloituskokoonpanossa. Useat loukkaantumiset sekä migreeni kuitenkin haittasivat hänen uraansa Englannissa.
Ljungberg pelasi Arsenalin riveissä vuosien 1998 ja 2007 välillä yhteensä 325 ottelua (216 Valioliigassa), joissa hän teki 72 maalia (46 Valioliigassa). Hän voitti Arsenalissa Englannin liigamestaruuden kahdesti, vuosina 2002 ja 2004, ja FA Cupin kolme kertaa, 2002, 2003 ja 2005. Dennis Bergkampin lopetettua uransa vuonna 2006 Ljungberg oli Arsenalin silloisesta kokoonpanosta pisimpään seuraa edustanut pelaaja.
West Ham United
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]23. heinäkuuta 2007 Ljungberg siirtyi Valioliigassa pelanneen West Ham Unitedin riveihin nelivuotisella sopimuksella. Siirtoon vaikuttivat Ljungbergin mukaan muun muassa loukkaantumiset ja Thierry Henryn lähtö Barcelonaan kesäkuussa 2007. Hän erosi seurasta elokuussa 2008.
Seattle Sounders
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lokakuussa 2008 Ljunberg teki monivuotisen sopimuksen yhdysvaltalaisen uuden MLS-seuran Seattle Soundersin kanssa. Ljunberg oli Soundersin niin sanottu designated player eli pelaaja, jonka palkka ei vaikuta joukkueen palkkakattoon.[1] Lehtitietojen mukaan Ljunbergille maksettiin 1,6 miljoonan euron vuosipalkkaa, minkä lisäksi hän sai kahdeksan miljoonaa euroa vuodessa sponsorisopimuksen kautta.[2]
Chicago Fire, Celtic ja Shimizu S-Pulse
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesällä 2010 Ljungberg myytiin Chicago Firelle.[3] Hän pelasi Chicagossa vuoden 2010 loppuun ja siirtyi sen jälkeen Skotlannin valioliigan Celticiin. Hän ehti pelata MLS:ssä yli 50 ottelua.[4] Ljungberg pelasi loppukauden aikana Celticissä vain seitsemän ottelua eikä jatkanut joukkueessa kauden jälkeen. Hän teki elokuussa 2011 sopimuksen J. Leaguen Shimizu S-Pulsen kanssa.[5] Ljungberg purki sopimuksensa helmikuussa 2012 ja oli sen jälkeen puoli vuotta sopimuksettomana, kunnes hän ilmoitti elokuussa lopettavan uransa.[6]
Maajoukkue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ljungberg edusti Ruotsia vuonna 1998 tapahtuneen A-maajoukkuedebyyttinsä jälkeen vuosien 2002 ja 2006 MM-kilpailuissa sekä vuosien 2004 ja 2008 EM-kilpailuissa. Ljungbergille kertyi Ruotsin maajoukkueessa yhteensä 75 ottelua[7] ja elokuusta 2006 lähtien hän toimi maajoukkueen kapteenina. Kesäkuussa 2008 hän ilmoitti lopettavansa maajoukkueuransa Ruotsin jäätyä alkulohkoon saman kuun EM-kisoissa[8].
Ura valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arsenal
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ljungberg palasi vuonna 2013 takaisin Arsenalin organisaation palvelukseen, kun hänestä tuli seuran lähettiläs. Ljungbergin tehtäviin kuului seuran tunnettavuuden ja brändin vahvistaminen.[9] Tammikuussa 2016 hänet nimettiin Arsenalin akatemiaan alle 15-vuotiaiden joukkueen valmentajaksi.[10]
Wolfsburg
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helmikuun alussa 2017 Ljungberg nousi Andries Jonkerin apuvalmentajaksi VfL Wolfsburgin edustusjoukkueeseen.[11] Pesti päättyi Jonkerin ja koko valmennustiimin potkuihin syyskuussa 2017.[12]
Arsenal
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesällä 2018 Ljungber palasi Arsenaliin alle 23-vuotiaiden joukkueen päävalmentajaksi.[13]
Unai Emeryn saatua 29. marraskuusta 2019 potkut Arsenalin päävalmentajan tehtävästä, nousi Ljungberg seuran väliaikaiseksi päävalmentajaksi.[14] Ljungberg valmensi Arsenalia kuudessa ottelussa, joista joukkue voitti yhden, hävisi kaksi ja pelasi kolme tasan.[15] Mikel Artetan tultua seuran päävalmentajaksi joulukuussa 2019 siirtyi Ljungberg ykkösjoukkueen apuvalmentajaksi. Elokuussa 2020 Arsenal ilmoitti, että Ljungberg jättää seuran etsiäkseen valmennuspestejä muualta.[16]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ruotsin Allsvenskanin mestaruus: 1998
- Englannin Valioliigan mestaruus: 2002 ja 2004
- FA Cupin voitto: 2002, 2003 ja 2005
- Guldbollen (Ruotsin vuoden jalkapalloilija): 2002 ja 2006
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yksityiselämäänsä varjellut Ljungberg avioitui 9. kesäkuuta 2014 Lontoon Natural History Museumissa pitkäaikaisen kumppaninsa Natalie Fosterin kanssa.[17]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Swedish Star Fredrik Ljungberg Signs On 28.10.2008. Seattle Sounders FC. Arkistoitu 31.10.2008. Viitattu 29.10.2008. (englanniksi)
- ↑ ”Ruotsin Beckham” saa Yhdysvalloissa 16 miljoonaa euroa sponsoreilta 28.10.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.10.2008.
- ↑ Ljungberg joins Fire for huge win over Galaxy 2.8.2010. Chicago Fire. Viitattu 21.11.2010. (englanniksi)
- ↑ Slewison, Andrew: Ex-Seattle and Chicago star Ljungberg joins Celtic 30.12.2010. tribalfootball.com. Viitattu 3.9.2013. (englanniksi)
- ↑ Ljungberg signs for S-Pulse 27.8.2011. FIFA. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 3.9.2013. (englanniksi)
- ↑ Saarinen, Ossi: Freddie Ljungberg lopettaa uransa YLE Urheilu. 24.8.2012. Yleisradio. Viitattu 3.9.2013.
- ↑ Sweden - Record International Players 12.7.2018. RSSSF. Viitattu 3.8.2018. (englanniksi)
- ↑ Ljungberg lopettaa maajoukkueuransa 28.6.2008. MTV3. Viitattu 28.6.2008.
- ↑ Ljungberg takes on ambassadorial role 31.5.2013. Arsenal. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ Freddie Ljungberg set for Arsenal return as club's U15 coach as he looks to earn licence 8.1.2016. Daily Mail. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ Ljungberg wird Co-Trainer beim VfL 27.2.2017. sport1.de. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ Ljungberg sad to leave Wolfsburg 27.2.2017. FourFourTwo. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ 'I'm delighted to be returning to the club... it's always been a special place for me': Arsenal legend Freddie Ljungberg seals return as U23 coach 12.6.2018. Daily Mail. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ Unai Emery leaves club 22.11.2019. Arsenal.com. Viitattu 29.11.2019.
- ↑ Managers Soccerbase. Viitattu 23.8.2020.
- ↑ Invincible Freddie leaves club 22.8.2020. Arsenal. Viitattu 23.8.2020.
- ↑ Match of the Day: Arsenal legend Freddie Ljungberg marries socialite Natalie Foster at Natural History Museum 9.6.2014. Evening Standard. Viitattu 17.4.2019.
Edeltäjä: Unai Emery |
Arsenalin päävalmentaja 11–12/2019 |
Seuraaja: Mikel Arteta |
1946: Gunnar Gren • 1947: Gunnar Nordahl • 1948: Bertil Nordahl • 1949: Knut Nordahl • 1950: Erik Nilsson • 1951: Olle Åhlund • 1952: Kalle Svensson • 1953: Bengt Gustavsson • 1954: Sven-Ove Svensson • 1955: Gösta Löfgren • 1956: Gösta Sandberg • 1957: Åke Johansson • 1958: Orvar Bergmark • 1959: Agne Simonsson • 1960: Torbjörn Jonsson • 1961: Bengt Nyholm • 1962: Prawitz Öberg • 1963: Harry Bild • 1964: Hans Mild • 1965: Bo Larsson • 1966: Ove Kindvall • 1967: Ingvar Svahn • 1968: Björn Nordqvist • 1969: Tommy Svensson • 1970: Jan Olsson • 1971: Ronnie Hellström • 1972: Ralf Edström • 1973: Bo Larsson • 1974: Ralf Edström • 1975: Kent Karlsson • 1976: Anders Linderoth • 1977: Roy Andersson • 1978: Ronnie Hellström • 1979: Jan Möller • 1980: Rolf Zetterlund • 1981: Thomas Ravelli • 1982: Torbjörn Nilsson • 1983: Glenn Hysén • 1984: Sven Dahlkvist • 1985: Glenn Strömberg • 1986: Robert Prytz • 1987: Peter Larsson • 1988: Glenn Hysén • 1989: Jonas Thern • 1990: Tomas Brolin • 1991: Anders Limpar • 1992: Jan Eriksson • 1993: Martin Dahlin • 1994: Tomas Brolin • 1995: Patrik Andersson • 1996: Roland Nilsson • 1997: Pär Zetterberg • 1998: Henrik Larsson • 1999: Stefan Schwarz • 2000: Magnus Hedman • 2001: Patrik Andersson • 2002: Fredrik Ljungberg • 2003: Olof Mellberg • 2004: Henrik Larsson • 2005: Zlatan Ibrahimović • 2006: Fredrik Ljungberg • 2007: Zlatan Ibrahimović • 2008: Zlatan Ibrahimović • 2009: Zlatan Ibrahimović • 2010: Zlatan Ibrahimović • 2011: Zlatan Ibrahimović • 2012: Zlatan Ibrahimović • 2013: Zlatan Ibrahimović • 2014: Zlatan Ibrahimović • 2015: Zlatan Ibrahimović • 2016: Zlatan Ibrahimović • 2017: Andreas Granqvist • 2018: Victor Lindelöf • 2019: Victor Lindelöf • 2020: Zlatan Ibrahimović • 2021: Emil Forsberg • 2022: Dejan Kulusevski • 2023: Dejan Kulusevski
1 Hedman | 2 Mellberg | 3 P. Andersson | 4 Mjällby | 5 Michael Svensson | 6 Linderoth | 7 Alexandersson | 8 A. Svensson | 9 Ljungberg | 10 Allbäck | 11 Larsson | 12 Kihlstedt | 13 Antonelius | 14 Edman | 15 Jakobsson | 16 Lučić | 17 Magnus Svensson | 18 Jonson | 19 Farnerud | 20 D. Andersson | 21 Ibrahimović | 22 A. Andersson | 23 Isaksson | Valmentaja Lagerbäck ja Söderberg
1 Isaksson | 2 Nilsson | 3 Mellberg | 4 Lučić | 5 Edman | 6 Linderoth | 7 Alexandersson | 8 A. Svensson | 9 Ljungberg | 10 Ibrahimović | 11 Larsson | 12 Alvbåge | 13 Hansson | 14 Stenman | 15 K. Svensson | 16 Källström | 17 Elmander | 18 Jonson | 19 Andersson | 20 Allbäck | 21 Wilhelmsson | 22 Rosenberg | 23 Shaaban | Valmentaja Lagerbäck
1 Isaksson | 2 Nilsson | 3 Mellberg | 4 Hansson | 5 Stoor | 6 Linderoth | 7 Alexandersson | 8 Svensson | 9 Ljungberg | 10 Ibrahimović | 11 Elmander | 12 Shaaban | 13 Wiland | 14 Majstorović | 15 Granqvist | 16 Källström | 17 H. Larsson | 18 S. Larsson | 19 Andersson | 20 Allbäck | 21 Wilhelmsson | 22 Rosenberg | 23 Dorsin | Valmentaja Lagerbäck