Kapteeni Grantin lapset
| Kapteeni Grantin lapset | |
|---|---|
| Les Enfants du capitaine Grant | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Jules Verne |
| Kansitaiteilija | Edouard Riou |
| Kieli | ranska |
| Genre | seikkailu |
| Kustantaja | Hezel |
| Julkaistu | 1867–1868 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Eino Woionmaa |
| Kustantaja | WSOY ja Karisto |
| Julkaistu | 1922 |
| Ulkoasu | kovakantinen |
| Seuraava | Salaperäinen saari |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kapteeni Grantin lapset (ransk. Les Enfants du capitaine Grant) on Jules Vernen vuosina 1867–1868 julkaistu romaani, joka kertoo ryhmästä skotlantilaisia ja heidän ponnisteluistaan löytää kapteeni Grant. Seurue kulkee koko maapallon ympäri etsiessään haaksirikkoon joutunutta Grantia, jonka mereen heittämä pulloposti on lähes kahden vuoden matkan jälkeen päätynyt ihmisten käsiin.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huvipursi Duncan on neitsytmatkallaan ja havaitsee vanavedessään laiskasti uiskentelevan hain. Miehistö pyydystää hain ja sen vatsasta löytyy sampanjapullo, jonka sisällä on viestit englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. Ne ovat pahasti kosteuden vaurioittamia, mutta Duncanin omistaja, lordi Glennarvan onnistuu päättelemään viestin pääasiallisen sisällön.
Viestin on kirjoittanut skotlantilaisen Britannia-laivan kapteeni Harry Grant, joka kahden miehistönsä jäsenen kanssa on onnistunut pelastautumaan haaksirikosta paikkaan, joka on 37 leveyspiirillä eteläisellä pallonpuoliskolla. Tulkinta osoittaa, että haaksirikkopaikka on Patagonian rannikolla Argentiinassa.
Lordi Glennarvan matkustaa Lontooseen pyytämään meriministeriöltä apua kapteeni Grantin etsimisessä, mutta hänen toiveensa avun saamisesta tyrmätään. Kotiin palatessaan hän löytää kapteeni Grantin lapset, Maryn ja Robertin linnasta ja joutuu kertomaan näille, ettei heidän isäänsä ryhdytä etsimään. Lordi Glennarvanin vaimo, Helena, kuitenkin ehdottaa, että he itse ryhtyisivät etsintään Duncanilla.
Duncan varustetaan matkalle matkustajinaan lordi Glennarvan, lady Helena ja Grantin lapset. Lisäksi inhimillisen erehdyksen seurauksena alukselle joutuu ranskalainen maantieteilijä, Jaques Paganel, jonka apu kapteeni Grantin etsinnässä osoittautuu erittäin hyödylliseksi.
Seurue kulkee Magalhaesin salmen lävitse Chileen, josta lordi lähimpien seuralaistensa kanssa päättää kulkea koko matkan mantereen poikki. Duncan lähetetään odottamaan heitä Argentiinan rannikolle.
Matkan varrella selviää, ettei kapteeni Grant ole haaksirikossa Patagoniassa. Pullopostin viestin uusi tulkinta ohjaa matkalaiset Australiaan.
Australiassa he löytävät eräältä maatilalta Tom Ayrtonin, joka on ollut Britannialla yhdessä kapteeni Grantin kanssa. Ayrton kertoo, että haaksirikosta lähtien hän on uskonut olevansa ainoa pelastunut, mutta vakuuttaa pystyvänsä opastamaan etsijät haaksirikkopaikalle.
Duncan lähetetään korjattavaksi, sillä pitkä merimatka on vaurioittanut sen potkuria, mutta lordi Glennarvan, lady Helena, kapteenin lapset ja muutamat muut valikoidut ystävät lähtevät Ayrtonin opastamina Australian halki. Ayrton osoittautuu kuitenkin petolliseksi ja suunnittee kaappaavansa Duncanin ja ryhtyvänsä merirosvoksi.
Lopulta petos tulee ilmi ja Ayrton pakenee mukanaan kirje, jolla Glennarvan kutsuu Duncanin sovittuun kohtauspaikkaan.
Glennarvan saavuttua kohtauspaikkaan ilmenee, että alus on lähtenyt jo useita päiviä aikaisemmin tuntemattomaan määränpäähän.
Lordi Glennarvan valmistautuu palaamaan Skotlantiin, mutta joutuu matkustamaan Uuden-Seelantiin, josta kulkee vakituinen laivareitti.
Matkalla Uuteen-Seelantiin seurue päätyy harhaan joutuen maorien vangitsemaksi. Lopulta he saapuvat Uuden-Seelannin länsirannikolle, mistä löytävät kadonneen Duncanin, joka on jo kauan odottanut heitä. Syyksi selviää, että hajamielinen Paganel oli merkinnyt kirjeeseen tämän päämäärän eikä Australian itärannikkoa kuten olisi pitänyt. Ayrton on lukittuna aluksen hyttiin, sillä saadessaan kuulla Duncanin suuntaavan Uuteen-Seelantiin hän oli koettanut yllyttää miehistön kapinaan.
Glennarvan lupaa jättää Ayrtonin Maria Theresian luodolle, joka sattuu heidän reitilleen, joten roisto tunnustaa kaiken. Todellisuudessa hän ei ole tiennyt mitään Britannian haaksirikosta, sillä riita kapteeni Grantin kanssa johti siihen, että Ayrton jätettiin Australian rannikolle.
Maria Teresialla havaitaan, että saarella näyttää palavan tuli. Yön aikana Duncan pysyttelee turvallisen välimatkan päässä saaresta, mutta lapset uskovat kuulevansa isänsä äänen huutavan apua merellä.
Aamulla saaren rannalla on kapteeni Grant kahden toverinsa kanssa. Grant kertoo Glennarvanille, koko tarinan elämästään luodolla ja tämä puolestaan kertoo etsintäretken vaiheet.
Duncanin lähtiessä paluumatkalle Tom Ayrton jätetään saarelle, mutta hänen käyttöönsä annetaan kaikki, minkä kapteeni Grant tovereineen on saarelle rakentanut. Lordi lupaa joskus palata tätä hakemaan.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kapteeni Grantin lapset Gutenberg-projektissa (englanniksi)
- JV.Gilead.org.il: In Search of the Castaways (Arkistoitu – Internet Archive) HTML-muodossa (englanniksi)