Inositolitrisfosfaatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Inositolitrisfosfaatti
Tunnisteet
IUPAC-nimi [(1R,2S,3R,4R,5S,6R)-2,3,5-trihydroksi-4,6-difosfono-oksisykloheksyyli]divetyfosfaatti
CAS-numero 85166-31-0
PubChem CID 55310
SMILES C1(C(C(C(C(C1OP(=O)(O)O)O)OP(=O)(O)O)OP(=O)(O)O)O)[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C6H15P3O15
Moolimassa 420,09 g/mol

Inositolitrisfosfaatti eli trifosfoinositoli (C6H15O15P3) on inositolin fosforyloituihin johdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdiste toimii soluissa lähettimolekyylinä ja on tärkeä useissa solun toiminnan kannalta keskeisissä prosesseissa.

Biologinen rooli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inositolitrisfosfaattia muodostuu soluissa, kun fosfolipideihin kuuluva fosfatidyyli-inositoli-4,5-bisfosfaatti hydrolysoidaan inositolitrisfosfaatiksi ja diasyyliglyseroliksi. Tätä reaktiota katalysoi fosfolipaasi C-entsyymi. Tätä prosessia säätelevät G-proteiinit ja tyrosiinikinaasireseptorit. Inositolitrisfosfaatti kulkeutuu soluliman läpi solulimakalvostolle. Kalvostolla se sitoutuu inositolitrisfosfaattireseptoreihin ja aktivoi ne. Fysiologisessa pH:ssa inositolitrisfosfaatti on negatiivisesti varautunut, ja tämä avustaa sitoutumisessa positiivisesti varautuneisiin reseptoreihin. Reseptorien aktivoitumisen seurauksena solulimakalvoston kalsiumionikanava avautuu ja kalsiumioneja kulkeutuu solulimaan. Soluliman kasvanut kalsiumionipitoisuus aktivoi muun muassa proteiinikinaasi C:n ja kalmoduliinin, joilla on useita tehtäviä soluissa liittyen muun muassa solunjakautumiseen ja solujen erikoistumiseen.[2][3][4]

Inositolitrisfosfaatti on suhteellisen lyhytikäinen molekyyli soluissa. Se metaboloituu edelleen fosfataasientsyymien vaikutuksesta inositoli-1-fosfaatiksi, jota solut käyttävät fosfolipidien valmistamiseen.[3]

  1. Inositol 1,4,5-trisphosphate – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 25.6.2018. (englanniksi)
  2. Jeremy M. Berg, John L. Tymoczko & Lubert Stryer: Biochemistry, 6th Edition, s. 388–389. W. H. Freeman and Company, 2006. ISBN 978-0-7167-8724-2 (englanniksi)
  3. a b Thomas Scott, Eric Ian Mercer: Concise encyclopedia biochemistry and molecular biology, s. 321–322. Walter de Gruyter, 1997. ISBN 978-3110145359 (englanniksi)
  4. Ivan Bosanac, Takayuki Michikawa, Katsuhiko Mikoshiba & Mitsuhiko Ikura: Structural insights into the regulatory mechanism of IP3 receptor. Biochimica et Biophysica Acta, 2004, 1742. vsk, nro 1–3, s. 89–102. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.6.2018. (englanniksi)