Irwinismi
| Irwinismi Irwin Goodman | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | 30.11.1965 (1, 11)[2] | |
| Studio | Akkuteollisuuden studio (3, 4) [3] | |
| Julkaistu | maaliskuussa 1966[1] 2001 (CD) | |
| Formaatti | LP-levy (RILP 7023) C-kasetti (MDE 2011) CD-levy (8573-83641-2) | |
| Tyylilaji | folk, country rock | |
| Kesto | 27.16 | |
| Levy-yhtiö | Finnlevy Warner Music Finland (CD) | |
| Levymerkki | Rytmi Fazer Records (CD) | |
| Muut kannet | ||
 Albumin uusintapainoksen kansikuva vuodelta 1972. | ||
| Listasijoitukset | ||
| Irwin Goodmanin muut julkaisut | ||
| Irwinismi 1966 |
Ei tippa tapa 1966 | |
| Singlet albumilta Irwinismi | ||
|
||
Irwinismi on suomalaislaulaja Antti Hammarbergin eli Irwin Goodmanin esikoisalbumi, joka julkaistiin maaliskuussa 1966.[1] Levy on soundeiltaan ja jo kansikuvaansa myöten hyvin pelkistetty teos eikä sillä kuulla kovin mahtipontisia sovituksia.[1]
Levy sisältää useita klassikoiksi muodostuneita kappaleita, kuten ”Työmiehen lauantai”, ”En kerro kuinka jouduin naimisiin”, ”Marcello Magaroni”, ”Kalteritango” sekä ”Autolla Kanarian saarille”, jonka nimi on peräisin 1960-luvulla yleisesti tunnettu sanonnasta, jonka mukaan rattijuopumuksesta tuomitut passitettiin sovittamaan rangaistustaan työsiirtolaan Helsinki-Vantaan lentoaseman rakennustyömaalle. Kappale joutui Yleisradiossa ohjelmaneuvoston päätöksellä esitysrajoituksen alaiseksi perusteena ”rattijuoppousrangaistuksen väheksyminen”.[5][6] ”Marcello Magaroni” puolestaan on parodia Suomessa 1950- ja 1960-luvuilla suositusta italialaisesta laulajasta Umberto Marcatosta.[7]
Iskelmälaulaja Sirkka Keiski levytti pian levyn ilmestyttyä sillä mukana olleelle kappaleelle naisellisen vastineen nimellä ”En minäkään kerro kuinka jouduin naimisiin”. Myös tämä sanoitus oli Vexi Salmen käsialaa. Yleisradion ohjelmaneuvosto julisti kappaleen esitysrajoituksen alaiseksi, koska sen tekstissä mainittiin nimeltä tuon ajan kohuttu seurapiirikaunotar Tabe Slioor.[5]
Albumi nousi Suomen myydyimmäksi huhtikuussa 1966 syrjäyttäen muun muassa The Beatlesin Rubber Soulin.[1] Se pysyi viiden myydyimmän albumin joukossa saman vuoden elokuuhun saakka. Kärkipaikalta sen syrjäytti The Rolling Stonesin albumi Aftermath.[8]
Levyä myytiin tuoreeltaan 3 200 kappaletta. Sitä pidettiin Musiikki-Fazerilla hienona tekona, sillä äänitteiden myynti oli 1960-luvun puolivälissä singlevoittoista.[1]
Albumi julkaistiin Rytmi-levymerkillä vinyylilevynä ja C-kasettina. Vinyylilevynä 1960-luvulla julkaistiin myös toinen painos ja kolmas painos vuonna 1984. Lisäksi levy julkaistiin vuonna 1972 nimellä Irwin Goodmanin tarina 1..[1] Vuonna 2001 albumi julkaistiin ensimmäistä kertaa CD-levynä digitaalisesti remasteroituna painoksena.
Tietoa kappaleista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Irwin Goodmanin ensimmäinen single ”En kerro kuinka jouduin naimisiin” levytettiin Akkuteollisuuden studiolla. Vexi Salmi oli soittanut basisti Erik Lindströmille ja pyytänyt häntä basistiksi kappaleelle. Samalla Salmi pyysi Lindströmiä etsimään rumpalin (Ilpo Kallio) levylle. Lindström ei kuitenkaan ilmaantunut paikalle, vaan basistina toimi Pentti Vuosmaa. Laulunsa lisäksi Irwin soitti äänitteellä kitaraa ja huuliharppua. Tunnin aikana äänitettiin kappaleet ”En kerro kuinka jouduin naimisiin” ja ”Aurinko, tähdet ja kuu”. Salmi on muistellut matkassa olleen ”legendan aineksia”, sillä levytyspäivän aamuna Salmi oli nukkunut aamulla pommiin ja heräsi siihen, kun Irwin heitteli seitsemän aikaan kiviä Salmen ikkunaan ja huusi junan lähtevän. Debyyttisingle ”En kerro kuinka jouduin naimisiin” julkaistiin lopulta 27.10.1965 ja sai julkisuutta miltei samantien Irwinin esiinnyttyä samana päivänä televisiossa Markku Veijalaisen, Jyrki Hämäläisen ja Jarmo Porolan Ohimennen-tv-ohjelmassa.[3]
30. marraskuuta 1965 levytettiin Irwin Goodmanin toinen single ”Työmiehen lauantai / Kun Ferrari”, jolla soitti lähes sama kokoonpano kuin esikoissinglellä. Ainoastaan Pentti Vuosmaan tilalla bassoa soitti Erik Lindström. Vexi Salmi on kertonut lainanneensa A-puolen lausahduksen ”Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, se on sellainen työmiehen lauantai” rekkamies Paavo Peltoselta. Ainoastaan sana ”rahtimies” korvattiin ”työmiehellä”.[2]
Irwin itse on kertonut ”Marcello Magaroni”-kappaleen syntyneen studiolla levynteon tuoksinassa. Yksitoista kappaletta oli valmiina ja vielä tarvittiin yksi. Kun soittajat pitivät tauon, Irwin pyysi Salmea tekemään tekstin. Salmi sanoitti ja Irwin sävelsi kappaleen 15 minuutissa ja se levytettiin saman tien.[1]
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikki kappaleet säveltänyt ja sovittanut[9] Irwin Goodman nimellä Goodman ja sanoittanut Vexi Salmi nimellä Retee.
A-puoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Työmiehen lauantai – 1.56
- Tyydyn kohtaloon – 2.38
- Aurinko, tähdet ja kuu – 3.47
- En kerro kuinka jouduin naimisiin – 2.22
- Marcello Magaroni – 2.45
B-puoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kalteritango – 3.00
- Autolla Kanarian saarille – 1.48
- Miehen kylkiluu – 2.07
- Virkamies Virtanen – 2.51
- Katkera matka – 2.05
- Kuin Ferrari – 1.57
Muusikot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Irwin Goodman – laulu, kitara, huuliharppu (4, 11)
- Pentti Vuosmaa – basso (3–4, 10, 11)
- Erik Lindström – basso (1–2, 5–9)
- Ilpo Kallio – rummut
- Rauno Lehtinen – viulu
Kappaleen ”Marcello Magaroni” (5) muusikot tunnistamattomia.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Salmi, Rantala, Nissilä: Irwin Goodman – Vain elämää – Musiikillinen elämäkerta – Diskografia – Kappaleluettelo soittajatietoineen. Warner Music Finland, 2010. ISBN 978-952-67044-3-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Rantala 2010, s. 64.
- ↑ a b Rantala 2010, s. 57.
- ↑ a b Rantala 2010, s. 55–56.
- ↑ Pennanen, Timo: GIP-GRA Sisältää hitin: Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla 1960-2018. Viitattu 12.6.2024.
- ↑ a b Salokangas, Raimo: Aikansa oloinen: Yleisradio 1949–1996, s. 235. Helsinki: Yleisradio, 1996. ISBN 951-43-0714-3
- ↑ Suomalainen, Kari: Kansa urhokas: valittuja pilapiirroksia, s. 50. Helsinki: Sanoma Oy, 1967.
- ↑ Toivonen, Sari: Massahurmaajan paluu 10.7.2010. Yle Uutiset.
- ↑ Nyman, Jake: Suomi soi 4: suuri suomalainen listakirja, s. 114–115. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2504-1
- ↑ a b c Rantala 2010, s. 200.
- ↑ LP-levyn (RILP 7023) takakannen tiedot.
