Fury (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fury
Ohjaaja David Ayer
Käsikirjoittaja David Ayer
Tuottaja Bill Block
John Lesher
Alex Ott
Ethan Smith
David Ayer
Säveltäjä Steven Price
Kuvaaja Roman Vasyanov
Leikkaaja Dody Dorn
Pukusuunnittelija Anna Biedrzycka-Sheppard
Pääosat Brad Pitt
Shia LaBeouf
Logan Lerman
Michael Peña
Jon Bernthal
Jason Isaacs
Scott Eastwood
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Iso-Britannia
Tuotantoyhtiö Columbia Pictures
Le Grisbi Productions
QED International
LStar Capital
Crave Films
Levittäjä Columbia Pictures
Netflix
Ensi-ilta
Kesto 134 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 68 miljoonaa dollaria
Tuotto 211 817 906[1]
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Fury on vuonna 2014 ensi-iltansa saanut David Ayerin ohjaama ja käsikirjoittama toiseen maailmansotaan sijoittuva sotaelokuva. Elokuvan pääosassa ovat Brad Pitt, Shia LaBeouf, Logan Lerman, Jon Bernthal, Michael Peña, Jason Isaacs ja Scott Eastwood. Elokuva sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 17. lokakuuta 2014. Suomessa ensi-ilta oli 31. lokakuuta 2014.

Elokuvassa käytetty edelleen ajokuntoinen M4 Sherman lempinimeltään “Fury” The Tank Museum-museon kokoelmissa.

Liittoutuneet ovat keväällä 1945 etenemässä natsi-Saksan keskusta kohti. Yhdysvaltojen 2. panssaridivisioonassa palveleva ylikersantti Don “Wardaddy” Collier (Brad Pitt) komentaa M4 Sherman-panssarivaunua, joka tunnetaan lempinimellä “Fury”. Vaunun muuhun miehistöön lukeutuvat ampuja Boyd “Bible” Swan (Shia LaBeouf), lataaja Grady “Coon- Ass” Travis (Jon Bernthal) ja ajaja Trini “Gordo” Garcia (Michael Peña). Vaunun apulaisajaja “Red” on saanut juuri surmansa taistelussa. Toisin kuin kokenut muu miehistö, Redin korvaaja Norman Ellison (Logan Lerman) on kokematon ja saanut koulutuksen kirjuriksi.[2]

Ivan kohteeksi joutuva Ellison määrätään puhdistamaan vaunua. Hän löytää osan Redin irronneesta naamasta ja oksentaa. Ellison on myös haluton surmaamaan saksalaisia. Joukkueen komentaja luutnantti Parker (Xavier Samuel) saa surmansa Ellisonin viivyteltyä ja välikohtauksen jälkeen Wardaddy Collier pakottaa hänet surmaamaan saksalaisen sotavangin. Kun Ellison ei pysty vetämään liipasimesta Collier ottaa hänen kädestään kiinni ja laukaisee aseen.[2]

Myöhemmin amerikkalaiset valtaavat saksalaisen kylän. Eräässä asunnossa on kaksi saksalaista naista, Irma (Anamaria Marinca) ja hänen serkkunsa Emma (Alicia von Rittberg). Collier painostaa Ellisonia rakastelemaan hänen kanssaan flirttailevan Emman kanssa. Myöhemmin aamiaisella panssarivaunun muu miehistö saapuu samaan taloon. Muu miehistö kiusoittelee naisia raivostuttaen Collierin ja Ellisonin. Emma kuolee sittemmin saksalaisten tulituksessa. Ellisonin luonne muuttuu ja hän ei enää arvele tappaa saksalaisia sotilaita.[2]

Neljän panssarivaunun joukkue saa määräyksen suojata tienristeystä. Matkalla saksalaiset väijyttävät vaunut ja vain “Fury” selviää ehjänä. Panssarivaunu jatkaa matkaansa risteykselle, mutta lopulta se osuu miinaan. Ellison huomaa noin 300:n SS-sotilaan olevan matkalla panssarivaunun asemaa kohti. Panssarivaunun miehistö päättää pysyä asemissaan ja yrittää väijyttää saapuvat saksalaiset. He piiloutuvat vaunun sisään esittäen sen olevan tuhoutunut. Saksalaisten saapuessa he avaavat tulen. Saksalaiset kärsivät suuret tappiot, mutta myös Grady, Bible ja Gordo kuolevat. Collier haavoittuu ja saa lopulta surmansa käsikranaatista. Ellison pakenee luukusta vaunun pohjassa, piiloutuu saksalaisilta ja palaa takaisin näiden lähdettyä. Lopulta amerikkalaisjoukot löytävät hänet ja hän saa sankarin kohtelun.[2]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Brad Pitt  Wardaddy  
 Shia LaBeouf  Boyd Swan  
 Logan Lerman  Norman Ellison  
 Michael Peña  Trini Garcia  
 Jon Bernthal  Grady Travis  
 Jason Isaacs  Cpt. Waggoner  
 Scott Eastwood  Sergeant Miles  
 Xavier Samuel  Lt. Parker  
 Brad William Henke  Sergeant Davis  
 Alicia von Rittberg   Emma  
 Eugenia Kuzmina  Hilda Meier  
 Kevin Vance  Sgt. Peterson  
 Branko Tomović    
 Iain Garrett  Sgt. Foster  

Elokuvan Fury ideoi, käsikirjoitti ja ohjasi David Ayer, joka oli myös yksi elokuvan tuottajista. Elokuvan roolijako tehtiin huhtikuussa 2013. Pääosaan valittiin Brad Pitt. Ayer velvoitti näyttelijöitä ennen kuvauksia käymään läpi neljän kuukauden jakson, jonka aikana he tutustuivat historiaan, saivat panssarivaunun miehistön koulutusta ja viikon pituisen Navy SEAL-koulutuksen. Kuvaukset tehtiin 30. syyskuuta–15. marraskuuta 2013 Englantilaisessa Shirburnin kylässä Oxfordshiressä. Kuvausten aikana käytettiin neljää ajokuntoista panssarivaunua. “Fury”-vaunua esittävä Sherman ja saksalainen ajokuntoinen Tiger I saatiin lainaan The Tank Museum-panssarivaunumuseolta Dorsetissa. Kuvaukset eivät sujuneet täysin ongelmitta. Paikalliset valittivat kuvausten aiheuttamasta metelistä, kuten tulituksesta. Kun Ayers ei suostunut keskeyttämään kuvauksia edes 11. marraskuuta Remembrance Day-päivänä nousi kohu ja Ayersin oli annettava julkinen anteeksipyyntö. Brad Pitt lahjoitti kylälle miljoona puntaa kuvausten loputtua.[2]

Elokuvan lipputulot Pohjois-Amerikassa olivat 85.8 miljoonaa dollaria ja muissa maissa 126 miljoonaa. Yhteensä tuotto oli siis 211,8 miljoonaa, kun elokuvan budjetti oli ollut 68 miljoonaa. Elokuva tuotti suuren summan vielä mainoskulujen jälkeenkin. Kriitikoiden mielipiteet elokuvasta olivat enimmäkseen positiivisia, joskaan eivät loistavan hyviä. Elokuvan katsottiin esimerkiksi keskittyvän liikaa väkivallan kuvaamiseen. Toisaalta esimerkiksi sen teknistä puolta kiiteltiin.[2] Elokuvakriitikkojen arvioita keräävä Rotten Tomatoes asntoi elokuvalle 263 arvioon perustuvan arvosanan 76/100 %[3] ja samantapainen Metacritic 64/100 poerustuen 47 arvioon.[4]

Elokuvan päähenkilön lempinimi “Wardaddy” on viittaus amerikkalaiseen panssarivaunuässään Lafayette G. “War Daddy” Pool, joka tuhosi urallaan 12 vihollisen panssarivaunua ja 258 muuta panssariajoneuvoa. Pool selvisi kuitenkin sodasta, toisin kuin elokuvan päähenkilö. Entiset Sherman-panssarivaunujen miehistöjen jäsenet kuvailivat tapaa esittää Sherman haavoittuvana saksalaisiin verrattuna oli todenmukainen. Sen sijaan esimerkiksi panssarivaunun miehistön kykyä yksinään puolustautua SS-pataljoonaa vastaan pidettiin epäuskottavana.[2]

  1. Fury Box Office Mojo. Viitattu 1.8.2020. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Robert Niemi: 100 great war movies : the real history behind the films, s. 122-125. ABC-CLIO, 2018. ISBN 978-1-4408-3386-1 (englanniksi)
  3. Fury Rotten Tomatoes. Viitattu 14.3.2024. (englanniksi)
  4. Fury Metacritic. Viitattu 14.3.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Fury Internet Movie Databasessa (englanniksi)