Ino

Ino (ven. Приветнинское, Privetninskoje) on paikka Uudellakirkolla Venäjällä. Venäjän armeija rakensi sinne vuosina 1909–1916 Inon linnakkeen, joka sijaitsi noin 60 kilometrin päässä Pietarista. Inon rautatieasemalta kulki linnakkeen luo 1916 avattu lyhyt ratayhteys.

Venäläiset evakuoivat Inon linnakkeen tykit ja räjäyttivät tykkipatterit ennen linnakkeen luovuttamista suomalaisille toukokuussa 1918. Vuoden 1920 Tarton rauhassa Suomi sitoutui olemaan linnoittamatta Inoa uudelleen. Inon satama olisi haluttu säästää siviililiikenteeseen, mutta se tuhoutui täysin tavallista rajummassa myrskyssä syksyllä 1924. Linnakkeen purkamisen myötä Inon asema jäi sivuun varsinaisesta liikenteestä. Osaa vanhasta veturitallista käytettiin 1930-luvulla suojeluskuntatalona.

Talvisodan päättäneen Moskovan rauhan (1940) perusteella Ino kuului Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin, mutta vuonna 1941 alkaneessa jatkosodassa Suomi valtasi sen tilapäisesti takaisin. Sodan aikana osa entisestä veturitallista purettiin tiiliä tarvittaessa. Suomen armeija joutui vetäytymään alueelta puna-armeijan suorittaman Kannaksen syyrhyökkäyksen seurauksena kesällä 1944.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ino Wikimedia Commonsissa

• Kapean leivän kansaa. Käynti Inon kalastajakylässä, Helsingin Sanomat, 10.02.1935, nro 39, s. 25, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot