Kalimantan
Kalimantan on Borneon saaren Indonesialle kuuluva osa, joka jakautuu viiteen provinssiin. Kalimantaniin kuuluvat Borneon keskiset ja eteläiset osat, jotka kattavat yhteensä noin kolme neljäsosaa koko saaresta.[1] Alue rajoittuu pohjoisessa Malesialle kuuluviin Sarawakin ja Sabahin osavaltioihin.[2]
Suurin osa Kalimantanin väestöstä on erityisesti rannikkoalueilla malaijeja ja muslimeja, mutta alueen sisäosissa on myös merkittävästi dajakeja, jotka ovat pääosin kristittyjä.[1]
Kalimantanista on kauan louhittu kultaa. Kaivoksia alettiin avata läntiseen Kalimantaniin 1700-luvun lopulla, kun kiinalaiset – pääasiassa hakkat ja kantoninkiinalaiset – saapuivat alueelle.[3] Tämä johti myöhemmin kiinalaisten siirtolaisten ja Alankomaiden Itä-Intian välisiin Kongsi-sotiin (1822–1824, 1850–1854 ja 1884–1885).[4][5]
Provinssit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalimantan jakautuu viiteen provinssiin. Ne ovat:
- Keski-Kalimantan (indonesiaksi Kalimantan Tengah) pääkaupunki Palangkaraya
- Itä-Kalimantan (indonesiaksi Kalimantan Timur) pääkaupunki Samarinda
- Etelä-Kalimantan (indonesiaksi Kalimantan Selatan) pääkaupunki Banjarmasin
- Länsi-Kalimantan (indonesiaksi Kalimantan Barat) pääkaupunki Pontianak
- Pohjois-Kalimantan (indonesiaksi Kalimantan Utara) pääkaupunki Tanjung Selor
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Keat Gin Ooi: Southeast Asia: A Historical Encyclopedia, from Angkor Wat to East Timor. ABC-CLIO, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Cribb, R. B.; Kahin, Audrey: Historical Dictionary of Indonesia. The Scarecrow Press, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Ota, Atsushi: "Pirates or Entrepreneurs?" The Migration and Trade of Sea People in Southwest Kalimantan, c. 1770-1820. Indonesia, 2010, nro 90. Cornell University Press. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kalimantan britannica.com. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 10.8.2020. (englanniksi)
- ↑ INDONESIA: Urban Municipality Population citypopulation.de. Viitattu 8.3.2015. (englanniksi)
- ↑ Ota 2010, s. 73
- ↑ Keat Gin Ooi 2004, s. 343-344
- ↑ Cribb & Kahin 2004, s. 161