Hannele Segerstam

Wikipediasta
1 muutos tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 13. marraskuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hannele Segerstam
Henkilötiedot
Syntynyt19. elokuuta 1943
Mikkeli
Kuollut3. helmikuuta 2024 (80 vuotta)
Helsinki
Ammatti viulisti
Puoliso Leif Segerstam (1964–1999)
Lapset 2
Muusikko
Soittimet viuluView and modify data on Wikidata

Anna-Liisa Hannele Segerstam (o.s. Angervo, 19. elokuuta 1943 Mikkeli – 3. helmikuuta 2024 Helsinki[1]) oli suomalainen viulisti.

Opinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Segerstam aloitti viulunsoiton nelivuotiaana Dina Enderin oppilaana ja jatkoi sitten Sibelius-Akatemiassa Irma Salmela-Suurpään ja Arno Granrothin oppilaana vuoteen 1961, jolloin kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Ensikonserttinsa hän piti 18-vuotiaana Helsingissä 1962 ja se oli suuri arvostelumenestys.

Ensikonserttinsa jälkeen Segerstam opiskeli Pariisissa Leon Nauwincin oppilaana ja vuoden 1962–1963 Pariisin konservatoriossa Henry Merckelin luokalla. Tätä seurasivat vuosina 1963–1965 opinnot Asla-stipendiaattina New Yorkissa Juilliard School of Musicissa, jossa hän suoritti diplominsa opettajanaan Louis Persinger. Myöhemmin hän täydensi vielä opintojaan Ivan Galamianin ja Endre Wolfin johdolla.

Kilpailu, konsertteja ja ura orkesterimuusikkona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Segerstam voitti palkinnon ensimmäisessä valtakunnallisessa Kuopion viulukilpailussa vuonna 1967.[2]

Pohjoismaiden lisäksi hän konsertoi laajalti Euroopassa sekä Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Ohjelmiston painopiste oli 1900-luvun musiikissa. Hän kantaesitti monien suomalaisten säveltäjien teoksia. Aviomiehensä Leif Segerstamin lisäksi näitä ovat Erik Bergman, Per-Henrik Nordgren, Eero Hämeenniemi, Jyrki Linjama, Esa-Pekka Salonen ja Magnus Lindberg.

Suomen Kansallisoopperan orkesterissa Segerstam toimi 1965–1967 aluksi ensiviulistina ja sitten 2. konserttimestarina. Syksyllä 1967 hänet valittiin Radion sinfoniaorkesterin 2. konserttimestariksi Paavo Berglundin ylikapellimestarikaudella. Syksyllä 1978 hänet valittiin 1. konserttimestariksi Kansallisoopperan orkesteriin, mutta hän palasi pian takaisin RSO:hon. Siellä hän toimi 3. ja sitten 2. konserttimestarina aina vuoden 1999 loppuun asti.

Muita tehtäviä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Segerstam toimi viulunsoiton opettajana Sibelius-Akatemiassa ja Länsi-Helsingin Musiikkiopistossa.

Juryn jäsenenä Segerstam oli kansainvälisessä Jean Sibelius -viulukilpailussa vuosina 1990 ja 2000, pohjoismaisessa kamarimusiikkikilpailussa Kööpenhaminassa 1995, Kuopion viulukilpailussa 1977 ja 1985, Jyväskylässä Juhani Heinosen viulukilpailuissa 2003 ja Euroopan yleisradiounionin Nuorten solistien kilpailun Suomen-finaalissa 2002.

Segerstam teki useita radio-ohjelmia Yleisradiolle muun muassa 1900-luvun tärkeimmistä viuluteoksista.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannele Segerstam oli naimisissa kapellimestari, säveltäjä Leif Segerstamin kanssa 1964–1999. Avioliitosta on kaksi lasta.[3] Hannele Segerstamin vanhemmat olivat professori Kyösti Angervo ja lausuntataiteilija Piippa Heliö-Angervo. Hänen sisarensa oli oopperalaulaja Heljä Angervo.[4][5]

Segerstam on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[6]

Levytyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Leif Segerstam: Concerto Serioso, Three moments of parting (BIS CD-84).
  • P. H. Nordgren: Viulukonsertto nro 2 op. 33. Bergman: Viulukonsertto op. 99. Segerstam: A Last Melodioso for violin and orchestra. (BIS CD-326).
  • Eero Hämeenniemi: Viulukonsertto (ONDINE 835-2).
  • Leif Segerstam: Epitaph 6 (ONDINE 3572).
  • Leif Segerstam: Concertino Fantasia (KONTRAPUNKT 32184).
  • Florent Schmitt: Habeyssèe, sarja viululle ja orkesterille (MARCO POLO 8.223689).
  • Þorkell Sigurbjörnsson: Viulukonsertto Fylgur (Mel. Ed. 1993).
  • Christophe Sirodeau: Artificial Horizon op. 3 nro 2; 12 Variations pour violon solo; Jeux d’ombres op. 7c; Ode à Floribert le poète pour violon et piano (ALTARUS 2006).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Martti Haapakoski, Anni Heino, Matti Huttunen, Hannu-Ilari Lampila, Katri Maasalo: Suomalaisen musiikin historia: Esittävä säveltaide. (Sivut 236–237) Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-23564-4

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 11.2.2024, s. B 31.
  2. ↑ Historiaa Kuopion Musiikinystäväin Yhdistys. Viitattu 10.12.2016.
  3. ↑ Fabian Dahlström: Segerstam, Leif (1944 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 10.12.2016.
  4. ↑ Irja Hämäläinen, Risto Rantala, Hannakatri Hollmén (toim.): Kuka kukin on. Who's who in Finland. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1994, s. 57. (Angervo-Karttunen, Suvi Heljä) Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12833-7
  5. ↑ Hillila, Ruth-Esther & Hong, Barbara Blanchard: ”Segerstam, Hannele (Angervo)”, Historical Dictionary of the Music and Musicians of Finland, s. 368. Greenwood Publishing Group, 1997. Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ Helsingin seurakuntayhtymän hautahaku (Anna-Liisa Hannele Angervo-Segerstam) Hautahaku.fi. Viitattu 16.11.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hannele_Segerstam&oldid=22828748”