Julien Offray de La Mettrie

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Julien Offray de La Mettrie.

Julien Offray de La Mettrie (25. joulukuuta 1709 Saint-Malo, Bretagne, Ranska11. marraskuuta 1751 Potsdam, Preussi) oli ranskalainen lääkäri ja filosofi, varhaisimpia ja tunnetuimpia valistusajan materialistikirjailijoita. Hän toimi myös Fredrik Suuren henkilääkärinä.[1]

Parhaiten La Mettrie tunnetaan teoksesta Ihmiskone (L’homme machine, 1747), jossa hän hylkäsi kartesiolaisen mieli-aine-dualismin ja käytti konetta ihmisolennon metaforana. René Descartes oli pitänyt eläimiä ”koneina”, mutta La Mettrien mukaan myös ihmiset ovat koneita. Hänen mielestään usko ihmisen sielun kuolemattomuuteen oli mielettömyyttä, koska sielu lakkaa olemasta ruumiin kuollessa[1].

La Mettrie edusti omana aikanaan kohua herättänyttä näkemystä, jonka mukaan ihmisen ja eläimen välillä ei ole mitään suurta harppausta, vaan molemmat koostuvat samanlaisesta eloperäisestä aineesta. Ihminen vaan sattuu olemaan eläimistä älykkäin ja monimutkaisimmin rakentunut.

Materialisminsa tueksi La Mettrie vetosi näyttöön ihmisen käyttäytymisestä sanomalla, että sekä ihmiset että eläimet oppivat matkimalla muita. Tukea materialismilleen hän haki myös havainnoista, joiden nojalla ruumiilliset ja henkiset sairaudet vaikuttivat liittyvän toisiinsa.

Ihmisten ja eläinten erosta La Mettrie myös kirjoitti, että koska ihmiset esimerkiksi kiduttavat toisiaan, he eivät ole niin moraalisesti ylivertaisia eläimiin nähden, kuin mitä yleensä oletetaan.

La Mettrie korosti hedonismin merkitystä ihmiselämässä vastoin kristinuskon oppeja, mutta ajatteli toisaalta myös, että luonnollista tietään seuraamalla ihminen ottaa myös muiden ihmisten edut huomioon pelkkien omien etujensa sijaan.

  • L’Histoire naturelle de l’âme (Sielun luonnonhistoria, 1745)
  • De la volupté (Nautinto, 1746)
  • Ihmiskone (L’homme machine, 1747)
  • L’homme plante (Ihmiskasvi, 1748)
  • Discours sur le bonheur (Tutkielma onnellisuudesta, 1748)
  • Ouvrage de Pénélope ou Machiavel en Médecine (Penelopen kirja eli Machiavelli lääketieteessä, 1750)
  • Réflexions philosophiques sur l’origine des animaux (Filosofisia mietelmiä eläinten alkuperästä, 1750)
  • Système d’Épicure (Epikuroksen järjestelmä, 1750)
  • Discours préliminaire (Alustava tutkielma, 1750)
  • Vénus métaphysique ou De l’origine de l’âme humaine (Metafyysinen Venus eli ihmissielun alkuperästä, 1751)
  • L’Art de jouir (Nautiskelun taide, 1751)
  • Oeuvres philosophiques (Filosofiset teokset, postuumi kokoelma)

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ihmiskone. ((L’homme machine, 1747.) Suomentanut Tapani Kilpeläinen) Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura, 2003. ISBN 952-5503-02-X
  1. a b Tarschys, Bernhard: Kansojen historia. Osa 16. Valistuksen aika, s. 417. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09744-6

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.