Fulgencio Batista
| Fulgencio Batista | |
|---|---|
 Fulgencio Batista vuonna 1952. |
|
| Kuuban presidentti | |
| Edeltäjä |
Federico Laredo Brú Carlos Prío Socarrás |
| Seuraaja |
Ramón Grau Carlos Manuel Piedra |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. tammikuuta 1901 Banes, Kuuba |
| Kuollut | 6. elokuuta 1973 (72 vuotta) Marbella, Espanja |
| Puoliso |
1. Elisa Godinez-Gómez 2. Marta Fernandez Miranda de Batista |
Fulgencio Batista y Zaldívar (16. tammikuuta 1901 Banes, Kuuba – 6. elokuuta 1973 Marbella, Espanja) oli Kuuban presidentti vuosina 1933–1944 ja 1952–1959.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Batista syntyi Banesissa vuonna 1901. Hänen koulunsa jäi kesken ja hän työskenteli muun muassa automekaanikkona ja vaatturinoppilaana. Hän liittyi armeijaan 1921 mutta toimi vähäpätöisissä tehtävissä vuoteen 1931 asti, jolloin liittyi Gerardo Machadon kukistamiseen pyrkiviin kapinallisiin.[2]
Valtaannousu 1933
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Batista nousi Kuuban johtajaksi, kun hän johti vuoden 1933 kersanttien kapinaa, joka korvasi Carlos Manuel de Céspedesin tilapäisen hallituksen, joka oli aikaisemmin syössyt Machadon vallasta. Ramón Grausta tehtiin presidentti ja Batistasta tuli asevoimien komentaja, joka käytti todellista valtaa presidentin takana. Grau toimi presidenttinä vain vähän yli sata päivää ennen kuin hänet korvattiin Carlos Mendietalla (11 kuukautta vallassa), sitten José Agripino Barnetilla (5 kuukautta vallassa) ja sitten Miguel Mariano Gómezilla (7 kuukautta). Viimein presidentti Federico Laredo Brú onnistui pysymään virassa joulukuusta 1936 aina lokakuuhun 1940.
Lokakuussa 1940 Batista valittiin Kuuban presidentiksi. Vuonna 1944 Batistaa estettiin lailla osallistumasta presidentinvaaliin, ja häntä seurasi jälleen Ramon Grau. Batista siirtyi vapaaehtoiseen maanpakoon Floridaan, kunnes palasi vuonna 1948 ja valittiin senaattiin.[2]
Uusi diktaattorikausi 1952–1959
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Batista järjesti 10. maaliskuuta 1952 sotilasvallankaappauksen ja syöksi vallasta vuonna 1948 valitun presidentti Carlos Prío Socarrásin nousten diktaattorin asemaan.[2] Batista hallitsi itsevaltaisesti, vangitutti vastustajiaan ja keräsi suuren henkilökohtaisen omaisuuden[1]. Hän oli hyvissä väleissä Yhdysvaltojen hallituksen ja myös mafian kanssa. Yhdysvaltalaiset yritykset menestyivät hyvin Kuubassa ja maasta tuli suosittu turistikohde. Talouden taantuma lisäsi 1950-luvulla kuubalaisten vastarintaa Batistaa kohtaan, koska he kokivat itsensä omassa maassaan marginalisoiduiksi Yhdysvaltojen taloudellisen vallan ja turistien takia.
Vastarinta ja kukistuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yksi Batistan vastustajista oli Fidel Castro, joka oli tuloksetta yrittänyt haastaa vuoden 1952 sotilasvallankaappauksen laillisuutta oikeusteitse. Castro vangittiin, kun hän oli heinäkuussa 1953 johtanut epäonnistuneen iskun armeijan Moncadan parakeille, jolloin 60 kapinallista 135:stä sai surmansa. Castro vapautettiin yleisen armahduksen kautta toukokuussa 1955 ja hän siirtyi maanpakoon Meksikoon ja Yhdysvaltoihin. Castron paluuta Kuubaan 26. heinäkuuta -liikkeen johdossa leimasi uusi epätoivoinen taistelu, jossa vain 11 Castron miestä jäi henkiin hänen itsensä lisäksi. Selviytyneet joukot pakenivat vuorille ja aloittivat sieltä sissisodan hallitusta vastaan.
Vuoden 1958 toukokuussa Batista käynnisti massiivisen hyökkäyksen Castroa vastaan. Alivoimastaan huolimatta Castron joukot saavuttivat sarjan voittoja. Heitä auttoi suuri karkuruuden määrä Batistan taistelumoraaliltaan alhaisessa armeijassa.
Uudenvuodenaattona 31. joulukuuta 1958 Batista ilmoitti hallitukselle että hän lähtee maasta. Seuraavana päivänä klo 3:00 aamulla hän lähti lentokoneella Camp Columbiassa mukanaan 40 kannattaajansa ja perheenjäsentään. He lensivät Ciudad Trujilloon, Dominikaaniseen tasavaltaan. Toinen lentokone toi Havannasta mukanaan hallituksen ministereitä ja hallinnon virkamiehiä. Batista otti henkilökohtaisesti mukaansa noin 300 miljoonaa dollaria.
Castron johtamat sissit saivat Havannan haltuunsa 8. tammikuuta 1959.
Maanpako
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun Yhdysvallat ja Meksiko kieltäytyivät myöntämästä Batistalle turvapaikkaa, antoi Portugalin pääministeri António de Oliveira Salazar Batistalle luvan saapua maahan sillä ehdolla, ettei Batista yrittäisi paluuta takaisin Kuuban politiikkaan. Batista asettui asumaan ensin Madeiralle ja lopuksi Estoriliin. Batista kuoli sydänkohtaukseen Guadalminassa Marbellan lähellä, Espanjassa, elokuussa 1973, väitetysti kaksi päivää ennen kuin ryhmä Castron agentteja olisi toteuttanut suunnitelman hänen murhaamisekseen.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 668. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- ↑ a b c Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 18. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
- ↑ Fulgencio Batista (1901-1973) American Experience. PBS. Viitattu 6.1.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuuba ennen ja jälkeen vallankumouksen YLE Elävässä arkistossa. Viitattu 14.5.2015.
